The Class

Joku

Jumalauta mikä elokuva. Tän suhteen ei ollut oikein mitään odotuksia, kun en leffasta juuri mitään tiennyt entuudestaan. Kuinka lujaa takavasemmalta Ilmar Raagin ohjaama kouludraama sitten iskikään, pääsi yllättämään. Leffa on siis kertomus koulukiusatusta pojasta ja toisesta pojasta joka alkaa puolustamaan tätä kiusaajilta. Kun näiden kahden kimpussa on sitten lopulta lähestulkoon koko muu luokka, alkaa paine äärimmäisiin tekoihin olla kova. Klass on ihan silkkaa pahaa mieltä ja ihan aidosti ahdistavaa materiaalia aina alusta sinne sysipimeään lopetukseen asti. Pahinta on, että tätä tapahtuu jokapäivä jossain päin ihan todellisuudessakin. Koulukiusaamista siis. Elokuva alkoi hiukan kevyemmin ja tälläin ennalta tietämättä ajattelin että kyseessä on varmaan aika perinteinen draamaelokuva kasvukipuilusta ja nuoruuden vastoinkäymisistä. Leffan vääntäessä sitten jännitteet täppiin niin on lähellä ettei tullut fyysisesti huono olo tätä katsoessa. Tätä oli paikoin aidosti vaikeampi katsoa kuin jotain gorepitoisia kauhuelokuvia. Elokuvan nuoret näyttelijät on kautta linjan erittäin vakuuttavia. Kiusaajat on ihan todellisia kusimulkkuja ja koko leffan ajan odottaa, että koska nämä ihmispaskat saa oman osansa. Sitten kun paska osuu tuulettimeen niin se onkin jotain ihan muuta, kuin pikku comeback niinsanotusti. Eikä leffa todellakaan petaa katsojalle mitään ruusuista onnellista lopetusta. Tämänkaltaisilla tarinoilla harvemmin tosielämässäkään on mitään vaaleanpunaista hattaraa ja hymyilyä luvassa. Leffa kuvastaa tylyn tehokkaasti sitä, mitä tapahtuu kun ihmisen elämästä tehdään joka päivä jatkuvaa helvettiä ja kun se kamelin selkä sitten lopulta katkeaa.

Nuoren ihmisen elämänhalun tukahduttaminen on tragedia jota ei pitäis tapahtua. Tätä elokuvaa vois olla ihan aiheellista näyttää kouluissa jonkinsortin valistavana tekeleenä. Erittäin väkevä teos, jota tuskin haluan kuitenkaan ihan äkkiä uudestaan katsoa.