Duuri vai molli?

Nyt kun tuo hiphop-topicci on uhkaavan usein esillä niin ryhdynpä varotoimiin ja kysäisenpä hieman vastapainoksi foorumilaisten tuntemuksia tästä yhdestä musiikillisen ilmaisun äärilaidoista.

Bläkkis on kytenyt musiikinkuuntelussani jo pidemmmän aikaa, etenkin tietyissä ajanjaksoissa jolloin ei oikein muuta tee mieli kuunnellakaan. Etenkin näinä hieman synkempinä vuodenaikoina turskanrääkkäys (ja miksei muidenkin kalalajien) on ihan omiaan.

Mayhem nyt on se ikisuosikki. Varsin yllätyksettömästi luen De Mysteriis Dom Sathanas-pitkäsoiton kenties suosikkialbumiksini genrestä. Eyronymous paiskoo menemään sellaista settiä joka potkii murusiksi hetkessä. Attilan omintakeiset, ajoittain elävältä paloiteltavaa sikaa muistuttavat Aku Ankka-vokaalit kyä jakaa mielipiteet aika rankasti, äärimmäisyyksiinhän nämä menivät tällä tuoreimmalla Ordo Ad Chao albumilla. Timantinen sekin, erittäin kiero ja sairas levy.
Deadin aikainen matsku menee kanssa loistavasti ja rupisen kaunis Live At Leipzig on omalla tavallaan yksi kovimpia livelevyjä evah.
Maniacin aikainen Mikkihiiri-matsku menee kanssa, joskin lähinnä vain Deathcrush ep:llä. Muutama miehen aikainen levy pitänee ottaa vielä lähempään tarkasteluun. Eli lähinnä Wolf's Lair Abyss-ep ja The Grand Declaration Of War.

Muita suosikkeja on toki nämä pakolliset Darkthrone, jonka kylmäävän junnaavat kitarakuviot jättää vain ihmettelemään, sekä Burzum, Emperor, Barathrum, Beherit, sekä uudemmat tuttavuudet Anaal Nathrakh ja 1349, jonka Frost on yksi genren kovimmista kannuttajista. Ja voisihan jossain määrin myös Mercyful Faten laskea tähän joukkoon.

Keskustelua.

Hyi.

Turhan lyhyt kommentti vai? No, se kuvaa parhaiten mielipidettäni (c)rapistä.

Ahh Black Metal... Jos vielä viime kesänä olisitte kysyny mitä tykkään olisin luultavasti sylkenyt inhosta, mutta kaverin kautta aloin kuuntelemaan tätä tuossa lukion alussa. (Blackin ohella myös Grindcore ja Death Metal ovat alkaneet upota)

Suosikki bändi nyt tietenkin on Burzum, muutenkin "bändi" on jotenkin vain enemmän kuin Black Metalia (Enkä nyt meinaa, että "Burzumilla on muutama ambient biisi!!111") vaan jotenkin kyseessä on elämää suurempi asia. Paras levy on Filosofem, mutta Hvis Lyset Tar Oss ja Burzum eivät kauas jää. Det Som Engang Var on ehkä piirun verran muita tylsempi, mutta hyvä levy silti. Niitä Ambient levyjä en oo vielä kuullu, mutta kai nekin on ihan hyviä. Burzum on kyllä nerokasta musiikkia, ja jos joku ei sitä sen takia voi kuunnella, että "Vargin pökäle tuikkas Euronymouksen kuoliaaksi ja Varg on pakananatsi!!" voivat samantien mennä itseensä. Onpa niitä muitakin muusikoita, jotka ovat ikäviä asioita tehneet, eikä sillä pitäisi olla mitään vaikutusta siihen miltä musiikki kuulostaa.

Toinen suosikki, bändi, joka on oikeestaan omalla tavallaan jopa parempi kuin Burzum, on suomalainen Beherit. Koneelta löytyy bändin semi-virallinen eka levy "The Oath of Black Blood", joka on nyt ehkä enemmän Death Metalia (levyn 2. biisi nimeltään Metal of Death) ja ihan levynä sitten tuo Drawing Down the Moon. Edellä mainittu onkin parhaita Bläkkis levyjä koskaan. "Avaruuskuiskaukset" ja syntetisaattorit lisäävät sellaista jännää hypnoottisuutta levylle. Gate of Nanna!

Sitten on viel Mayhem. En oo koskaan niin kauheasti diggaillu, mutta Live in Leipzig on erittain kova. Paras kokoonpano onkin just taa miss on Dead ja Euronymous.

Sitten oon viel Drudkhia kuunnellu muutaman biisin ja erittain hyva bandi kyseessa.

*Jostain syysta aakkoset lakkas toimimasta*

Eipä ole muutamaa Dimmu Borgirin kappaletta pitemmälle kuultuna, mutta uskon että saattaisi kolahtaakin, jos vain saisin muutaman levyn ostettua. Osaisitteko suositella hyvää yhtyettä josta aloittaa kuuntelu ?

Jos enemmän kosketinvoittoiselle Dimmu-puolelle tahtoo suuntautua niin ainakin Emperorin In The Nightside Eclipse-debyytti voisi olla suht. kiva valinta. Sitten jos synkemmäksi laitetaan niin ehdottomasti Mayhemin De Mysteriis Dom Sathanas, Darkthronen Transilvanian Hunger taiA Blaze In The Northern Sky. Näistä ainakin itse lähdin liikeelle.

En nyt oikein keksi mitä kaikkea tästä voisin kertoa, mutta sanotaan nyt aluksi, että kolisee ja kovaa ja paljon tulee kuunneltua.

Ensimmäisen aallon nimikkeistä itselleni rakkain taitaapi olla kyllä Bathory, jonka debyytti on aivan rautaista mäiskettä. Silti pidän miehen viikinkimetalleista enemmän, mutta kyllä Quorthon osasi puhdasveristä blackiakin tehdä. Sitten jos just lasketaan Venomit ja Celtic Frostit blackiksi niin ekaan aaltonhan ne menevät ja toimivat erittäin hyvin.

Toinen aalto oli se eniten BM:ää muovannut tapahtumasarja josta genre onkin saanut pitkälti nykyisen imagonsa. Norjaa hehkutetaan kovimmaksi BM-maaksi ja toista aaltoa parhaaksi ikinä, mutta itse olen eri mieltä. Kyllähän toisessa aallossa syntyi aivan nerokkaitakin tekeleitä, kuten Mayhemin De Mysteriis Dom Sathanas ja Burzumin tuotanto, mutta osa näistä suuren suosion saavuttaneista bändeistä ei ole millään tavalla mielestäni mikään erikoinen.

Pidän ihan koto-Suomea parhaana BM-maana ehkä siksikin, että kotimaisista distroista saa helpommin kotimaista blackia, johon sitten tulee tutustuttua. Kaikkien yläpuolelle silmissäni nousee lappeenrantalainen Horna, jonka tuotoksia onkin hyllyssä jo toistakymmentä. Lisäksi Behexen kolisee erittäin kovaa ja heidän uusi albuminsa on erinomainen. Ruotsista tuleva Nifelheim ansaitsee vielä erikoismaininnan, kuten Dissectionin Where Dead Angels Lie -biisikin, joka on varmaan tuhannen kuuntelukerrankin jälkeen yksi kaikkien aikojen kovimmista biiseistä.

Täysverisen blackin lisäksi pidän erittäin paljon black-thrashista, jonka kovimmat edustajat tuntuvat tulevan Japanista. Abigail taitaa olla kovin nousevan auringon maan black-thrash yhtyeistä. Lisäksi mainitaan Japanin skenestä vielä pari tavallaan blackia soittavaa yhtyettä, joiden musiikki menee helposti moneen muuhunkin metalligenreen, eli Gallhammer ja Sigh. Molemmat aivan pirun kovia. Black-thrashin piiristä pitää mainita vielä USA:lainen Absu, jonka Manannan-biisi sisältää aivan tajutonta rumputyöskentelyä.

Sitten on vielä pakanablack, joka luo komeasti tunnelmaa tiettyihin tilanteisiin (esimerkiksi Severance - The Blade of Darkness -peliin). Siltä saralta mainittavia yhtyeitä ovat ainakin Kroda, Drudkh, Nachtfalke ja Morrigan, jonka Celts-albumi on jo melkoinen mestariteos.

En niinkään kiinnitä huomiota sanoituksiin BM:ssä tai sisäistä niitä ajatusmaailmaani, koska minulle vokaalit toimivat instrumenttina. Joissain biiseissä ne tuovat kyllä tunnelmaa ja niin edelleen, mutta enpä minä vielä saatananpalvojaksi ole kääntynyt enkä koe tarvettakaan siihen. Raaka tuotanto on mielestäni parempaa kuin viimeisen päälle hiottu äänimaailma ja rosoinen ja likainen äänimaailma voivat parhaimmillaan tehdä keskinkertaisesta kappaleesta loistavan. Joku roti hommassa pitää kuitenkin olla että en minä nyt sentään ole hulluna mihinkään 80-luvulla autotallissa nauhoitettuihin kasettidemoihin, mutta jossain Dimmu Borgirissa äänimaailma on aivan liian puhdas. Ja koskettimet saavat kyllä mielestäni olla todella ihmeelliset jos niille löytyy paikka BM:ssä.

Lähinnä menee juuri nämä perusbändit, elikkä Burzum ja Darkthrone, sekä myös mm. Satanic Warmaster. Dimmu on kivaa, mutta enpä sitänyt kauhiasti blackiksi luokittelisi, sen verran kuitenkin sitä synfoniaa painotettu.

Black metallia olen muutaman vuoden melko aktiivisesti kuunnellut, joka tosin alkaa jo hiipumaan meikäläisestä pois. Hitaampi Doom metal tai vastaava pörinä on nykyään mulla kovemmassa kuuntelussa.

Tottakai Venomit ja Mercyful Fatet lasketaan genreen, vaikka ei välttämättä edustakaan nykyistä BM-soundia. Venomin aikaan ei ollutkaan koko Black metallia ennen tätä bändiä, niin saattaa musiikillisesti poiketakin muusta bm:stä. Ja sitten Bathory on koko musiikkimaailmasta itselleni tärkein ja innoittavin yhtye. Ekat kolme albumia on suoraan Saatanasta jotka iskevät vieläkin kuin Thorin vasara. Viikinkituotanto kolisee kyllä huomattavan paremmin - ainakin nykysin, mainittakoon suosikkialbumikseni Blood Fire Deathin (ehkä koko tuotannon paras levy) ja Nordland II:n.

Norja-skenestä en ole koskaan kummemmin välittänyt. Burzum on hyvä, mutta Immortalit irvistyksineen taikka Thronet ei sitten jaksa innostaa, niistä en löydä mitään poikkeavaa tai erikoista. Itseasiassa pidän nykyistä Suomen bm-skeneä parempana kuin se on Norjassa koskaan ollut. Lappeenrannan Horna, SW, Baptism ynnämuut edustavat tämänpäivän kirkkainta black metallia. Ja kuollutta Beheritiä ei kai voi liikaa ylistää. Drawing Down the Moon on yksi parhaita albumeita mitä on.

"Demand all heaven's virgins to bend before our horny lord."

Dimmu Borgir EI OLE Black Metalia, vaan jotain fckng "Sinfonista Dark Metalia", joka on synonyymi paskalle. Just tätä samaa paskaa mitä kaikki "melo-Hintit" jostain syystä kuuntelee.

En osaa sanoa kun en hirveästi ole tutustunut, mutta en todellakaan inhoa tai välttele kyseistä musiikkityyliä. Jos Venom lasketaan Blackiksi niin se on kyllä hiton kova (niiden vähien kuunneltujen kappaleiden perusteella).

Mutta missä helvetissä on tässä aiheesta Marduk ja Impaled Nazarene?

(viesti tuli vahingossa toisen kerran)

Black metal on kolahtanut kovemmin kuin mikään muu ikinä. Kuuntelen tietenkin Mayhemia, Live in Leipzig on ainut Mayhemin levy mitä vingutan joka helvetin päivä.Tottakai joukkoon mahtuu näitä uusia ja kieroja(esim.Krypt) ja vanhan liiton(Darkthrone) bläkkistä. Se on elämäntapani ja kaikki ideologiani sopivat black metallin maailmaan(en kuitenkaan ole saatananpalvoja tai satanisti.Pikemminkin misantroopin kaltainen ja asatru uskonnon kannattaja).
Ja tuosta miksi ei Mardukia ole mainittu. Nyt mainitsin. Marduk on helvetin hyvä eritoten World Funeral levy.
Dimmu Borgiria en oikein pysty kauheasti kuuntelemaan kuin tuota vanhaa tuotantoa jotain. Mp3:sessa tällä hetkellä Mourning palace raita vain..
Suomessa tunnutaan pitävän tästä jalosta musiikista enemmän kuin luulin,sillä en tunne ketään paitsi kaksi henkilöä jotka kuuntelevat black metallia. Se on harmi.

Helvetti soikoot. Vasta tuoreimpien päivien sisällä kiinnostuin kyseisestä musiikki genrestä. Kuuntelen (vielä vain): Bathorya, Mayhemia, Hornaa, Darkthronea, Immortalia, sekä Nargarothia ja muutaman Burzumin biisin olen kuullut. Mutta tästä on hyvä aloittaa. Lisäksi tuli mieleen hemmetin hyvä suomalainen black metal bändi: Lords Minion, jota olen saanut jo vuosi aikaisemmin koulun juhlissa kuunnella. Tietääkö kukaan kyseistä bändiä? Suomesta tulee kyllä pirun hyvää mustaa metallia... Ja Dimmu Borgir yrittää kyllä kovasti olla black metallia, mutta tosiasiassa on helvetin kaukana siitä.

En kyllä rehellisesti usko,että Dimmu Borgir yrittää tai haluaa olla black metallia. Tämä on pikemminkin tietämättömien ja median luoma imago.
Edes Dimmu Borgirin Silenoz ei luokittele bändiä black metalliksi.

Haluan jakaa teidän kanssanne nämä kolme saatanaakin pahempaa BM-bändiä:

Impaled Northern Moonforest [www.youtube.com]
Trollkotze [www.youtube.com]
Morbid Anal Fog [www.youtube.com]

Posereille ei ole tilaa näissä videoissa.

murskain kirjoitti:

Mutta missä helvetissä on tässä aiheesta Marduk ja Impaled Nazarene?

Entäs Bestial Mockery tai suomen kovin mustan metallin ryhmä Archgoat?

Joo eli black metal ei sinänsä lukeudu suosikki genreihini, mutta kyllähän se nyt on jo suuri aukko sivistyksessä, jos ei noihin kahteen ole koskaan törmännytkään. Olen aika pitkälti myös niillä linjoilla, että suomen (Archgoat, Behexen, Impaled Nazarene) ja jopa ruotsin (mm.Bestial Mockery, Nifelheim, Marduk yms.) black metal skene on noin kymmenen kertaa kovempi, kuin norjan vastaava.

Nosoki kirjoitti:

Haluan jakaa teidän kanssanne nämä kolme saatanaakin pahempaa BM-bändiä:

Impaled Northern Moonforest [www.youtube.com]
Trollkotze [www.youtube.com]
Morbid Anal Fog [www.youtube.com]

Posereille ei ole tilaa näissä videoissa.

Onneksi on Immortal [youtube.com], joka vetää noita kaikkia turpaan.

BJ kirjoitti:

En kyllä rehellisesti usko,että Dimmu Borgir yrittää tai haluaa olla black metallia. Tämä on pikemminkin tietämättömien ja median luoma imago.
Edes Dimmu Borgirin Silenoz ei luokittele bändiä black metalliksi.

No kyllä ne sanotukset ovat aika black metallia ei ehkä soittaminen koska se on melodista yms mistä itse tykkään mutta sanotuksia ei voi väittää etteivätkö olisi saatanallista black metallia. Itse en pahemmin pidä black metallista paitsi Dimmu. Ja monesti lähinnä nauran kaikille Mayhem tyyppisille bändeille (ei pahalla jotkut tykkäävät jotkut ei). Mutta kukin kuunnelkoon mistä tykkää.

Ei kai niitä vuohia kukaan varsinaisesti palvo? Eikös niitä vaan lähinnä uhrata tms?