Laser Mission. Miten vastustaa elokuvaa, jolla on tuollainen nimi? Pääosassa vieläpä legendaarisen Bruce Leen poika, Brandon Lee, jonka itse näen myös mainiona taistelulajien taitajana, kuin myös hyvänä näyttelijänä. Pystyin vain kuvittelemaan, millainen eeppinen seikkaluelokuva piileskelee tuon nimen takana. Olisiko toiminta täyttä dynamiittia ja tehosteet aikaansa nähden uskomatonta hi-techiä? Juoni olisi uskomattoman vakavastiotettava ja tarinankerronta pitäisi katsojan piinaavasti otteessaan loppuun asti, kunnes huikeat laaserit laukeaisivat? Pakko tästä oli ottaa selvää, ja vastaus on: Ei todellakaan.
Brandon Leen esittämä Michael Gold saa tehtäväkseen painua johonkin fiktiiviseen Afrikan maahan ja pelastaa Ernest Borgninen esittämä eläköitynyt professori Braun kommunistien kynsistä. Tapaukseen liittyy juuri varastettu isokokoinen ja kalliarvoinen timantti, jota käytettäisiin Laaseriaseen kehittämiseen. Kommarit tietysti tarvitsevat professori Braunin ammattitaitoa tämän aseen työstämiseen. Sankarimme Gold saa avukseen professorin tyttären ja heidän tulevalta seikkailulta ei tule puuttumaan sarkasmia, häröilyä, eikä myöskään romanssia.
Leffa osaa olla tahattomin tavoin hauska teknisen puolensa takia. Yllättäen Laser Mission ei herkuttele ainoastaan camp-huumorilla, vaan onnistuu ihan oikeasti olemaan hauska. Brandon Leen värikkään roolityön ansiosta viihdykettä riittää koko leffan ajaksi, ja oikeastaan en ole koskaan nähnyt miestä yhtä hienossa vedossa. Heppu näyttää ilmeilyllään hauskat puolensa päästessään esittämään valepuvuissa mm. kuubalaista sotilaspäällikköä. Mieshän pitää enimmäkseen hauskaa, kun tietää olevansa ala-arvoisessa elokuvassa. Muut näyttelijät ovat suurilta osin aika ahterista pahishahmoista sidekickeihin, mutta Ernest Borgnine, kuten aina, onnistuu tuomaan pientä koomisuutta mukaan. Repeilyä aiheuttavat toisinaan myös käsittämättömät dialogit ja muutamat hölmöt sivuhahmot. Itse äksöni osaa olla vaiheittain vaatimattomalla tavalla vauhdikasta ja yliammuttua, mutta enimmäkseen se on normaalia b-luokkaa. Brandon Lee tuo kuitenkin tähänkin osioon vauhdikkuutta. Häpeilemätön käsikirjoitus on elokuvan vahvin osa, sillä sen sisältö häröydessään kusee James Bondien ja muiden agenttiseikkailuiden päälle. Mukaan on tungettu hauskoja yksityiskohtia, kuten mm. (lähes) kuolematon venäläinen upseeri ja täysin tyhjästä ilmestyvä ninja. Ainoat ongelmat Laser Missionillä lienevät todella kömpelössä teknisessä toteutuksessa. Leikkaukset ovat osittain aivan päin takapuolta ja samoin äänenlaatu, että kuvanlaatukin. Oman joustavuuteni vuoksi en kuitenkaan antanut teknisten kolojen vaivata elokuvaelämystäni.
Laser Missionia voisin todellakin suositella vaatimattomalle katsojalle. Tämäkin elokuva kuuluu niihin elokuviin, joista pystyy nauttimaan olemalla välittämättä teknisistä puutteista ja keskittymällä siihen itse viihdykkeeseen, mitä Laser Mission katsojalle tarjoaa. Tämän jälkeen totesin Brandon Leen liian aikaisen kuoleman todella surulliseksi tapahtumaksi. Tämänkin elokuvan perusteella miehessä olisi hyvinkin ollut potentiaalia ja taitoa ylettyä suurempaan suosioon urallaan, vaikka The Crowin kautta ansaittua kulttimainettakin löytyy edelleen.
R.I.P Brandon Lee