Yö kauhujen talossa (1963)

Loppuratkaisun töksäyttävä luonne jättää pahan jälkimaun.

Tohtori Markway (Richard Johnson) järjestää yliluonnolliseen liittyvän tutkimuksen. Tutkimuspaikkana on pahamaineinen Hill House, jonka historiassa on tapahtunut paljon outoja asioita ja hän joka siellä kulkee, kulkee yksin. Tutkimuksessa on mukana paikan tuleva omistaja Luke (Russ Tamblyn), elegantti ja seksuaalisesti epämääräinen Theo (Claire Bloom) ja neuroottinen Eleanor (Julie Harris). Soppaan sotkeutuu vielä Markwayn vaimo Grace (Lois Maxwell). Lopputuloksen he jotka siellä kulkevat, kulkevat yksin.

The Haunting on periaatteellinen kauhuelokuva, mutta se ei omaa mitään hienoa erikoistehostetta. Se nojaa puhtaasti henkilöhahmoihinsa, joiden käsittelyssä Robert Wise on hillitty, mutta tehokas. Richard Johnson lämminhenkisenä tutkijana takaa vankan perustan, Russ Tamblyn on se koomisempi nuori jolppi ja Lois Maxwell jokeri. Sivuosakolmikko tekee työnsä tehokkaasti.

Julie Harris ja Claire Bloom ovat elokuvan todellinen henkilöiden voimakaksikko, mikäli sanaleikki sallitaan. Harrisin työ on hulluuden rajoilla ja ajoittain sen ylikin menevää, mutta koko ajan päällimmäisenä on vaikutelma heikkoudesta. Claire Bloomin vahva tulkinta on yhtä tehokas ja vaikka tekoaika ei suoraan sallinut osoittaa Theon todellisia suuntautumisia tämä tulee hyvin esille hyvin hienovaraisilla tavoilla.

Ohjaaja Robert Wise osoittaa kylläkin todellisen tehokkuutensa varsinaisessa 'kolmannen henkilön' ohjauksessa, eli itse Hill Housen esittämisessä. Moninaiset visuaalisilla konsteilla, joihin kuuluvat mm. kalansilmälinssit, teleobjektiivit, äärimmäisen vinot kuvakulmat, suorat ja vääristävät peilit, jyrkät varjot ja suorastaan irvokkaat yksityiskohdat, puhumattakaan taidokkaasti käytetystä ääniraidasta luovat todellisen ja vahvan vaikutelman elävästä talosta joka puhkuu ja tarkkailee. Päiväkohtauksissa kuvaus on suorastaan konservatiivista, mutta yöllä talon alkaessa virota ohjaaj Robert Wise ja kuvaaja David Boulton paahtavat täysillä ja visuaalinen kikkailu vaihtaa välissä isommalle vaihteelle.

Heikkouksia on mukana, vaikka nekin ovat osa tarinaa. Harmillisen alleviivaava voice-over nakertaa kohtauksien tehokkuutta ja vaikka yliluonnolliset elementit ovat läsnä koko ajan muutamissa todella hyytävissä yksittäisissä kohtauksissa on lopun selitysosuus suorastaan raivostuttava - erityisesti kun se pilaa aikaisemmin rakennetun hyytävän jännityksen ja voimakkaan shokin jättämän säväyksen.

Henkilöhahmot ovat taidokkaasti tehtyjä ja näyteltyjä eikä visuaalisen ilmeen taidokkuuta voi kiistää. Tietyt taiteelliset ratkaisut nakertavat kokonaisuutta pahasti ja loppuratkaisun töksäyttävä luonne jättää pahan jälkimaun.

Jurpo
Tähtääjä, 565 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 04.06.2009
Katsottu: Kotona

Mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä selvemmäksi käy, että ihmissuhteet ovat elokuvan kantava voima.

The Haunting kertoo tarinan paholaistalosta, jossa on tapahtunut lukuisia murhia. Sen omastaja Hugh Crain ei edes päässyt ensimmäisen vaimonsa kanssa sisälle asti, kun talo päätti riistää vaimon hengen. Crain meni kuitenkin uudelleen naimisiin, mutta talo ei tälläkään kertaa jättänyt vaimoa rauhaan. Vaimo ja Crain kuolivat, mutta heidän tyttärensä jäi eloon. Talo piti tyttären hengissä todella kaun. Tyttö vanheni ja oli kuollessaan hyvin vanha. Paljon tämän kaiken jälkeen taloa tulee tutkimaan Dr. John Markway, joka uskoo talon olevan kirottu. Mukanaan hänellä on pieni ryhmä ihmisiä.

The Haunting on hyvin perinteinen kauhuelokuva sen aikaan nähden. Ajanhammas on syönyt pelottavuuden täysin pois. Ainostaan muutamat kohdat onnistuvat hiukan säväyttämään. Tunnelman luonti on myös ajoittain turhan pitkäveteistä, jotta enää jaksaisi pelätä mitä kulman takana on. Ovien jyskyttämiset eivät kuulosta lainkaan siltä miltä niiden pitäisi kuulostaa. Ihmisten reaktiot näissä kohdissa ovat myös teennäisiä. Ei kukaan säiky noin pienestä, ainakaan niin voimakkaasti. Säikyttely on siis aikansa elänyttä, vaikka se on varmasti toiminut 60-luvun alussa oikein hyvin. Nyt kun kauhugenre on muovautunut paljon rosoisempaan ja verisempään suuntaan, ei tällainen elokuva saa niskakarvoja pystyyn.

Ihmissuhteet sen sijaan ovat loistavia. Näyttelijät ovat rooleissaan hyviä. Jopa vakuuttavia, jos sitä säikähtelyä ei lasketa mukaan. Keskustelut ovat mielenkiintoisia, joissa jokaisella on oma kantansa asiaan. Ryhmän huuliveikko Luken jutut ovat oikeasti hauskoja, Theon piikikäs kieli paikoitellen oikeasti loukkaava ja Nell on ihan oikeasti tulossa hulluksi talossa. Tämän kaiken keskellä Dr. Markway yrittää pitää rauhan maassa, jotta tutkinta voisi edetä hänen haluamallaan tavalla.

Mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä selvemmäksi käy, että ihmissuhteet ovat elokuvan kantava voima. Ilman niitä tämä ei olisi niin ajaton klassikko. Hyvällä näyttelemisellä on saatu aikaan suhteellisen uskottava tilanne, johon on liitetty jotain yliluonnollista. Uskottavuutta koettelevat ainoastaan Nellin typerät ajatukset. Vaikka nainen onkin tulossa hulluksi, ei kukaan silti voi ajattele niin teennäisesti ja naivisti.

The Haunting on pienimuotoinen kauhuklassikko, joka ei ole mitenkään uraa uurtava. Ihmissuhde puoli toimii loistavasti, vaikka tunnelma onkin pahasti jäänyt ajanhampaan syötäväksi. Tästä tehtiin remake 90-luvun lopussa, joka onnistuu olemaan yksi kaikkien aikojen huonommista lajissaan. Remakessa kaikki alkuperäisessä toimineetkin konstit on heitetty romukoppaan. Suosittelen katsomaan ennemmin vanhan version, koska siinä on huomattavasti enemmän potentiaalia.

Tumppimies
Tähtääjä, 149 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 09.07.2008
Katsottu: Kotona