Arvostelu

Tarina sankarimoraalista ja kompromisseista muodostuu yhdeksi parhaimmista kunnianosoituksista Batmanille.

Batman Begins jätti taakseen edellisten Batman-leffojen camp-fiilistelyn ja psykologisen tarinankertojan Christopher Nolanin ohjauksella, saaga aloitettiin uusiksi kertomalla tarina Bruce Waynen tulemisesta Viittaritariksi, mitä ei ole käsitelty elokuvissa. Vastuu Batmanina olemisesta oli myös vierasta valkokangasversioissa, joten seuraava osa käsitteli sitä aihetta. Tarina kertoisi Batmanin ja hänen pahimman vastustajansa kohtaamisen uusiksi. Jopa Harvey Dent/Kaksinaama tulkittaisiin toisin, koska hahmo on iso osa universumia näiden kahden lisäksi. Ajattelin alkujaan, että elokuva olisi melko lailla Batman vs. Jokeri kerrottuna suunnilleen eri lailla, mutta tutun turvallisesti ja Kaksinaama ilmestyisi kuvaan alkutarinalle uskollisena. Yhtäkkiä alkoi keskustelu: Jokeria esittänyt Heath Ledger kuoli ennen ensi-iltaa ja puheet Oscarin arvoisesta suorituksesta alkoi. Saavuttuaan ensi-iltaan, innostus jatkui…

Vaikka The Dark Knightista ei olisi välittänyt tarpeeksi, yleensä sanottiin, että Heath Ledger on sen voimanlähde. Vaikka ei olisi sarjakuvaleffojen fani, silti siinä on jotain mistä pitää. Toisin kuin Batman Begins, tämän elokuvan ainutlaatuisuus perustuu siihen, kun se hädin tuskin tuntuu tyypilliseltä, perusrakenteen omaavalta sarjakuvaleffalta eikä se aliarvioi katsojaansa. Tässä elokuva astuu maaperälle, missä vain Tim Burton on aiemmin onnistunut: Ohjaaja tekee itsensä näköisen Batman – leffan. Siinä on paljon elementtejä muista elokuvista, kuten ideat sankareista ja konnista, henkilöhahmot tuntuvat mafia – ja poliisitrillerin risteytyksiltä, se on toiminnan täytteinen rikosdraama, jossa on Seitsemän kaltaisen sarjamurhaajatrillerin tunnelma ja siinä on Batman Jokeria vastakkain. Kaikki on sovellettu sarjakuvista ja oppineen ohjaajan kautta. Se on hyvin poikkeava juuristaan, mutta on samalla hyvin uskollinen mytologialle. Vaikka maailma ja tunnelma tuntuvat realistisilta, siinä on elementtejä ja juonikuvioita, mitä vain Batmanin maailmassa tapahtuisi.

Tyyli korostuu esim. jo heti alusta, mikä esittelee meille Jokerin mustan huumorin sävyttämän kieron pankkiryöstön ja heti perään Batmanin suorittaman väijytyksen Variksenpelätintä vastaan. Aloitus petaa meille toivoa ja lopulta suurta uhan tunnetta, mikä välillä näyttää laantuvan, mutta sitä ei tapahdu. Juonen voi oikeastaan tiivistää siihen, että Batman, Gordon ja Harvey Dent ovat sodassa mafiaa vastaan ja onnistuvat, kunnes Jokeri ilmestyy mukaan kuvioihin sekoittamaan pakkaa. Begins keskittyi Batmaniin ja kuinka hänestä tuli pelon symboli. Nyt Jokeri on pelon symboli, jota Viittaritari saattaisi pelätä, mutta nokkeluudellaan Batman on valmis taistoon Gothamin herruudesta.

”I’m whatever Gotham needs me to be.”

Christian Balen pahamaineinen Batman-ääni kuulostaa välillä turhankin oudolta ollakseen täysin uhkaava, mutta toisaalta tämä kurkkusyövältä kuulostava murina toimii melko useassa pätkässä. Bale jatkaa Batman Beginsin viitoittamalla tiellä ja kehittää hahmoaan astetta pidemmälle. Hänen vahvuutensa puvun alla perustuu ruumiinkieleen. Mm. sen ja äänen ansiosta puku saa hänet näyttämään ihan eri ihmiseltä ja naamari näyttää välillä elävältä. Kaikki Batmanin esittäjät eivät siinä onnistu. Balen lisäksi Batmanin olemus oivalletaan usein oikeanlaisista kamerakulmista ja valaistuksista, etenkin kaiken toiminnan vilskeessä. Hänen juonikuvionsa on tavallaan pientä verrattuna uusiin henkilöhahmoihin, kun hänen tarinansa on vain jatkaa sitä, mihin Beginsin lopussa jäätiin, mutta se ei ole silti huono asia. Batmanin vetovoima tulee osittain hänestä itse ja vihollisistaan. Elokuva on oivaltanut sen ja se keskittyy olennaiseen: mitä hänen ympärillään tapahtuu ja miten hän reagoi tilanteeseen. Hän on ainoa, joka pyrkii tekemään kaiken oikein vaikka edessä on vaikeita päätöksiä ja vastoinkäymisiä. Hänen on jatkettava eteenpäin merkityksensä vuoksi ja siitä Batmanista on kyse.

“It’s not about what I want. It’s about what’s fair!”

Yhtä keskeinen henkilöhahmo Batmanin rinnalla on Harvey Dent, joka saa arvoisensa syntytarinan. Se jäi pieneen mittasuhteeseen (ja vaisuun toteutukseen) elokuvassa Batman Forever, mutta The Dark Knight korjaa kaiken ja tekee paljon enemmän kuin mitä olisi osannut odottaa. Heath Ledger on tehnyt niin hyvää työtä, että Aaron Eckhartin intensiivinen ja koskettava suoritus Dentinä on jäänyt vähemmälle huomiolle ja olisin oikeastaan mennyt niin pitkälle, että olisin harkinnut miehelle Oscar-ehdokkuutta. Nolan keksi hahmon uusiksi omaan maailmaansa ja tajusi luopua perinteisestä linjasta. Kaksinaama on kaikesta huolimatta yhä oikeuden ruumiillistuma ja siksi tulkinta koston enkelistä toimii jopa niin hyvin, että hänestä tulee elokuvan sykkivä sydän. Eckhart tavoittaa rohkean syyttäjän asenteen, jolla on omat heikkoutensa ja se toimii niin hyvin tälle poikkeavalle hengelle, että siitä tulee ainoa oikea Kaksinaama. Se onnistuu mm. hyvin toimivan kolmiodraamajuonen takia, jolloin hän saa sympatioita puolelleen Bruce Waynea enemmän.

”It’s all part of the plan.”

Vaikka elokuva on kiitettävästi kolmen miehen tarina, niin areena kuuluu ansaitusti kolmannelle osapuolelle, joka viipyy valkokankaalla paljon vähemmän kuin sankarimme. Heath Ledgerin Jokeri perustaa karismansa ilkikuriseen huumorintajuunsa ja pahaa-aavistamattomaan tunnelmaan tästä myrskystä, jolla on hymy kasvoillaan ja pelottavan todellinen elämän ohjenuora. Elokuva oli jenkeissä luokiteltu asteikolla PG-13, mutta Ledger näytteli roolia kuin R-luokitellussa leffassa korostaen hullunmiehen eleitä. Jotkin kohtaukset ovat niinkin häiriintyneen näköisiä, että hän olisi ansainnut mitalin siitä, ettei tullut hulluksi roolinsa takia. En usko, että rooli vei hänet hautaan, mutta 6 vkon harjoittelut johtivat kuitenkin siihen, että jotkin Jokerin eleistä näkyivät vielä viimeisissä haastatteluissa. Roolissa näkyy paljon inspiraatiota muuta kuin Sid Viciousista tai Alex DeLargesta. Siinä on Hannibal Lecterin, Anton Chiguran ja (Nolanin lempijännärin Liftarin) John Ryderin karismaa ja mystisyyttä, kuten myös Seitsemän John Doen ja Saw-leffojen Jigsaw´n ylitsepääsemätöntä oveluutta ja manipuloinnin taitoa. Kuten Harvey Dentin hahmo, hän on uskollinen juurille ja samalla hänestä tulee myös omaperäinen Jokeri.

Valkokangasajasta huolimatta, hän sähköistää joka kohtauksen, missä esiintyykään. Hän sähköistää myös silloin, kun hän ei ole ruudulla, sillä hahmo on kirjaimellisesti luonnonvoima. Jokerin tausta jää mysteeriksi. Tiedämme vain sen, että hän rakastaa kaaosta ja tuhoa, asia, minkä eräs analyysi muodostaa ”Some men just want to watch the world burn”. Hän tekee keikkoja kokonaiskuvan vuoksi ja tarjoutuu auttamaan mafiaa Batmanin tuhoamisessa. Kaikki on selvää, koska hän tietää vastustajiensa heikkoudet, hänellä on vaikutusvaltaa ja isot suunnitelmat valmiina. Hän voi jopa halutessaan muuttaa mielensä ja kaikki pysyy silti kasassa. Esim., jos hän tietää Batmanin henkilöllisyyden, hän ei paljastaisi sitä muuta kuin sopivalla hetkellä. Ledgerin Jokerin vaikutus näkyy jo vastaavissa elokuvissa, missä vihollinen on nerokas psykopaatti ja yhden miehen armeija, jolla on aina varasuunnitelman varasuunnitelma ja on valmis uhraamaan jopa itsensä, jotta suunnitelma toteutuisi. Mitä itse Ledgeriin tulee, hän voitti postuumisti Oscarin ja se osui traagiseen aikaan, ettemme nähneet, kykenisikö hän yhtä muuntautumiskykyisiin ja omistautuneisiin suorituksiin tämän ja Brokeback Mountainin ohella. Se on todellakin yksi vuosikymmenen parempia suorituksia.

”This city deserves a better class of criminal”

Tässä leffassa ei isketä silmää kameraan päin ja hyvät sivuosasuoritukset puhuvat sen puolesta. Kaikille on keksitty tekemistä ja näyttelijöille annettu omat hetkensä loistaa, joista mainittakoon Gary Oldman inhimillisempänä Gordonina. Toiminta on aiempiin elokuviin nähden paljon energisempää pelkästään jo jännittävän juonen takia. Begins oli aloittelijan työtä tähän verrattuna ja kehitys teknisessä puolessa näkyy paljon enemmän kuin huomattavasti. Nolan tekee toiminnan kanssa myös sen, että leffa voisi loppua jo siinä 1.30 - 2.00 h kohdalla, mutta se jatkuukin vielä melkein tunnin ja jättää meille hyvin arvaamattomat asetelmat, sillä kriisejä tulee kriisin perään. Kun Jokeri todella aloittaa anarkian, hän myös aloittaa. Jokainen leffan kieroimmista, odottamattomista ja eeppisistä hetkistä tapahtuu viimeisen tunnin aikana, kun pääjuoni ja sivujuonet paketoidaan huolellisesti.

Kahden ikonisen hahmon yhteiset harvat kohtaamiset ovat hävyttömän palkitsevia, koska parhaimmat yhteenotot syntyvät periaatteella "Aivoilla, ei muskeleilla". Jokainen adaptaatio on kyennyt tekemään Batmanin ja Jokerin välisestä jännitteestä tai Gotham Cityn maailmasta hienoja tulkintoja, mutta The Dark Knight tekee yhteenvedon ja analyysin heistä kaikista. Tarina sankarimoraalista ja kompromisseista muodostuu yhdeksi parhaimmista kunnianosoituksista Batmanin hahmolle.

”He’s our silent guardian. A watchful protector. The Dark Knight.”

Pisteet: rating 100,000

[Batman]
Käyttäjä, 26 arvostelua
Arvosteltu: 10.02.2014
Katsottu: Kotona

Saman kategorian TOP-leffoja

Kummisetä
Kummisetä arvosana 4,34
Kummisetä
Ugetsu - kalpean kuun tarinoita
Ugetsu - kalpean kuun tarinoita arvosana 4,02
Ugetsu - kalpean kuun tarinoita
Mulholland Drive
Mulholland Drive arvosana 4,03
Mulholland Drive
Terminator 2 - Tuomion päivä
Terminator 2 - Tuomion päivä arvosana 4,44
Terminator 2 - Tuomion päivä

Elokuvan tiedot

Yön ritari
Yön ritari arvosana 4,25

Yön ritari (2008)

Alkuperäinen nimi: The Dark Knight

Genret:
Toiminta,
Valmistusvuosi:
2008
Pituus:
153 min
Ohjaajat:
Christopher Nolan
Käsikirjoittajat:
Christopher Nolan, David S. Goyer, Jonathan Nolan
Pääosanäyttelijät:
Aaron Eckhart, Christian Bale, Cillian Murphy, Gary Oldman, Heath Ledger, Maggie Gyllenhaal, Michael Caine, Morgan Freeman, Tommy 'Tiny' Lister Jr.
Maat:
USA
Kielet:
englanti, mandariinikiina