Up in the Air (2009)
- Ohjaajat:
- Jason Reitman
- Käsikirjoittajat:
- Jason Reitman, Walter Kim
- Pääosanäyttelijät:
- Anna Kendrick, Danny McBride, George Clooney, Jason Bateman, Vera Farmiga
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
Arvostelut
Vahvaa liitelyä ilman suurempia ilmakuoppia
Jason Reitman on lyhyessä ajassa noussut erittäin suosituksi ohjaajaksi jonka elokuvat kelpaavat sekä enemmän elokuvia harrastaville että satunnaisemmille katsojille. Ensimmäisestä suuresta satiirihitistä Thank You for Smokingista Reitman suuntasi komedian kepeämmälle puolelle. Käsittämättömän söpöstä Junosta on nyt palattu taas jonkin verran mustemman huumorin suuntaan mutta hyväntuulinen ote on läsnä edelleen. 500 Days of Summerin ohella Up in the Air kuuluu ehdottomasti niihin vuoden 2009 komediatapauksiin jotka muistetaan dvd-julkaisun jälkeenkin.
Ryanin (Clooney) ainoa työtehtävä on lentää kohteesta toiseen ilmoittamassa ihmisille että heidän firmansa ei tarvitse heitä enää. Ryan tuntee olonsa kotoisaksi vain hotelleissa sekä lentokentällä ja työn ohessa hän pitää luentoja aiheesta kannustaen ihmisiä jättämään pysyvät ihmissuhteet sekä vakituisen asunnon taakseen. Matkustajakoneilla matkustaminen onkin yksi ainoista oikeista intohimoista hänen elämässään. Eräällä lentoasemalla hän kuitenkin tapaa sielunkumppaninsa Alexin (Farmiga) joka omien sanojensa mukaan on "vaginalla varustettu versio Ryanista". Matka jatkuu mutta tietokoneen sekä puhelimen välityksellä he sopivat uusia tapaamisia päiville joina lennot osuvat samalle lentokentälle. Heräilevää rakkautta saapuu vielä mutkistamaan matkaan lähtevä firman uusi työntekijä Natalie (Kendrick) joka lobbaa uutta internetin kautta tapahtuvaa potkujen antamista mikä tekisi Ryanin työn tarpeettomaksi.
Ikicharmikas George Clooney vetää roolinsa Ryanina suurin piirtein samalla tavalla kuin jokaikisen muunkin roolinsa ja vaikka se joissain elokuvissa alkaakin ärsyttää ei Up in the Air ole yksi niistä vaan casting-valinta on osunut aikalailla nappiin. Ryanin työkaveria Natalieta esittävän Anna Kendrickin näyttelijätaidot eivät aina tunnu riittävän isolle kankaalle vaan turhaa ylinäyttelyä esiintyy vähän liian usein. Jotkin lyhyet televisioroolit saattaisivat olla parempi ala mutta hänenkään suorituksessaan ei kokonaisuutena ole suurta valitettavaa. Vera Farmiga taas tekee yhden parhaista rooleistaan vuosiin ja säkenöi Alexina. Farmiga on kuin luotu näyttelemään itsenäistä uranaista ja kemiat Clooneyn kanssa toimivat myös mikä auttaa kantamaan kliseisemmätkin yhteiskohtaukset läpi. Sivuroolien näyttelijöistä ei ole sen kummempaa sanottavaa mutta potkujen saajien joukosta löytyy muutama hauska cameo vähemmän tunnettujen televisio- sekä elokuvatähtien saralta. Osaa potkut saaneista esittää oikea työtön henkilö joista osa on lisäksi kirjoittanut vuorosanansa mikä varmaan tuo jonkin verran lisärealismia tilanteisiin. Itse en kylläkään erottanut amatööridialogeja käsikirjoitetun joukosta mikä tietenkin on hyvä asia sinänsä.
Kun juonen kiiltelevää pintaa vaivautuu raaputtamaan paljastuu pinnan alta mukavan monitasoinen ajankohtaiskuvaus joka onnistuu hienosti kuvaamaan kuivakan huumorin ohessa nykyihmisten yksinäistä elämäntapaa. Kaikista elokuvan ihmissuhteista löytyy pinnan alta jotain outoa tai surullista eikä yhteiskunnan orvanpyörässä juostessa ehdi pysähtymään löytääksen sen oikean. Päähenkilö Ryanin mukaan ihmissuhteet ovat kuin suuri reppu joka hiertää olalle kipeät jäljet jossei sitä jätä taakseen. Samanlainen toivoton alavire paistaa läpi elokuvan lähes jokaisesta ihmisten kohtaamisesta vaikka pinnalla läppä lentää ja kaikki on hyvin. Hyvää mieltä elokuva ei välttämättä jätä vaikka loppukohtaus onkin kaunis omalla tavallaan ja ainakin odottamaton jossei muuta. Luonnollisesti elokuva kritisoi pinnan päältä myös laman kourissa taistelevia ihmisiä jotka ovat firmalle vain numero paperilla mutta potkujen antamisenkin voi nähdä vertauskuvana ihmissuhteen päättämiselle - ihmisetkin ovat vain mielikuvitusta ja muistoja kun olet yksin.
Viimeinen silaus kuitenkin puuttuu ja loppujen lopuksi juoni ei kestä kovin montaa katselukertaa tai saavuta samanlaista aihealueen täydellistä hallintaa kun esim. Lost in Translation johon jotkin ovat elokuvaa verranneet. Alakuloinen Lost in Translation on kuitenkin sinänsä hyvä vertailukohde että Up in the Air toimii tai ei toimi samoille henkilöille kun kyseinen mestariteos. Elokuvan huumori ei myöskään ole mitään kevyttä popcornviihdettä vaan lähinnä Cloonen perinteisiä lauseen mittaisia heittoja ja ajoittaisia outoja tilanteita. Rinnalla kulkee myös oudohko Amelie-pastissi joka lähtee jonkin verran käsistä ja menee vähän turhan pitkälle ollakseen enää omaperäinen.
Kokonaisuutena Up in the Air on jokseenkin epätasainen mutta silti suositeltava elokuva joka tuo jälleen lisätoivoa komedian alati tyhmentyvälle saralle.
Vieras
Arvosteltu: 26.01.2010
Katsottu: Teatterissa
Tarinalle alkaa putoilla empatiapisteitä vasta kolmannen näytöksen tullen, kun väkinäinen huumori väistyy sisällön tieltä.
Junolla indie-pankin räjäyttänyt Jason Reitman jatkaa Up in the Airissa tarinointia sitoutumispelkoisista miehistä akustisen folk-musan tahtiin. Walter Kirnin romaaniin perustuva tarina lentopisteitä keräävästä pelimiehestä ei kuitenkaan ole sympaattisin lajissaan, ja kokonaisuus jääkin muutamista helmihetkistä huolimatta ontoksi.
Elokuvan päähenkilö on potkuja työkseen jakeleva Ryan Bingham (George Clooney), joka kiireisen aikataulun verukkeella ei pysy samassa osavaltiossa päivää kauempaa. Bingham on tehnyt juurettomuudestaan elämänfilosofian ja kerää lentomailipisteitä itseisarvona, kunnes firman uusi kasvo Natalie Keener (Anna Kendrick) työntää turbiiniin kapulan.
Up in the Air on vaivalloisen hitaasti käynnistyvä, hahmogallerialtaan vaikeasti lähestyttävä draamaleffa, jonka komedialliset kortit ovat Sam Elliottin mainiota cameoroolia lukuun ottamatta heikot. Tarinalle alkaa putoilla empatiapisteitä vasta kolmannen näytöksen tullen, kun väkinäinen huumori väistyy sisällön tieltä. Dialogi on lennokasta, pääjuoni ei.
Vera Farmigan Alex on Binghamin peilinä mielenkiintoisesti rakennettu hahmo, mutta enemmän ruutuaikaa saanut Kendrick on alusta lähtien melko lailla raivostuttava. Räikeästi kokonaisuuteen nähden ristiriitaisesti ylinäyttelevä Kendrick onkin yllättävä valinta Reitmanilta, jonka ansioksi osittain luettiin aiemmin Ellen Pagen pomppu isojen nuorten lupausten joukkoon. George Clooney puolestaan vaikuttaa päähenkilövalintana aluksi itsestään selvältä, mutta hahmokaaren lopulta kehittyessä taittuu raikkaasti edukseen; Bingham ei ole haavoittumaton, toisin kuin Clooneyn lukuisat muut veijarikomediaroolit.
Nautinnollisen kepeän kuvakerronnan ja Rolfe Kentin laadukkaan scoren ohella elokuvan parasta antia ovat ne lukuisat pikkuroolit, joita Binghamin irtisanomista ihmisistä löytyy. Ne tiivistävät elokuvan ajankohtaisuuden ja sanoman ytimekkyydellä, jota muussa teoksessa jää auttamatta kaipaamaan.
Pingutyyppi
Ylläpitäjä, 247 arvostelua
Arvosteltu: 26.01.2010
Katsottu: Teatterissa
Turhan monta juttua jää ilmaan.
Up in the Airissa lennetään osavaltiosta toiseen ja heitetään monta hyvää ajatusta ilmaan. Yhteiskunnallisissa asioissakin vaikuttamaan pyrkivä George Clooney on valinnut tällä kertaa roolikseen irtisanomisia työkseen tekevän miehen. Mies, Ryan Bingham, matkustaa vähin kantamuksin ympäri Amerikkaa ja menestyy muiden ahdingolla. Varsinainen nilkki? Entä hänen uhrinsa?
On taloudellisesti hyvä ajatus ottaa esille irtisanomiset ja työttömyys nyt, kun lama painaa kansaa. Potkut koskettavat monia. Niin koskettavat myös syrjäytyminen ja vieraantuminen, joita tämä elokuva päähenkilönsä kautta osittain käsittelee. Kaikki tämä on kuitenkin silattu Up in the Airissa sellaisella keveydellä, että joku eurooppalainen elokuvantekijä, kuten Louis Malle tai Krzysztof Kieslowski, olisi järkyttynyt vähintään silmäpussejaan myöten.
Kevyt ei ole aina hyvää, mikä pätee myös joihinkin kuplajuomiin ja valmiskastikkeisiin. Up in the Airin koostumus on rakeinen; tuolla lilluu koskettava hetki työstään irtisanottavan isän kanssa, tuossa taas nuori potkujen antaja (Kendrick) saa tuta, ettei maailma ole kuin oppikirjoissa, ja siitä vähän matkan päässä kelluu firman vanhan huippumiehen henkinen kasvu. Lopputuloksessa nämä kaikki hölskyvät irtonaisina kuin klimpit maitomaisessa liemessä, jota kukaan ei ole vaivautunut lämmittämään kypsäksi asti. Moni juttu jää elokuvan lopussa auki, eli ikään kuin ilmaan. Pikkunäppärää, että tämän nimisessä elokuvassa käy niin. Se ei kuitenkaan palvele katsojaa kovin hyvin varsinkaan tässä mittakaavassa. Nyt tuntuu kuin auki jääneiden asioiden kohdilta vetäisi kylmää ilmaa sisään kuin parimetrisestä reiästä talon ulkoseinässä keskitalvella.
Toki on hauskaa, että jotain jätetään myös yleisön mielikuvituksen varaan. Rajansa kuitenkin kaikella. On lisäksi positiivista, ettei elokuva tarjoa sitä kaikkien kuluneinta kaavaa, jossa ensin on vastoinkäymisiä ja lopussa esimerkiksi astellaan avioliiton onnelaan. Eräänlainen avioituminen tapahtuu Up in the Airissakin, joskaan se ei saa päähenkilöä hymyilemään kuin Tuhkimonsa tai Ruususensa löytänyt prinssi. Miespoloa ei voi kuin sääliä hänen kohtalonsa vuoksi.
George Clooneyn charmantisti harmaantunut olemus ja ennen kaikkea hänen taitonsa olla olematta liian huvittava, päällekäyvä tai jäykkäniskainen pelastaa Up in the Airissa paljon. Itse asiassa Clooney on lopulta ainut, jonka roolityöllä on nyt jotakin painoarvoa lopputekstien rullatessa kuvaan. Pyrkyrin elkeet omaavaa nuorta Natalieta näyttelevä Anna Kendrick yrittää liikaa ja mätkähtää jonnekin perinteisten romanttisten komedioiden häsläysnäyttelemisen tasolle. Muut elokuvassa nähtävät kasvot jäävät vähämerkityksellisiksi tai täysin merkityksettömiksi eri asioiden kevyen käsittelyn vuoksi. Joku ohjaajamaestro olisi ehkä saanut puserrettua Up in the Airin aineksista viisikin eri elokuvaa, joista kaikki olisivat olleet yhtä painokkaita ja ajatuksia herättäviä. Käsikirjoittaja-ohjaaja Jason Reitmanilla on silti lopulta lupaava suunta työssään.
Söpö
Ylläpitäjä, 752 arvostelua
Arvosteltu: 28.01.2010
Katsottu: Teatterissa
Videot
Kuvat
Suosituksia
Kommentit
Batman
Käyttäjä
JohnRambo
Käyttäjä
Spuge
Käyttäjä
Petux
Käyttäjä
Arvostelut
Vahvaa liitelyä ilman suurempia ilmakuoppia
MaxS 26.01.2010 10:41
Tarinalle alkaa putoilla empatiapisteitä vasta kolmannen näytöksen tullen, kun väkinäinen huumori väistyy sisällön tieltä.
Pingutyyppi 26.01.2010 19:13
Turhan monta juttua jää ilmaan.
Söpö 28.01.2010 21:17
Videot
Kuvat
Kommentit
Batman
Käyttäjä
26.09.12 klo 20:30
Yllättäen Hollywood-viihteen alta paljastuikin ihan puhutteleva ja mielenkiintoinen tarina.
Paikoin ihan hauskakin Up in the Air saa miettimään töiden tärkeyttä verrattuna siihen mitä oikeasti haluaa tehdä, sekä oikeasti töiden kuin töiden tärkeyttä.
Myös George Clooneyn esittämän Ryan Binghamin elämäntyyli saa miettimään.
Erittäin viihdyttävä ja yllättäen myös mietiskelevä elokuva!
JohnRambo
Käyttäjä
25.09.12 klo 14:41
Sympaattinen leffa, jossa pääosassa kaikkien aikojen smoothein mies: George Clooney. Jos olet kova Clooney-fani niin kannattaa katsoa! Musta tulee vielä sellanen kun Clooney kun oon 50 v....
Spuge
Käyttäjä
07.03.11 klo 21:19
Eipä sytyttänyt.
Petux
Käyttäjä
20.11.10 klo 04:19
Mahtava pikku draama jossa Clooney on parhaimillaan.
tiinanen
Käyttäjä
11.10.10 klo 06:46
Ei sytytä.
http://munleffablogi.blog...10/07/up-in-air-2009.html
Maximus
Käyttäjä
08.10.10 klo 18:54
Ehdottomasti viime vuoden parhaimpiin lukeutuva vahvasti dialogipainotteinen elokuva ihmissuhteista ja muusta elämän menosta. Mitään asiaa ei ole mitenkään alleviivattu, vaan kaikki tuodaan hienosti esille dialogissa, josta katsoja voi sitten itse päätellä omat mietteensä. Tilaa katsojan pohdiskelulle annetaan ja jopa elokuvan jälkeen katsojalle jätetään sopivasti miettimisen aiheita oman elämänsä tulevaisuutta ja menneisyyttä katsellen. Ohjaus ottaa elokuvan hahmoista varsin realistisen, inhimillisen kuvan, joka tekeekin elokuvan seuraamisesta erittäin viihdyttävää ja mukavaa. Dialogin komedianpoikaset ovat hauskoja ja jopa ääneenkin saa katsoja nauraa toisissa kohdissa. Harvemmin näkee näin ihmisläheistä elokuvaa ja tätä asiaa edesauttaa loistava näyttelijäkaarti. George Clooney on elämänsä vedossa ja pelaa pitkälle karismallaan, joka toimii erittäin mainiosti. Mies luo hyvin aidontuntuisesti ihmiskontakteja ja muutenkin hänen menoaan on varsin mukava seurata. Hänen hahmon asemaan on helppo samaistua, etenkin jos itse on samalla polulla omassa elämässään. Vera Farmiga tekee oikein hienoa työtä Clooneyn hahmon "ihastuksena" ja loistaa valtavasti naisellisella lämmöllä ja antaa elokuvaan muutenkin hyvää kuvaa varttuneemman naisen näkökulmasta, siinä missä Anna Kendrick taas kuvastaa hienosti nuoremman sukupolven naikkosta 23-vuotiaan silmistä. Visuaalisesti elokuva on oikein mukavaa katseltavaa, etenkin lentokentät ovat itseäni varsin lähellä ja kaupunkimaisemaakin kuvataan varsin hienosti. Paljon pohdiskeltavaa elokuva siis tarjoaa ja tämän voisi mielellään katsastaa joskus uudestaankin, vaikka ei ehkä ihan liian pian. Oscar-ehdokkuudet ovat kyllä paikoillaan tämän elokuvan suhteen.
ratisti
Käyttäjä
09.09.10 klo 22:58
Varma valinta illan elokuvaksi esim seurassa katsottavaksi. Sopinee lähes kaikkien leffamakuun.
Keräilijä
Käyttäjä
29.06.10 klo 15:39
Oikeastaan yllätäv hyvä.
3,5/5
Storyteller
07.03.10 klo 16:27
Ehdottomasti viime vuoden parhaimpiin lukeutuva vahvasti dialogipainotteinen elokuva ihmissuhteista ja muusta elämän menosta. Mitään asiaa ei ole mitenkään alleviivattu, vaan kaikki tuodaan hienosti esille dialogissa, josta katsoja voi sitten itse päätellä omat mietteensä. Tilaa katsojan pohdiskelulle annetaan ja jopa elokuvan jälkeen katsojalle jätetään sopivasti miettimisen aiheita oman elämänsä tulevaisuutta ja menneisyyttä katsellen. Ohjaus ottaa elokuvan hahmoista varsin realistisen, inhimillisen kuvan, joka tekeekin elokuvan seuraamisesta erittäin viihdyttävää ja mukavaa. Dialogin komedianpoikaset ovat hauskoja ja jopa ääneenkin saa katsoja nauraa toisissa kohdissa. Harvemmin näkee näin ihmisläheistä elokuvaa ja tätä asiaa edesauttaa loistava näyttelijäkaarti. George Clooney on elämänsä vedossa ja pelaa pitkälle karismallaan, joka toimii erittäin mainiosti. Mies luo hyvin aidontuntuisesti ihmiskontakteja ja muutenkin hänen menoaan on varsin mukava seurata. Hänen hahmon asemaan on helppo samaistua, etenkin jos itse on samalla polulla omassa elämässään. Vera Farmiga tekee oikein hienoa työtä Clooneyn hahmon "ihastuksena" ja loistaa valtavasti naisellisella lämmöllä ja antaa elokuvaan muutenkin hyvää kuvaa varttuneemman naisen näkökulmasta, siinä missä Anna Kendrick taas kuvastaa hienosti nuoremman sukupolven naikkosta 23-vuotiaan silmistä. Visuaalisesti elokuva on oikein mukavaa katseltavaa, etenkin lentokentät ovat itseäni varsin lähellä ja kaupunkimaisemaakin kuvataan varsin hienosti. Paljon pohdiskeltavaa elokuva siis tarjoaa ja tämän voisi mielellään katsastaa joskus uudestaankin, vaikka ei ehkä ihan liian pian. Oscar-ehdokkuudet ovat kyllä paikoillaan tämän elokuvan suhteen.
oz
Käyttäjä
24.02.10 klo 15:51
Elokuvassa on mahtavan rauhallinen tunnelma. Ihmissuhde-elokuvaa parhaimmillaan. Clooneylta kelvollinen suoritus.
Boy From Shadows
Tykittäjä
23.02.10 klo 17:03
Voi himpskutin himpskutti.. Kun tätä oli tunnin katsonut, olin täysin valmis hehkuttamaan varmaa Oscar-voittajaa vuoden parhaaksi elokuvaksi, sillä leffan alku on todella mukaansatempaava, ihmisläheinen ja hauska. Dialogit ovat nokkelia, leffa antaa aihetta ajattelemiselle ja hahmot on luotu hienosti. Sitten huippuomaperäinen ja täysin omaa uraansa kulkeva kokonaisuus alkaa kääntymään aivan väärään suuntaan ja pian tuntui, että seuraan taas yhtä kliseistä ihmissuhdedraamaa. Vaikea lähteä ensi-istumalta neuvomaan mihin raiteelle leffa olisi pitänyt ohjata, mutta omaan makuuni loppu meni turhan simppeliksi.. Onhan tuollainen loppu ja erakon ajatusmaailma käyty useasti ennenkin valkokankaalla läpi.
Yli puolivälin paikkeille leffa inspiroi minua, haastoi ja sykähdytti elokuvakokemuksena, mutta taika katoaa kuin salamaniskusta. Up in the Air tuntuu niin realistiselta ja aidolta elokuvalta, mutta loppupuolella tapahtuvat irrallisuudet ja päähenkilön "kasvatuskohtaukset" etenevät niin kärjistetysti, että luonnollisuus kärsii pahoin.
Pidin silti ihmisten esittämisestä ihmisinä, eikä stereotyyppisinä koneina, joita leffoissa nähdään niin paljon. Näyttelijät olivat loistavia; Clooney ja Farmiga näyttelevät korkealla tasolla ja Anna Kendrickin pirtsakka hahmo piristi koko leffaa. Jason Reitmanille täytyy antaa myös kiitosta hyvin tiettyyn pisteeseen saakka etenevästä käsikirjoituksesta ja upeasta ohjauksesta.
Romanttisten komedioiden aatelia ja vaatii kyllä toisen katsomiskerran, ennen kuin lopullinen tuomio on valmis, mutta en ihan kiitettävää arvosanaa ainakaan vielä uskalla antaa.
VierasTalo
Tähtääjä
08.02.10 klo 16:11
Viime vuoden parhaimmistoa tämäkin. Junon ohjaajan uusin on periaatteessa se elokuva, jota Kevin Smith yritti tehdä Zackilla ja Mirillä. Se on romanttinen komedia kaatumatta genren kliseisiin, ja onnistuu samalla olemaan hyvin omaperäinen ja aidosti koskettava elokuva. Teema on itselleni erittäin tärkeä ja innostava, eli päähenkilö joutuu kohtaamaan oman elämänfilosofiansa ja tarkastelemaan sitä uudelta kantilta, ymmärtämään sen vääryyden ja sitten... no, en spoilaa koko leffaa, mutta kolmannes näytös on upea, realistinen ja ihmisläheinen. Up in the Air tajuaa sen, että mitä lähemmäs ihmisyyttä päästään, sitä hauskempi se on. Inhimillisyys, sen virheet ja käsittämättömyys, huvittavat meitä katsojina. Tämä on tavallaan myös leffan suurin vika; meidän pitäisi joskus itkeä vaikka nauramme. Mutta sitten toisaalta, eikö tämä kerro siitä jotakin, millaisiksi me olemme itsemme päästäneet ihmiskuntana?
Villburn
Käyttäjä
29.01.10 klo 22:14
Nyt täytyy sanoa että pitkästä aikaa kolahti ja kunnolla. Up in the air on herkkäsäikeinen ja monivivahteinen elokuva, jossa käsitellään elämän suuria kysymyksiä ja ristiriitoja nykyajan pinnallisuuteen taipuvan arkielämän otteessa. Ja millä tavalla, tarina on elämänmakuinen ja haastava, mutta pystyy pitämään tarvittavan keveyden tarttuvan ja älykkään huumorinsa ansiosta. Amerikkalaiselle elokuvalle harvinaislaatuisesti takaraivoon jää myös maittavasti kolottavia kysymyksiä ja ajatuksia, jotka pyörivät päässä lopputekstien rullaamisen jälkeenkin. Up in the air on ehdottomasti 2000 luvun parhaita elokuvia, eritoten parhaiten aikaansa kuvaavia.
Mäizellou
Käyttäjä
07.01.10 klo 22:15
Jason Reitmanin elokuvat paranevat koko ajan. Ensin komedialla kuorrutettu draama Thank you for smoking, sitten Juno ja nyt vielä Up in the Air. Elokuva kosketti erityisesti tähän taloudenaikaan, mutta varmasti olisi koskettanut yhtä paljon, jos talous olisi normaalillaan. Oli loistava idea käyttää näyttelijöinä ihmisiä, jotka ovat lähiaikoina saaneet potkut töistään. Siinä yksi monista syistä miksi elokuva kosketti niin paljon. Clooneyn suoritus hipoo täydellisyyttä sekä näyttelijänä, että kertojaäänenä. Sivuosan näyttelijät Anna Kendrick ja Vera Farmiga onnistuvat hyvin. Olin yllättynyt kuinka hyvin nuori Anna Kendrick osasi näytellä, kun otetaan huomioon, että Up in the Air oli vasta kaunottaren toinen "suuri elokuva". Kuusi Golden Globe-ehdokkuutta kertoo elokuvasta varmasti jo paljon. Vahva kilpailija tämän vuoden Paras elokuva-Oscarin-saajaksi!
Söpö
Ylläpitäjä
23.11.09 klo 02:01
Liikemies Ryan Bingham (Clooney) rakastaa elämäänsä tien päällä, mutta joutuu taistelemaan työnsä puolesta yrityksen tiukentaessa matkabudjettiaan. Ryan määrätään viettämään enemmän aikaa kotona juuri kun hän on saavuttamaisillaan päämäärän, jonka eteen hän on tehnyt töitä vuosia: saada kokoon viisi miljoonaa lentoyhtiön kanta-asiakasmailia, ja juuri tavattuaan unelmiensa naisen joka on myös lentoyhtiön kanta-asiakas.
Lähde: Filmikamari