Sheriffi Edward Maulis (Nicolas Cage) tutkii nuoren tytön katoamista Summersislen saarella Washingtonin rannikolla. Idyllisen saaren pakanalliset asukkaat eivät ole kovin avuliaita – eivätkä edes myönnä tytön kadonneen. Vähitellen sheriffille valkenee, että hänellä on edessään paljon suurempi ja karmivampi salaisuus…
Arviot
Hyvä esimerkki miksi re-makeja ei pitäisi tehdä, varsinkaan näin huolimattomasti.
Vain muutaman elokuvan urallaan ohjanneen Robin Hardyn tunnetuin teos on ehdottomasti pienimuotoinen kulttiklassikko The Wicker Man – Uhrijuhla 1973, jossa Edward Woodwardin näyttelemä etsivä tutki nuoren tytön katomista mystisellä Christopher Leen näyttelemän Lord Summerislen saarella. Valitettavasti Wicker Mankin joutui uusintaversion kohteeksi, enemmänkin draama- ja komediaelokuvia ohjanneen Neil LaButen käsittelyssä ja Nicolas Cagen heikossa roolityössä. Moottoripyöräpoliisi […]
andy
Arvosteltu: 05.06.2007
Vaihtoehtoinen nimi voisi olla myös ’Cage, joka vihaa naisia’.
En tiedä, visioiko Neil LaBute, mm. Nurse Bettystä ja Rakkauden riivaamista kai kauhuoppinsa saanut mies, että voisi hakata versiollaan alkuperäisen Uhrijuhlan. No, ainakin hän pisti Nicolas Cagen hakkaamaan naisia. The Wicker Man ’06 on kuin magneetti, joka vetää kaiken tahattoman komiikan luokseen ja tekee itsestään myötähäpeän keskipisteen (hox. Ei saa sekoittaa kassamagneettiin). Nykyään ilmeisesti jonkinmoisissa […]
Arsi T. Elokolikko
Arvosteltu: 19.02.2011
SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!!!
Olen nähnyt alkuperäisen Wicker Manin joskus vajaa parikymmentä vuotta sitten. En muista siitä juuri mitään paitsi että sen lopetus oli vaikuttava. Siihen aikaan olin vielä niin nuori ja kokematon, että kauhuleffa joka ei sisältänytkään säikyttelyjä, oli mielestäni tylsä. Olen yrittänyt viime vuosina löytää sitä mutta sitä ei ole streamipalveluissa eikä minun alueeni kirjastoissa. On vain tämä Nicolas Cagen versio. Luovutin ja päätin kokeilla millainen tämä nyt sitten on. Olenhan sentään tiennyt tästä sen ”Not the bees”-meemien vuoksi.
Leffa alkoi ihan hyvin. On mysteeriä ja eräänlaista paranoiaa. Mutta noin tunnin kohdalla leffa muuttuu absurdiksi ja menetin mielenkiintoni. Loppu oli vaikuttava tässäkin mutta sen päätyttyä olin että niin missä se mehiläiskohtaus muka oli. Olin katsonut teatteriversion ja se kuuluisa kohtaus onkin vaihtoehtoisessa eli ohjaajan versiossa. Seuraavana päivänä katsoin lopun uudelleen, tällä kertaa näin sen minkä halusinkin. Petyin, koska ei se ollutkaan hauska kuten olin kuvitellut. Se oli itse asiassa kamala. Pidin enemmän teatteriversiosta, se ainakin sisälsi komediallisen elementin kun väkijoukko saartaa Cagen ja hän huutaa voice-overina ”noooooo not my legs nooo”. Muutenkin tästä löytyi komediallisia elementtejä yllättävän paljon ollakseen näinkin ”vakava” leffa. Tahallisia ja tahattomia. Lempparini oli se kun Cage näki unia/harhoja ja sanoi lopuksi tuskastuneena ”Goddamnit!”. Se oli jotenkin niin… rehellinen, inhimillinen ja samaan aikaan huvittava. Toistin sitä kohtaa moneen kertaan. Minä en normaalisti palaa heti taaksepäin ja katsele uudestaan, annan leffan vain pyöriä. Siinä oli jotain kiehtovaa. Tunsin itseni jälleen lapseksi, melkein. Myös se kun Cage pamautti yhtä naista suoraan päin naamaa, oli jotenkin niin huvittavaa. En minä, eikä myöskään se nainen, nähnyt mitä oli tulossa!
Pidin kyllä lavastuksesta, puvustuksesta ja saaren oudosta ilmapiiristä. En tajunnut miten leffan alku liittyy yhtään mihinkään myöhemmin tapahtuvaan. Yritin keksiä selitystä, en onnistunut. En tajunnut miksi Cage meni sinne alas veteen hautakammioon tai jonnekin, mitä ilmeisimmin hän jotain näki mutta sitä ei meille selitetty. Miten hän keksi mennä sinne? Miksi se tyttö oli siinä huoneessa pää täynnä mehiläisiä, vain odottamassa Cagen ilmestymistä paikalle? Mistä hän tiesi että hän tulisi sinne? Leffa oli täynnä selittämättömiä juttuja. Toivathan ne tähän mystiikkaa mutta lopulta ne jäivät irrallisiksi, oudoiksi jutuiksi. Aina sellainen ei haittaa, nyt ne jäivät hämäämään.
Huonompaakin on nähty, mutta odotin alun perusteella parempaa. Ihan OK.