Coke Sams saa aikaan jopa surkean ”komedian” ja ylittää opettajansa saavutuksen!

30.10.2015 18:53

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Ernest Goes to School
Valmistusvuosi:1994
Pituus:89 min

[movie]Halloween – naamioiden yö[/movie] on se aika vuodesta jolloin on syytä hieman muistuttaa itselleen niiden pelko- ja inhorauhasten olemassaolosta. Kauhuleffaan on syytä siis tutustua ja yli vuosi sitten (15.7.2014) Allekirjoittanut lahotti aivojaan elokuvatuksella joka antoi syntymän oliolle joka pieksää Jason Voorheesin ja Michael Myersin lihamössöksi, yhtiövaltaa John Kramer & Co:n ja siinä sivussa se seksuaalisesti ahdistelee Asamia, aiheuttaa painajaisia Freddy Kruegerille, rikkoo Sadako Shizukon TV:stä kauko- ja lähisäätimet ja [movie=1954]Godzilla[/movie] vaikertaa kauhusta sen nähdessään. Mikä on siis tämä jokseenkin ihmismäiseen muotoon survottu olio jonka ansiosta kannibalistinen [movie]Hannibal[/movie] menettää valtatrippinsä? Kyseessä on John R. Cherry III:n luoma Ernest P. Worrell (Jim Varney) joka em. Ilmestyskirjan Jalankulkijan alaisuudessa riehui yhteensä seitsemässä ”elokuvassa”, mutta se ei riitä. On olemassa kahdeksas Ernest-leffa joka täydentää oktaavin ja antaa samalla toisen näkökulman tuohon übertörppöön sekoilijaan. Ilman dopingia, mutta sairaalloisen uteliaisuuden riivaamana Allekirjoittanut sukelsi Ernest-leffojen ”maailmaan” kolmannen kerran ja jos jokin tapahtuu kolmesti niin se on varmistettu faktaksi.

Sekoilun ”juonessa” jo mainitun Ernest P. Worrellin nimeä kantava Ilmestyskirjan Peto joutuu palaamaan koulun penkille tai muuten hänen paikkansa A-luokan tuholähteenä menee alta. Hullut saksalaiset tiedemiehet kuitenkin käyttävät Ernestiä koe-eliönä älykkyyttä tehostavan kypärän kanssa. Luonnollisesti luvassa on juuri sitä mitä Ernest toimittaa parhaiten: sekoilua, sekoilua, lisää sekoilua ja kasvojen virkaa tekevä teurastamon nahka venyy ja paukkuu. Loputtomiin. Iankaikkisesti. Ilman rajaa. Valon nopeudella.

Uniikisti [I]Ernest Goes to School[/I] omaa ohjaajanaan tyypin nimeltä Coke Sams ja samainen jehu myös käsikirjoittaa. Valitettavasti/onneksi saagan takaSaatana John R. Cherry III silti resuaa Executive-tuottajana, joten täysin uudenlaisesta näkemyksestä ei kyse ole. Onneksi. Tai sitten valitettavasti, sillä tämä kirjaimellisesti ainutlaatuinen Ernest-elämys jätti erittäin skitsofreenisen vaikutelman itsestään. Se on kaikilla mittareilla mitattuna kiistattoman epäpätevästi toteutettu, surkeasti näytelty ja mitättömän typäre elokuvatus minkä ””juoni”” on pelkkä ”tekosyy” paiskoa Jim Varneyn pään ympärille käärittyä taljaa lähi- ja puolilähikuviin. Mukana on jopa kuvausnopeuden vaihtelun, dynaamisten kuvakulmien ja värillisen valaisun kaltaisia nerokkaita tehokeinoja!

Jim Varneyn kasvokas olemus on jotenkin sama tavallisen ihmisen kanssa, mutta koska se ei mene samaan klubiin kuin [movie]Elefanttimies[/movie] niin se on vain silmiä raastavan kammottava näky ja ei herätä sääliä sen kantajaa kohtaan. Kuitenkin Varney herättää itsessään sääliä osoittaen kykyjään fyysisenä koheltajana ja älykäs Ernest on ihan [U]oikeasti[/U] erilainen persoona joka artikuloi koherentisti. on siinä muitakin juippeja kameran edessä, mutta niiden juonellista merkitystä on aika vaikea saada esiin – hillitön kakominen ja pääasiassa menestykselliset yritykset pitää kirkuminen kurissa veivät liikaa Allekirjoittaneen aivokapasiteettia.

Henkilökohtaisesti toivoin tämän elokuvan olevan kammottavaa saastetta, sillä silloin Ernest-leffojen kamaluus olisi tieteellisesti varmennettu fakta. Kyseessä on kiistattoman surkea ”komedia”, mutta toisin kuin saatanallinen herransa joka saavutti kammottavaa antilaatua niin Coke Sams saa aikaan vain/jopa mitättömän ”komedian” johon survotut ”vitsit” eivät naurata ja aiheuttaa vain myötähäpeää. Elokuvallisesti tämä on paras Allekirjoittaneen näkemä Ernest-sekoilu ja oli ”ainoastaan” mitätön komediakuvatus missä vain sattumalta oli mukana tuo iso tollo, Ernest P. Worrell. Coke Sams osoitti Ernest-persesoonan toimivan tarpeeksi hyvin surkean ”komedian” luomiseen ja surkea on antilaatua parempi.

Arvosteltu: 30.10.2015

Lisää luettavaa