Arvostelu

En ole eläessäni nähnyt kauniimpaa sotaelokuvaa.

"Tämä tie vie kyläämme. Jokainen sieltä lähtevä ja synnyinmailleen myöhemmin palaava kulkee sitä pitkin. Äiti on saapunut sen varrelle, muttei vartomaan ketään. Äiti tapasi odottaa poikaansa, joka ei koskaan palannut sodasta. Hänet haudattiin kauas kotimaastaan, lähelle vierasta kaupunkia. Muukalaiset tuovat hänen haudalleen kukkia. He kutsuvat häntä venäläiseksi sotilaaksi, sankariksi, vapauttajaksi... mutta äidille hän oli vain poika, josta tämä tiesi kaiken syntymästä aina päivään, jolloin tämä lähti tietä pitkin rintamalle. Hän oli ystävämme ja tämä on hänen tarinansa, jota edes hänen äitinsä ei tunne..."

Näin kuuluu Grigori Tšuhrain magnum opuksen haikean runollinen prologi. Itse tarina on vain takaumaa ja päättyy todellisuudessa siihen mistä alkaakin. Sotilaan nimi on Aljosha, joka palkitaan vihollisen tankkien ansiokkaasta tuhoamisesta neljän päivän vapaalla. Vapaansa nuori mies päättää käyttää matkaamalla takaisin kotikyläänsä tapaamaan äitiään ja korjaamaan tämän vuotavan katon. Matkan varrella Aljosha rakastuu kauniiseen Shuraan, mutta parin kohtalona on lopulta erota ja kadottaa toisensa sodan helvetissä.

Grigori Tšuhrai ei juuri nimenä taida enää nyky-yleisölle paljoa sanoa. Suojasään aikaan mies oli vielä yksi Neuvostoliiton nimekkäimmistä tekijämiehistä ja Stalinin erityisessä suojeluksessa olleen Mihail Tšiaurelin suora perillinen yhtenä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen istuvan puoluesihteerin erityisistä suosikeista. Vaikka asema takasikin Tšuhraille poikkeukselliset vapaudet ja resurssit elokuviaan varten, se osoittautui viimeistään vanhoillisten voimien vallankaappauksen jälkeen myös taakaksi ohjaustöiden jäädessä kovin vähiin niiden harvojenkin valmistuneiden päätyessä monesti vuosikausiksi sensorin hyllylle pölyttymään.

Balladi sotilaasta on rintamalla itsekin palvelleen Tšuhrain tunnetuin ja juhlituin yksittäinen teos, joka jo ilmestymisaikanaan keräsi pari vuotta aiemmin ilmestyneen Mihail Kalatozovin Kurjet lentävät -klassikon tavoin lähes kaikki alan merkittävimmät palkinnot - tällä kertaa myös Oscar-ehdokkuuden - sekä ansaitsi yhä kestävän aseman yhtenä merkittävimmistä ja parhaista sotaelokuvista koskaan. Asema on toisaalta melko ironinen, sillä Tšuhrai on elokuvassaan todellisuudessa kuvannut kaikkea muuta kuin perinteistä sotaa itseään. Oikeasti Balladi sotilaasta on romanttinen road movie, jossa varsinainen sota on lähinnä taustavaikuttajan asemassa. Saksalaisia tässä ei esimerkiksi nähdä ollenkaan vaan helvetillinen maailmanpalo itse kuvataan kaikkia kansankerroksia hajottavana inhimillisenä tragediana ja vihollisista sitkeimpänä.

Luonnollisesti mielenkiintoisin kysymys tässä vaiheessa lieneekin, missä määrin Tšuhrain suurtyö vertautuu jo aiemmin mainittuun Mihail Kalatozovin sotaklassikkoon. Saman ajan teoksina näissä on luonnollisesti valtavan paljon yhteistä, kuten kotirintaman todellisuuden koruton yksilötason kuvaus sekä kaiken sankarillisuuden puuttuminen. Kalatozovin teoksen tavoin tämäkin on traaginen kuvaus sodan vaikutuksesta ihmissieluun kaukana rintaman tuolla puolen. Taistelukenttien helvetti ei säästä edes kotiin jääviä, jotka menettävät sodassa vääjäättömästi lapsensa, rakastajansa ja aviomiehensä voittipa kuka hyvänsä. Samalla löydetään jotain tavattoman kaunista myös ihmissielusta itsestään.

Kokonaisuutena Balladi sotilaasta ei ehkä kuitenaan ole aivan yhtä täydellisyyteen asti hiottu elämys kuin Kurjet lentävät. Kuvallisesti kyseessä on Kalatozovin kamera-akrobatiaan verrattuna luonnollisesti huomattavasti yksinkertaisempi ja hillitympi romanttinen teos, mutta silkassa visuaalisessa runoudessa ja tarinan sykähdyttävässä kauneudessa liikutaan aivan samoilla leveleillä, ehkä jopa hiukan Kalatozovin teostakin paremmin. Pelkästään alussa ja lopussa kuultava kertojaääni yksistään saa tarinan tuntumaan elämää suuremmalta balladilta ja runolta. Jos tarinan sodanvastaisen sanoman tehokas viestiminen olisi ainut arvostelukriteeri, veisi Balladi sotilaasta kahdesta voiton helposti.

Ja mikäli tarinan varsinainen teema ei vielä tullut arvostelustani selvästi esille, niin se on rakkaus: vanhan pariskunnan rakkaus, äidin rakkaus poikaansa sekä Aljoshan rakkaus Shuraa kohtaan. Kaiken sota lopulta tuhoaa.

Pisteet: rating 100,000

Brutus
Käyttäjä, 811 arvostelua
Arvosteltu: 06.10.2018
Katsottu: Kotona

Saman kategorian TOP-leffoja

Yksi lensi yli käenpesän
Yksi lensi yli käenpesän arvosana 4,34
Yksi lensi yli käenpesän
Mulholland Drive
Mulholland Drive arvosana 4,03
Mulholland Drive
Murskattuja kukkia
Murskattuja kukkia arvosana 4,30
Murskattuja kukkia
Rita Hayworth - avain pakoon
Rita Hayworth - avain pakoon arvosana 4,54
Rita Hayworth - avain pakoon

Elokuvan tiedot

Vain neljä päivää
Vain neljä päivää arvosana 4,07

Vain neljä päivää (1959)

Alkuperäinen nimi: Баллада о солдате

Genret:
Draama,
Valmistusvuosi:
1959
Pituus:
89 min
K7
Tunnetaan myös nimillä:
Ballada o soldate, Balladi sotilaasta (tv), Ballad of a Soldier
Ohjaajat:
Grigori Tšuhrai
Käsikirjoittajat:
Grigori Tšuhrai, Valentin Ježov
Pääosanäyttelijät:
Aleksei Bahar, Antonina Maksimova, Elza Leždei, Gennadi Juhtin, Jekaterina Savinova, Jevgeni Jevstignejev, Jevgeni Urbanski, Lev Borisov, Nikolai Krjutškov, Nina Menšikova, Valentina Telegina, Vladimir Ivašov, Vladimir Kašpur, Vsevolod Sanajev, Žanna Prohorenko
Maat:
Neuvostoliitto
Kielet:
venäjä