The Woman in Black

Joku

Olipahan aivan mielettömän hieno vanhanliiton kummituselokuva. Tän täytyy olla yksi parhaista TV-elokuvista, mitä oon koskaan katsonut. Olin nähnyt joskus aikaisemmin sen 2012 vuoden samannimisen elokuvan, joka pohjaa tietysti samaan kirjaan kuin tämäkin. Se oli hiukan sellainen kliseinen ja nykykauhulle ominaisen ärsyttävä tapaus, mutta onneksi tämä originaali pyyhkii sillä lattian ja korjaa potin kotiin. Leffa kertoo siis lakimiehestä joka lähetetään Lontoosta syrjäiseen rannikkokylään setvimään kuolleen asiakkaan paperit ja myymään tältä jääneen talon. No, vaikeuksia on luvassa kun miehelle alkaa ilmaantumaan mustiin pukeutunut nainen. Tuosta naisesta ei kukaan kyläläinen oikein mielellään haluaisi jutella, eikä kukaan ole muutenkaan valmis miestä auttamaan syrjäisen rämeellä sijaitsevan talon perkaamisessakaan. Tähän tietysti alkaa vähitellen löytyä karmivia syitä, etenkin kun mies joutuu yöpymään kyseisellä talolla. Enempää ei tarinasta liene järkevää paljastaa, sillä tässä on omat käänteensä ja juonen avautumista seuraa mielenkiinnolla. The Woman in Black on niinkutsuttua slow burn -kauhua parhaimmillaan, sekä se myös välttelee genren peruskliseitä kuten turhia jumpscareja todella mallikkaasti. Leffa käyttää tavallisten koukkujen sijaan hienosti painostavaa tunnelmaa aseenaan. Itselle tämä onnistui aiheuttamaan jopa jännitystä missä harvat kauhuelokuvat nykyään onnistuu. Etenkin tuo mustiin pukeutunut nainen olemuksineen oli kyllä varsin kuumottava ilmestys. Elokuvan tarina on myös äärimmäisen kiehtova, joskin hyvin perinteinen kummitusjuttu. Vastaavanlaisia tarinoitahan on elokuvissa ollut vaikka kuinka, mutta harvemmin näin tyylikkäästi toteutettuna. Tunnelmaa tukee myös hyvät musiikit sekä pääasiallisesti laadukkaat näyttelijäsuoritukset.

Jos kummituselokuvat vähääkään kiinnostaa niin suosittelen vahvasti ottamaan tämän haltuun. Sateinen ja pimeä syysilta on oikein hyvä katseluajankohta. Mitään nykyaikaista ”kummitusjunakauhua” on kuitenkin turha odottaa.