Ruaaaah! Miekat kalisevat ja päät lentelevät. Tämä on niitä leffoja, joille on tehtailtu loputon määrä jatko-osia ja uutta taitaa vieläkin pukata ulos säännölliseen tahtiin. Pitäähän takoa vielä silloinkin, kun rauta edes vähän punertaa. Näin tuntuu ajattelevan myös alkuperäisleffan päätähti, Chris Lambert, joka ranskalaisella tarmollaan on tähdittänyt kaikkia (?) seikkailun sequeleja. Ai, kun kiva!
Tarina on yksinkertainen kuin Hölmölän isäntä. Connor MacLeod syntyy Skotlannissa keskiajalla, eikä ota millään kuollakseen. Ei, vaikka hakattaisiin tohjoksi ja survottaisiin miekalla sisuskalut pirtelöksi tai upotettaisiin uimataidottomana jorpakkoon. Eläväisyydestään järkyttynyt Connor kohtaa kuolon sijasta Juan Ramirezin (Connery), jolla on sama vaiva, mutta myös vastaus. Connor on (tadaa!) kuolematon! Niinpä Connor sitten yrittää elää tämän asian kanssa ja käy samalla taistoon pahaa vastaan. Charmantin Ramirezin opastuksella Connor saa tietää kuolemattomuuteen liittyvistä velvollisuuksista ja faktoista. Luvassa on verisiä taisteluja niin menneisyydessä kuin 80-luvullakin, romantiikkaa, sähkön leiskuntaa ja Queenin mahtipontista musiikkia.
Ensimmäinen Highlander on huumorilla höystetty ja toiminnalla rikastettu fantasiaseikkailu, jota jaksaa katsoa huvikseen parikin kertaa. Leffan timangi on Sean Connery, joka on korea kuin haggis – tai oikeastaan rutkasti komeampikin – ja varastaa jokaisen kohtauksen, jossa vain piipahtaakin. Chris Lambert on… vakuuttavan pökkelö. Efektit samaten.
