James Wanin mestariteos.

10.9.2013 13:50

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Conjuring
Valmistusvuosi:2013
Pituus:112 min

Monesti keskustellaan siitä, mikä on kaikkien aikojen pelottavin kauhuelokuva. Vanhat klassikothan siellä kärkisijoilla usein komistelevat aina Friedkinin Manaajasta Kubrickin Hohtoon. James Wanilla on ilmeisesti kova hinku päästä tuohon joukkoon ja onhan miehellä jo 2000-luvun puolella tehtyjen elokuvien parissa ehkäpä laadukkaimmat kauhuelokuvat. Mies on kauhistuttanut katsojiaan brutaalilla ja tummansävyisellä Sawilla, nukeilla ja piinaavalla tunnelmalla elokuvassa Dead Silence, oudoilla ja ahdistavilla tapahtumilla Insidiouksessa ja nyt tositapahtumiin pohjautuvassa tarinassa kummitustalosta The Conjuringissa. Mielestäni herra on viimeistään tällä uutukaisellaan ansainnut paikkansa kaikkien aikojen parhaimpien kauhuelokuvien ohjaajien joukossa.

Elokuva kertoo tapahtumista, jotka sijoittuvat aikaan ennen Amityvillen kauheuksia vuonna 1971. Carolyn (Lili Taylor) ja Roger (Ron Livingston) Perron muuttavat viiden lapsensa kanssa Rhode Islandille. Perheen asetettua aloilleen ei mene kauaakaan kun vanhassa hirsitalossa alkaa tapahtumaan kummallisia asioita. Samanaikaisesti kerrotaan demonologien, Lorainne (Vera Farmiga) ja Ed Warrenin (Patrick Wilson) tarinaa. Perroneiden outojen yhteensattumuten ja selittämättömien tapahtumien jatkuessa ottavat he yhteyttä Warreneihin ja näin outojen tapahtumien tutkiminen voi alkaa.

Tarinaltaan The Conjuring kuulostaa tasan samalta kuin kaikki muutkin haamutaloista kertovat elokuvat. Kuitenkin jo alusta asti elokuva tekee selväksi, että kyseessä on yhtäläisyyksistä huolimatta täysin ohjaajan oma visio kyseiseen kauhugenreen. Elokuva eroaa muista samantyyppisistä elokuvista jo kertoessaan kahta eri tarinaa yhtäaikaisesti yhdistämällä nämä myöhemmin toisiinsa onnistuneesti ja mielestäni juuri tämä pieni seikka lisää elokuvaan huomattavasti enemmän mielenkiintoa. Elokuva etenee kaikessa rauhassa panostaen tunnelmaansa ja keskittyen hahmoihinsa, eikä hypi paikasta toiseen jättäen ihmeellisiä aukkoja juoneen. The Conjuring yhdistää hyvin onnistuneesti säikyttelyn ja ahdistavan tunnelman, eikä keskity vain yhdenlaiseen kauhuun, vaan se kuvaa erittäin monipuolisesti ihmisen pelkoa ja kauhua ylipäätään. Pelon tunne välittyy ruudun toiselle puolelle suorastaan käsinkosketeltavaksi ja näin on helppoa elävöityä mukaan elokuvan maailmaan.

Ei sovi myöskään unohtaa toimivia musiikkivalintoja. The Conjuring pelaa itseasiassa hyvinkin pitkälle piinaavilla musiikeilla, jotka avustavat tyylikkäästi kuvattuja kohtauksia luoden kunnon ahdistavaa tunnelmaa. Niin ahdistavaa, että ainakin itsellenikin tuli välillä olo, että äkkiä pois täältä. Toisaalta kuitenkin nautin tuosta tunnelmasta, sillä tiedostin elokuvan toimivan ja laadukasta kauhua on aina mukava katsella, niin harvoin sellaista kuitenkin nykyään näkee. Pidän myös siitä, että elokuva ei jätä säikytyskohtauksiaan pelkästään yhteen säikäytykseen, vaan ikään kuin imaisee sillä mukaansa ja sen jälkeen vasta piinaa kunnolla. Laadukas on mielestäni oikea sana kuvaamaan tätä elokuvaa. The Conjuring toimii kaikilla osa-alueillaan; tarinankerronta pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun, kuvauksellisesti se tarjoaa oikein tyylikkäitä kamera-ajoja ja kuvakulmia, musiikkivalinnat ovat piinaavia ja onnistuneesti käytettyjä, äänitehosteet erittäin toimivia ja hienosti miksattuja, valaistus, mikä tälläisessä elokuvassa on tärkeää on myös onnistunutta ja näyttelytyö kauttaaltaan laadukasta.

Patrick Wilson, joka näytteli myös Wanin Insidiouksessa tekee uskottavaa työtä demonologina yhdessä kauniin ja osaavan Vera Farmigan kanssa, joka tulkitsee taitavasti selvännäkijää, jota menneisyydet tapahtumat vainoavat. Lili Taylor ottaa haltuun perheen äidin roolin, kun taas Ron Livingston tulkitsee onnistuneesti mukavaa isähahmoa. Edes elokuvan lapsinäyttelijät eivät sorru ylinäyttelyyn, vaan jokainen näyttelee hillitysti ja uskottavasti elokuvan maailmaan sulautuen. Laadukkaan roolityöskentelyn myötä hahmojen valinnat ja reaktiot tuntuvat uskottavilta.

Suosittelisin kuitenkin ehkäpä välttelemään The Conjuringin katsomista elokuvateatterissa, koska hiljaisen yleisön löytäminen lienee täysin onnesta kiinni. Elokuvakun keskittyy paljon piinaavan tunnelmanluontiin, on myös hyvin tärkeää sen toimimisen kannalta, että ympärilläolijat antavat muille katsojillensa rauhan katsoa elokuvaa ja uppoutua sen maailmaan. Kuitenkin kauhuelokuvien ystäville ja pelottavaa katseluelämystä etsiville tämä on omasta mielestäni ”must see”.

Arvosteltu: 10.09.2013

Lisää luettavaa