Kane Hodderin debyytti äärimutkikkaassa draama-antisankarin roolissa.

26.5.2009 00:27

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Friday the 13th Part VII: The New Blood
Valmistusvuosi:1988
Pituus:88 min

Tina Shepard (Lar Park-Lincoln) omaa psykokineettisiä kykyjä. Niiden lisäksi hän näkee näkyjä. Lyhyesti sanoen inhottava puoskari tohtori Crews (Terry Kiser) tutkii tapausta omiin tarkoituksiinsa. Crystal Laken lähettyvillä on lisäksi paljon hormonihulluja ja Tinan varomaton toive saa nollatoleranssin moraalinvartija Jason Voorheesin (Kane Hodder) heräämään vetisestä lepopaikasta varsin lismaisessa kunnossa. Luonnollisesti makuupussin ja puun yhdistelmää, sirppiä, pitkäkahvaista vesuria, konevoimaa ja paria muutakin metodia käyttävä Voorheesin akan aikamiespoika toteuttaa kurinpito-ohjelmaansa. Erityisen ärsyttävän lihakohteen (Susan Jennifer Sullivan) kirvestyksen jälkeen sähkö-, kuisti-, portaikko-, hirttosilmukka-, pudottamis-, naula- ja polttamiskestävä +190 senttimetriä palovamma-arpia kantavaa stuntmiestä pistetään hyllylle seuraavaa osaa odottamaan ja aikaa on kulunut puolitoista tuntia.

Tappaja-Jasonin seikkailuja kronikoiva elokuvasarja ei loista draamassa, vaan mielikuvituksellisissa statistinäyttelijöiden silpomiskohtauksissa. Seitsemäs osa on ehkä mielikuvituksellisempi lähtökohdiltaan, mutta John Carl Buecherin ohjaus on varsin vakavaa, synkkää tekstiä ja tunnelmaa. Suoraselkäinen moraalinvartija tekee tempauksensa pääasiassa pimeässä ja jännitystäkin yritetään rakentaa. Valitettavasti silpomiskohtaukset ovat harmillisen lyhyitä ja ehkä jopa vähäverisiä.

Kane Hodder debytoi luonneroolissaan ja toteuttaa juuri tämän tietyn roolin RADA:n kasvattien tasoisesti. Luonnollisesti rooli itsessään ei ole mitenkään mutkikas, mutta kaikki omat kaatumis- palamis ja murjoutumisstuntit tekevä kaappi on kiistattoman uhkaava ilmankin Crystal Laken oman NHL-maalivahdin naamaria. Lar Park-Lincoln on varsin toimiva eloonjääjänä. Muu lihatiski on sitä paperinohutta kliseeryhmää mäiskittäväksi, joskin Susan Jennifer Sullivan törkkii ärsytyshermoa lujaa ja varmasti tarkoituksella ja saakin elokuvan hienoimman käsittelyn vaikka mukana on myös Kane Hodderin oma suosikkiliike.

Kokonaisuus on synkkä ja jännitykseen pyrkivä silpomispätkä legendaarisessa lahtaussaagassa ja sen suurin ansio sarjan kokonaisuudelle on Kane Hodderin debyytti äärimutkikkaassa draama-antisankarin roolissa missä pienilläkin eleillä on valtava merkitys.

Arvosteltu: 26.05.2009

Lisää luettavaa