Duuri vai molli?

No niin, uusi lätty tullut ulos, keikkaa pukkaa Suomeen jopa kolmen voimalla (itsellä lippu Sunnuntain keikalle [koeviikko alkaa sitä seuraavana päivänä mutta who cares ]) . Mitä mieltä ootte Ruotsin lahjasta hevitaivaalle?

Mielestäni erittäin kovaa kamaa, ekasta levystä lähtien. Uusin levy Ghost Reveries on aika helvetin hyvä, totaaliyllättäjä. Itse olen kuunnellut n. pari vuotta kyseistä bändiä ja aina jaksaa yllättää. Åkerfeldtin lahjakkuutta niin kitaristina, vokalistina, säveltäjänä tuskin kukaan voi moittia.

Kannattaa muuten albumien lisäksi ostaa myös tuo Lamentations DVD, laatu tekele.

Kertokaapas tästä yhtyeestä tosiaan enemmänkin.
Ihan tuntematon ollut minulle, sitten kuulin pätkän jostakin (uuden levyn?) biisistä, eikä kuulostanut hassummalta.
Viimeistään mielenkiinto heräsi kun Soundi paukautti 5/5 kiekolle.

Still Lifestä lähtien loistavaa kamaa, sitä aiempaan tuotantoon en ole vielä kerennyt tutustua. Still Life, Blackwater Park ja Ghost Reveries selkeästi hienoimmat levyt viidestä kuulemastani. Ensimmäiselle Tavastian keikalle olen menossa.

Opeth on yksi suosikkibändeistäni kyllä. Ihan loistavaa musaa, itsekin olin tuolla Nosturissa heitä kuuntelemassa. Jotain ehkä 3kk olen sitä nyt aktiivisesti kuunnellut, muutamia biisejä sieltä täältä tuota ennenkin mutta koin sen valaistumisen ihan vasta hiljattain. Ghost Reveries on kyllä todella hyvä levy, Reverie/Harlequin Forest=ihan parhautta!

Opeth on noussut pelottavan lähelle parhaan yhtyeen titteliä. Vain pari-kolme orkesteria nostaisin ylemmäksi. Toistaiseksi...

Opethia taisin ensimmäisen kerran kuulla joskus 2-3 vuotta sitten, mutta kunnolla Opeth jyrähti tajuntaan oikeastaan vasta viime kevät-talvella. Ostin nimittäin kaverini kovasti kehuman Blackwater Parkin josta pidin oitis. Mahtavan tunnelmallinen ja monipuolinen levy. Melkein heti perään tuli ostettua Deliverance ja Damnation, levyt, jotka poikkesivat tyyliltään hyvin paljon toisistaan. Pidin kuitenkin molemmista paljon, vaikkakin raskaammasta Deliverancesta enemmän.

Tänä syksynä ilmestynyt mestariteos Ghost Reveries vain lisäsi Opeth-hulluuttani ja viikko sitten ostamani My Arms, Your Hearse vaikuttaa kanssa aivan erinomaiselta. Eiköhän ne loput kolme Opeth-kiekkoa (ja Lamentations DVD) eksy hyllyyni ennen pitkää.

Kyseessä on erittäin monipuolinen yhtye ja ei voi kuin ihailla ja kunnioittaa Mikael Åkerfeldtiä, yhtä parhaista laulajista ja kitaristeista koskaan. Enkä yhtään väheksy yhtyeen muita soittajia, sillä hekin ovat kehunsa ansainneet. Enpä tiedä yhtään toista bändiä, joka yhdistäisi "1970-lukumaisen" progen ja raskaan heavy metallin näin tyylikkäästi.

No jaa....Itsehän olen jo 2 levyä kuunnellut läpi ja katsonut sen DVD:n mutta ei tuo mitään ihmeellistä musaa ole. Tykkään kyllä heidän rauhallisista biiseistä mutta sitten ku tykistys alkaa niin vaihtuu biisi aika äkkiä.....

ooh, Opeth on tulossa suomeen kolmesti tänä kesänä, Ruissiin, Ankkaan ja Tuskaan. Valitse omasi

Screwball kirjoitti:

ooh, Opeth on tulossa suomeen kolmesti tänä kesänä, Ruissiin, Ankkaan ja Tuskaan. Valitse omasi 8)

Jaahas johonkin noista täytyy kyllä yrittää päästä.

Itse olen kuunnelut Opethia vasta vuoden verran, mutta siinä ajassa tuo bändi on noussut omien suosikkibändieni joukkoon. Yhtye on siinä mielessä poikkeus, että itse en kuuntele erityisen paljon raskaampaa musiikkia. Ehkä yhtyeessä mielyttää eniten kappaleiden erilaisuus ja taito muuttaa kesken kappaleen tyyliä erittäin sulavasti. Opethin levyistä uusin Ghost Reveries on iskenyt kaikkein parhaiten, jonka kymmenen minuuttisia kertosäeettömiä kappaleita jaksaa kuunnella aina vaan uudestaan.

Nyt enemmän kuunneltuna Opeth menee top3 joukkoon omilla listoilla. Aivan mahtavaa musiikkia, vaikka kuinka monesti kuuntelisi samat biisit alusta loppuun niin ne aina säväyttää uudella tavalla.

On kyllä erinomainen bändi. Jälleen osoittaa miten raskaasta musiikista kun on kyse, niin Ruotsi on valovuosia Suomea edellä. Levyhyllystä löytyy kaikki Opethin kokopitkät ja bändi olisi kyllä hieno nähdä livenä.

Mukamas kovaa death metal mausteista "proge-metallia", ihme nössöilyä. Mut joo siis tykkään, vois joskus ostaa jonkun levynkin.

Mahtavaa musiikkia. Parhaasta levystä ei ole epäilystäkään, se on Blackwater Park. Se kaikista puhtain napakymppi. Todella monipuolinen levy. Tunnelmointia mahtuu levylle paljon, toisaalta myös sopivasti death metal-örinää. Ja tämäkin jo kertoo omalta osaltaan kuinka progressiivinen levy todellakin on.

Omistan toki myös Damnationin ja Ghost Reveriesin, mutta vaikka ne ovatkin levyinä niin loistavia (etenkin jälkimmäinen) on Blackwater Park paras. Ainakin niistä mitä olen tähän mennessä kuullut.

Tolppanen kirjoitti:

Mahtavaa musiikkia. Parhaasta levystä ei ole epäilystäkään, se on Blackwater Park.

Amen to that! Blackwater Park on todellakin Opethin paras levy, täydellistä kerrassaan.

Tolppanen kirjoitti:

Mahtavaa musiikkia. Parhaasta levystä ei ole epäilystäkään, se on Blackwater Park.

Amen to that! Blackwater Park on todellakin Opethin paras levy, täydellistä kerrassaan.

Aivan loistava yhtye. Blackwater Park ja Still Life molemmat täysien pisteiden eepoksia (jälkimmäinen ei ole vielä täysin avautunut). Åkerfeldtin ääni, murina ja puhtaat vokaalit upean kuuloisia. Ghost Reveries tarkoitus hankkia seuraavana, ja sitten vaikka noita alkupään levyjä.

Mites Wolf, onko Still Life avautunut jo, vai ootko ehtinyt kuunnella?

mbay kirjoitti:

Mites Wolf, onko Still Life avautunut jo, vai ootko ehtinyt kuunnella?

Kolme kertaa on kuunneltu, eikä täysin ole auennut (konseptialbumit tuntuvat vaativan erityisen paljon), mutta helvetin kova levy on. Kolmannella kuuntelulla rohkenin jo antaa täydet pisteet.

Still Life on itseasiassa levynä sellainen, joka ei kestä tarkkaa kuuntelua, mutta toimii aivan upeasti erimerkiksi roolipelaamisen ja muun sellaisen saatananpalvonnan taustamusiikkirientona. Bändi on myös erittäin tylsä kokemus livenä, omien kokemusten mukaan.

Opethia en jumalattomasti fanita mutta diggaan kyllä, levyistä oma suosikkini lienee Morningrise ja diggaan myös helvetin paljon tuota uutta levyä, sieltä kuuluu jo vähän enemmän tuota Ååken kovasti hehkuttamaa Camelia, etenkin tuossa maanmainiossa Hessian Peelissä.

Njää. Blackwater park kuultuna. Enpä voi sanoa, että olisi erikoisesti sytyttänyt. Pitää katsoa jos alkaisi toimia pitemmällä kuuntelulla.

No jaa. Taitavaa soitantaa ja periaatteessa jees sävellyksiä, mutta toi puhtaan laulun ja örinän yhdistelmä ei vaan toimi mulle. Tuntuvat lähinnä teennäisiltä ja päälleliimatuilta.