Arvostele edellinen biisi

Foorumin päävalikkoonDuuri vai molli? › Arvostele edellinen biisi

Nosfecoff
Käyttäjä
752 viestiä

21.01.19 klo 23:36 - linkitä tähän kommenttiin: #

mäskipää kirjoitti:

Arttu Wiskarilla:


Tämän tyypin materiaali oli vielä silloin alkuaikojen raitojen aikaan jotain, mitä kuunnellessa ei tarvinut leikellä korvia irti, mutta näitä uudempia en voi sietää. Kuten lauritähkät, stigdogit, anssikelat ja kaikki muut Suomen radioartistit, alkoi arttukin tekemään todella kuolleen ja huonon kuuloista, sielutonta konepoppia. Mukana on totta kai pakolliset ja aina yhtä hirveät "vihellysmelodiat", ja sanoitukset ovat täynnä jumala/humala -sanaparin kaltaista laimeaa riimittelyä ja arkisia aiheita, joilla A.W. yrittää kilpailla G. Sundqvistin kanssa. Omaan korvaani pistää kivuliaasti aina myös nämä nykyään suositut "namedroppailut" ("jos Hanoi ois breikannut"). Tämä ei kuitenkaan ole Artun huonoin radiohitti.
Toisen arttuvideon kommenttiosiosta löytyi aika tarkka kiteytys minunkin ajatuksistani:

joku satunnainen kommentoija kirjoitti:

V**** mitä p*****. Puujalkariimejä, eikä sen syvällisempiä viestejä ja selvä markkinointi keski-ikäisille Iltalehteä räplääville verkkapukukansalaisille.

Seuraavaksi laulu minulle poikkeuksellisen vahvaa riippuvuutta aiheuttaneelta ysärirokkilevyltä. Tämä levy teki vaikutuksen, räjäytti tajunnan, paransi taudit jne.
https://www.youtube.com/watch?v=0iyCxLdJDa4

mäskipää
Käyttäjä
164 viestiä

23.01.19 klo 21:32 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nosfecoff kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=0iyCxLdJDa4

Live on pintatasolla tuttu bändi, jonka 20 vuoden takainen Dolphin's Cry teki jollain tapaa aikoinaan vaikutuksen, ja sen kertosäkeen osiot toisinaan palaavat mieleen näin monen vuoden jälkeenkin: tätäkin nyt Live-kertauksena uudelleen kuuntelin. Kuitenkin koviten Live on iskenyt tuolta Throwing Copper -levyltä löytyvällä All Over You -kappaleella, jonka satuin yli viisi vuotta sitten kuulemaan Radio Rockin yösoittolistalla: samalla tulin pohtineeksi, mikä hinku tietyillä kaupallisilla kanavilla on piilottaa ne mahdollisesti jotakuta kiinnostavat hyvät ja erilaiset kappaleet päivisin radiota eniten käyttävien keskivertokuulijoiden ulottumattomiin. All Over You iski yhdellä kertaa, ja itselleni se on yksi suosikeista rock-kappaleiden saralla. Jälkimmäisen kappaleen pohjalta ehkä tuota Selling The Drama -kappaletta tutkailen.

Tavallaan ehkä hyvä, että Live ei jokaisella albumin kappaleella (en siis koko levyä ole kuunnellut, nyt Youtube-kuunteluna olen muihin yksittäisiin kappaleihin tutustunut) yritä tavoitella kuita taivaalta ja pyrkiä suureelliseen tunnelmaan, vaan tämmöistä maltillisempaakin näkökulmaa on tarjolla. Kuitenkin tämän kappaleen kohdalla hieman keskinkertainen vaikutelma iskee, sillä omaperäisempääkin settiä on samoilla eväillä saatu monesti aikaan. Vilkaistessani siis Nosfecoffin alustusta ja mikä kappale linkin takaa pilkottaa odotukset saattoivat kasvaa vähän ylimitoitetuiksi, eikä kappale aivan lunastanut niitä.

Ei Selling The Drama kuitenkaan rock-kappaleena mikään huono ole, ja oikein mielellään tämän ilman tunnontuskia kuunteli. Ehkä kuitenkin tämän arvostelun aikana taustalla tehty kertaus sysäsi kappaletta hieman keskinkertaisempaan suuntaan (vaihteeksi omissa kuunteluissa näinkin päin), joten kappale saattaisi olla parempi yksittäisinä kuunteluhetkinä silloin tällöin kuin minun tämänhetkisessä voimasoitossa.

Parhainta tämänkin Live-kappaleen kohdalla lienee kertosäe ja vokalisti Ed Kowalczykin tulkinta (joo, Wikipediasta katsoin nimen, sillä en tunne bändiä niin hyvin). Kappale edustaa hyvin aikaansa, jossa grunge ns. muoti-ilmiönä veteli loppusointujaan, mutta kumpusihan sen perinteestä eväitä myöhemmillekin vuosikymmenille.

Annetaan tälle arvosanaksi nyt vaikka 3,25 / 5. Vähän on heitellyt mielipide lopullisen tuomion osalta, joten parannusta arvosanalle mahdollisen ajan kanssa tehdyn tarkemman perehtymisen myötä voi olla luvassa, vaikka se ei tämän viestin jälkisanoiksi yltäisikään. Tuskin kuitenkaan 3 pisteen alapuolelle ainakaan tämänhetkisen tuntuman pohjalta kappale päätyisi, vaikuttaa ainakin hieman keskivertoa parempi kappale olevan.

- - - -

Ministry - Psalm 69

Miihkali
Moderaattori
2615 viestiä

25.01.19 klo 19:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

mäskipää kirjoitti:

Ministry - Psalm 69

Siitä onkin aikaa kun on viimeksi tullut kuunneltua industrial metalia. Jossain vaiheessa se oli olevinaan kovakin juttu.

Henkilökohtaisesti olen aina tykännyt industrialin elektroniseen tanssimusiikkiin kallellaan olevasta osastosta, jossa raskaita särökitaroita säestävät tanssittava syntikkasyke ja bassonjumputus sekä popahtavin koukuin ladatut kertosäkeet. Syykin tähän on: 90-luvun toimintapeleissä mainittua lajityyppiä suosittiin taustamusiikkina.

Mitä Ministryyn tulee, niin omaan makuuni yhtyeen musiikki on turhan kitaravoittoista. Enemmänkin nyrkinheilutuksia säestävää areenarockia kuin persettä ketkuttavaa teknoheviä. Pelastavia enkeleitä on kuitenkin jokunen: ilkeä lauluääni, jämerän digitaaliset soundit, junttaavat sirkkeliriffit ja yleisen aggressiivinen asenne.

Hieman vaisuksi Psalm 69 siis jäi, vaikka muutamalla kuuntelukerralla koetinkin siihen totutella. Vika ei liene kappaleessa itsessään, vaan omissa pakkomielteissä. Mikä siinä onkin, että elokuvia voi helposti katsella ja arvostaa oman genrensä edustajina, mutta musiikissa kaikkeen uuteen on hemmetin vaikea suhtautua?

Seuraava: The Tornados - Telstar [www.youtube.com]

mäskipää
Käyttäjä
164 viestiä

27.01.19 klo 22:55 - linkitä tähän kommenttiin: #

Miihkali kirjoitti:

Seuraava: The Tornados - Telstar [www.youtube.com]


Lienee ollut aikanaan poikkeuksellinen listahitti, jos miettii muita tuolloin kärjessä pyörineitä kappaleita. Varmasti tämä on antanut vaikutteita moneen myöhempään elektroniseen musiikkiin. Ja onhan tämä vieläkin ihan veikeä kappale, josta päällimmäisenä jää mieleen tuo elektronisen soittimen (clavioline se kai on pikaisen wikipedia-perehtymisen mukaan) lempeästi vinkuva ääni. Kuitenkin tätä on vuosien saatossa jonkin verran tullut kuunneltua, joten suurin yllätysmomentti on kappaleelta hieman hiipunut pois, ja hieman monipuolisempikin olisi voinut olla sävellys- tai sovitusosasto kappaleella. Mutta ei huono kappale laisinkaan!

- - - - - -

Itse ajatuksissa hieman havahduin siitä, että Cannibal Holocaust -teemasta tulee osittain tuo Telstar mieleen, mutta en löytänyt pikaisella haulla tietoa, että vaikutteita olisi saatu. EDIT: Jälkikäteen tarkemmin kuunnellen mahdolliset samankaltaisuudet taitavat olla kuitenkin melko vähäisiä.

Tuo tunnari siis seuraavalle: https://www.youtube.com/watch?v=RQkc2Qql91o

Joku
Käyttäjä
1168 viestiä

28.01.19 klo 00:21 - linkitä tähän kommenttiin: #

Yks omista suosikkisävellyksistä Riz Ortolanilta, jonka uralle mahtuu jos jonkinlaista hienoa teosta. Toi rauhallinen, kaunis teema vaan jotenkin aavemaisella tavalla sopii Cannibal Holocaustiin. Alussa teeman soidessa se ei ihan enteile sitä mitä katsojan silmille vyörytetään myöhemmin. Tän täytyy olla yks parhaita italialaisissa leffoissa soineita kappaleita.

Jatketaan toisella upeella biisillä Ortolanilta:

Instrumentaali:
https://www.youtube.com/watch?v=TEGUFdatU7s

Ja laulun kanssa:
https://www.youtube.com/watch?v=-fMe6CV98ew

Suosittelen kuuntelemaan kummatkin.

Jurpo
Tähtääjä
1131 viestiä

29.01.19 klo 08:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuplapostaus, petskeles

Tämä on juuri sellaista hidastempoista ja haikeaa musiikkia joka soveltuu imeläromanttiseen kohtaukseen. Ei sitä mitä itse kuuntelen, mutta omassa ryhmässään erinomainen suoritus jolle on juuri sopiva saldo.

Laitetaan taas kasarimeininkiä: https://www.youtube.com/watch?v=YKy4riaOBMk

Joku
Käyttäjä
1168 viestiä

29.01.19 klo 10:24 - linkitä tähän kommenttiin: #

Totta Jurpo, sopis kyllä johonkin romanttiseen kohtaukseenkin. Fulcilla oli kuitenkin muuta mielessä:

https://www.youtube.com/watch?v=IK9xZNO_A1s&t=294s

Neljän minuutin kohdilta lähtee.

mäskipää
Käyttäjä
164 viestiä

31.01.19 klo 23:09 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jurpo kirjoitti:

Laitetaan taas kasarimeininkiä: https://www.youtube.com/watch?v=YKy4riaOBMk

The Hootersia tuli joku aika sitten kuunneltua isommin, kun yhtyeen neljään suureen kappaleeseen (Johnny B:n lisäksi Satellite, 500 Miles sekä All You Zombies) tutustuin - vaikka 500 Miles oli kappaleena tuttu monen vuoden takaa - ja ainakin noiden pohjalta yhtye iski kovasti, ja kertauskuunteluna myös And We Danced toimii oikein mukavasti. Tähänastisen kuuntelun pohjalta The Hootersin voisi nostaa taidokkaaksi ja klassisia rock-kappaleita aikaansaaneeksi uudempien (viimeisen noin 30 vuoden ajalta) rock-sukupolvien yhtyeeksi.

Yksittäisenä kappaleena Johnny B saattaa olla noista yhtyeen neljästä isosta biisistä ehkä heikoin, mutta yleisessä vertailussa se peittoaa kyllä ison osan muusta joutavanpäiväisemmästä musiikista. Heikommasta biisistä puhuminen Johnny B:n kohdalla tuntuu siis lähes rikolliselta.

Aikoinaan kävi sillä tapaa hassusti, että parikin cover-versiota tuli Johnny B:n osalta tutuksi ennen itse alkuperäisteoksen kuulemista. 1990-luvulla Suomessa vissiin yhden hitin ihmeeksi jäänyt rap-duo Down Low:n Johnny B -cover tuli rekisteröityä aikoinaan, mutta jälkikuunteluna tuon kappaleen ansiot ovat kyllä valtaosin alkuperäisen kertosäkeen versioinnin varassa: tuolloin en siis tiennyt The Hootersin alkuperäiskappaleen olemassaolosta mitään. Myös Yön kokoelma-albumilta korviin osunut Angelique pisti tutun melodian myötä korviin, mutta tuolloinkaan en osannut yhdistää kappaleen alkuperää 1990-luvun rap-versiota kauemmas, Onneksi näin jälkikäteen voi todeta, että myöhempien cover-versioiden tuttuus ei ole ottanut tehoja pois itse alkuperäiskappaleesta.

Kappaleena Johnny B on siis varsin hyvä edustaja vuosikymmenensä musiikkitarjonnasta, jolloin tuli monenlaista muovisempaakin tarjokasta estradeille. Omaan makuun tuossa on sopivan melankolinen pohjavire, ja instrumentit sekä soitanta ovat varsin mallikkaita kappaleessa. Jos nyt ymmärsin oikein, tämän kappaleen laulusta vastaa yhtyeen kosketinsoittaja Bill Hyman, ja hänen hivenen käheä äänensä antaa kappaleelle myös mieluisan sävyn. Muissa yhtyeen kappaleissa Hyman on videoiden kautta tekemieni havaintojen kanssa vuorotellut laulussa kitaristi Eric Bazilianin kanssa, ja kuulemieni tapausten perusteella kahden laulajan ratkaisu saman bändin tuotannossa toimii ainakin The Hootersin kohdalla.

- - - - -

Jatketaan ainakin yhden kappaleen voimin vielä kasarilla:
Ankie Bagger - Where Were You Last Night

barros
Käyttäjä
1353 viestiä

01.02.19 klo 03:08 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ensin kiitoksia Cannibal Holokaust themen esilletuonnista ja niille, jotka sendaavat elokuvista piisiviestejä!!!

Syntikan ja toimivan kertosäkeen varassa tehdään joskus ihmeitä. Vähän kuin Lita Fordin playing with fire laulaja on ääneltään ja olemukseltaan. Kuitenkin jotain koukkua tai tempoa kyseinen tapaus vielä kaipaa, vaikka karaokessa tätä olisi ihan naposteltava hoilailla. Tapauksen olen tosin ennen kuullut ja tehosoitossa atm. oleva melodinen kovatasoinen trance ja Swallow the Sunin tuorein tempaus rokottaa näiden yllätyksemättömien ja yksinkertaisten piisien lopullista sijoitusta.

Sara:n Saattue albumilta https://www.youtube.com/watch?v=_IalUV5AT1w seukiksi.

abneri
Käyttäjä
319 viestiä

02.02.19 klo 20:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

mäskipää kirjoitti:

Jatketaan ainakin yhden kappaleen voimin vielä kasarilla:
Ankie Bagger - Where Were You Last Night

Herranen aika sentään mikä flashback nuoruusvuosilta!!

Tämä levy oli yksi ensimmäisistä cd-levyistä mitä tuli hankittua.
Nostalgiapisteet siis välittömästi läpi katon.
Biisi on suloista Kasarihömppää,täysin vastustamatonta ja hunajaa korville. 5/5 all day long!

Ja Kasarillahan jatketaan: https://www.youtube.com/watch?v=QexQ-A0kcTg

Limahl: Never Ending Story (Extended Mix)

mäskipää
Käyttäjä
164 viestiä

02.02.19 klo 22:55 - linkitä tähän kommenttiin: #

^ Sinulta abneri taisi jäädä huomaamatta tuo barroksen linkkaama Saran Lasken-kappale, joten arvioitko myös sen?

abneri
Käyttäjä
319 viestiä

03.02.19 klo 10:33 - linkitä tähän kommenttiin: #

Sara:n kappale on niin kaukana omasta nykyisestä musamausta etten osaa sanoa siitä mitään järkevää tai mielenkiintoista.

Ehkäpä joku genren ystävä osaisi avata kappaleen paremmin,saattaisin minäkin siinä samalla oppia jotakin uutta?

Nosfecoff
Käyttäjä
752 viestiä

03.02.19 klo 16:16 - linkitä tähän kommenttiin: #

Saran Lasken kuulosti oikein hyvältä sekä hiljaisemmassa alkupuolessaan että raskaammissa osioissaan, ja sinne tänne oli ripoteltu hyvällä maulla toteutettuja konesaundeja. Lyriikoihin sun muihin en tällä ensikuulemalla juuri huomiota kiinnittänyt, mutta tunnelma on kohdillaan ja bändin vokalisti osaa hommansa. Kaikin puolin jees biisi.
Limahlin Never Ending Story tuli muutama päivä aiemmin reidiosta, ja onhan tuo kaltaiselleni kasarin synthpopin ystävälle pirun tarttuva raita - ihme ettei ollut tullut aiemmin vastaan. Kahden vokalistin voimin lauletut lyriikat aiheuttavat hyvän mielen, ja kitarasoolokin löytyy.

Seuraavaksi Klaptosen Erkki on polvillaan Leilan edessä ja näyttää, miten sitä kitaraa käsitellään.
https://www.youtube.com/watch?v=TngViNw2pOo

mäskipää
Käyttäjä
164 viestiä

04.02.19 klo 22:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nosfecoff kirjoitti:

Seuraavaksi Klaptosen Erkki on polvillaan Leilan edessä ja näyttää, miten sitä kitaraa käsitellään.https://www.youtube.com/watch?v=TngViNw2pOo

Layla on ansaitusti rock-klassikko, vaikka itse en sitä koskaan ole genren suurimpien kappaleiden joukkoon jostain syystä laskenut. Kertauksena kuuntelin nyt tuon Claptonin Unplugged-version, ja sen hitaammasta ja hämyisemmästä tunnelmasta olen aina tykännyt enemmän. Mutta on tämä alkuperäinenkin vahvaa keskisarjaa.

Olen kai kuullut tuosta aiemmin lyhennetyn version, sillä tuon varsinaisen rock-revittelyn jälkeinen instrumenttiosio ei ainakaan radiossa kuuluissa versioissa ole tullut vastaan. Tuo instrumentaali kuulosti jollain tapaa tutulta, mutta olen tainnut sen kuulla jossain muussa yhteydessä. Vaikka tuo loppuosuus onkin yksittäisenä nostona ihan hyvää instrumentaalisoitantaa ja tuonkin teho parani useamman kuuntelun myötä, ovat Laylan pitkän version alku ja loppu liiaksi eri maailmoista, jotta kokonaisuudessa jotain järkeä olisi. Joidenkin kappaleiden kohdalla tällaiset erityyppiset tilkkeet yhteen liitettynä toimivat, mutta Laylan kohdalla ei aivan niin hyvin nyt taida käydä.

Ensimmäiset n. 3 minuuttia:
Koko kappale:

- - - -

Muutama päivä sitten löytämäni hieno kappale Helloweenilta: If I Could Fly

Miihkali
Moderaattori
2615 viestiä

05.02.19 klo 14:53 - linkitä tähän kommenttiin: #

Laylan jälkipuolisko on Mafiaveljissä isossa roolissa. Saattaa selittää pianomelodian tuttuutta.

Brutus
Käyttäjä
972 viestiä

10.02.19 klo 16:12 - linkitä tähän kommenttiin: #

mäskipää kirjoitti:

Muutama päivä sitten löytämäni hieno kappale Helloweenilta: If I Could Fly

Tästä biisistä tulee aina mieleen yksi kaveri, joka oli tuon levyn julkaisun aikaan tosi kova Helloween-fani. Keeper of the Seven Keysin jälkeenhän orkesterin tuotosten laatu heitteli perinteiseen ysärityyliin aika voimakkaasti laidasta laitaan, ja tämä oli monen mielestä aikoinaan parasta sitten niiden kolmen ensimmäisen. Tätä biisiä etenkin tuli paljon kuultua silloin joskus, mulla on varmaan tabulaarit vieläkin jossain korjussa.

Henkilökohtaisesti ei ole Andi Derisin rupisempi lauluääni vaan koskaan miellyttänyt vaikka biisi instrumentaalimielessä ihan näppärä onkin.

Seuraavalle hard rockia 80-luvun alun Englannista:

Praying Mantis - Lovers to the Grave [www.youtube.com].

barros
Käyttäjä
1353 viestiä

10.02.19 klo 20:50 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nätti melodinen alku ja hieno ääni laulajalla. Omaperäinen nimi piisillä, joka nostaa hymyn huulille ja paljon on Blue Oyster Cultin tapaista linjausta, vaikka kasarilta onkin tämä järkäle. Erinomainen kitara säestää tempoa ja rummutus on mainiota veikeän basson kera. Hulabaloota ja musiikkia minun korville tämä ennen minulla kuulumaton teos.

https://www.youtube.com/watch?v=YUoxJ95v2hM

Stoner Rockia ja Pasi Koskinen vokaaleissa seuraavaksi.

Jurpo
Tähtääjä
1131 viestiä

11.02.19 klo 09:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jokseenkin oma mielikuva stoner-musiikista olettaa sen olevan leppoisampaa meiningiltään. Tämä tuntuu jotenkin rikkonaiselta yhdistelmältä odotetun skitsoja lyriikoita ja järeämpää meininkiä. Räväkkä rokki (tai itse asiassa kaikki räväkkä musiikki) kuitenkin on aina hyvä mielen elvyttäjä ja silloin alagenre ei merkitse paljoakaan.

Vastauksena überpatriotismia Ameriikasta: Bruce Springsteen - Born In The USA [www.youtube.com]

mäskipää
Käyttäjä
164 viestiä

15.02.19 klo 23:25 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jurpo kirjoitti:

Vastauksena überpatriotismia Ameriikasta: Bruce Springsteen - Born In The USA [www.youtube.com]

Jonkin verran olen aiemminkin lukenut siitä, mihin Bruce Springsteen kappaleellaan pyrki, ja nyt luin nuo Born in the U.S.A.:n sanat tarkemmin läpi. Täytyy kyllä sanoa, että Jurpon mainitsema yltiöisänmaallisuus on todellisuudessa tuosta kappaleesta perhanan kaukana, ja yksi kaikkien aikojen väärinymmärretyimmistä kappaleista on kyseessä.

Todellisuudessa kappale kertoo USA:n Vietnam-sukupolven sotaan ajautumisesta ja kotiinpaluun jälkeisistä vaikeuksista löytää paikkaansa silloisessa yhteiskunnassa. 1980-luku ja Reaganin aikakausi käänsivät kappaleen asetelman kuitenkin päälaelleen, ja yleinen massahurmos pönttöpäisyyteen yhdistettynä otti kappaleesta irti juuri päinvastaisen sanoman. Sinällään tuo lienee toki ymmärrettävää, jos miettii joitain suomenkielisiäkin kappaleita: säkeistö ja biisin perimmäinen sanoma voivat olla aivan mitä tahansa, mutta kertosäkeen jokin yksinkertaistus voi synnyttää kappaleesta aivan toisen mielikuvan (mieleen tulee esimerkiksi syntyaikansa väärinymmärryksen kautta syntynyt kohu Hassisen Koneen Rappiolla-kappaleesta).

Kappaleena Born in the U.S.A. on kestänyt aikaa yllättävän hyvin, jos huomioidaan sen yksinkertaistetun maineen myötä syntynyt tehotoisto ja loppuunkalunta monissa eri yhteyksissä. Tietty kiehtova ristiriita kappaleessa kieltämättä on: vaikka kappaleen perimmäinen sanoma onkin tiedossa, niin melko helposti se kuuntelun aikana hautautuu taustalle ja yleistunnelmaa hallitsee juuri yksinkertaisesta melodiasta ja kertosäkeestä nautiskelu.

MUOKKAUS: Kuuntelin tätä myös virallisemman oloisen linkin kautta: https://www.youtube.com/watch?v=6Mdu3udZlPg

- - - - -

Radiohead - Everything In Its Right Place (ääni loppuu kohdassa 4:12, lopussa reilut 2 ja puoli minuuttia mustaa kuvaa).

Keskustelut