Taikurit

Joku

Ralph Bakshi on itselleni tietynlainen laadun tae kun puhutaan aikuisille suunnatusta animaatioelokuvasta. Eikä Wizards petä myöskään tuolla saralla, vaikka onkin ehkä astetta kesympi, mitä miehen monet muut teokset. Ei tämä siis mikään lastenelokuva kuitenkaan ole, ei todellakaan. Elokuva sijoittuu post-apokalyptiseen maailmaan jota kansoittaa kaikenmaailman haltiat ja peikot sekä muut öttiäiset. On olemassa kaksi velhoa, jotka on vieläpä veljeksiä. Näistä toinen päättää ottaa maailman rautaiseen otteeseen teknologian avulla ja pistää rauhan ja rakkauden pirstaleiksi. Toinen velho on kuitenkin mitättömästä olemuksestaan ja viininlipittelystään huolimatta mies paikallaan, kun hommalle pitää laittaa stoppi. Avukseen tämä saa alunperin vastapuolen salamurhaajana toimineen robotin, varsin uhkean keijutyttösen ja sisukkaan haltiasoturin. Aika perinteinen juoni on kyseessä siis, mutta se on hyvä niin katsojana ehtii kiinnittää enemmän huomiota kaikenlaisiin teemoihin ja viittauksiin joita Bakshi tässäkin elokuvassaan ripottelee vaikka kuinka. Animaatiotyyli on tekijälleen ominaisesti melko simppeliä, mutta taustamaalaukset on mielettömän upeaa katsottavaa. Eikä siis simppelillä nyt tarkoiteta huonoa missään nimessä. Elokuvan hahmot on todella omaperäisen näköisiä ja myös arkistokuvan leikkaaminen filmiin toimii tehokeinona aika hienosti. Tässä oli myös hyvännäköistä animointia samaan tyyliin kuin Bakshin Taru sormusten herrasta -filmatisoinnissa. Oliko se tekniikka nyt nimeltään rotoskooppaus? No, jokatapauksessa hyvältä näyttää. Näissä tän tyylisissä vanhoissa animaatioelokuvissa on sielua jotenkin huomattavasti enemmän mitä monissa nykypäivän teoksissa.

Mieleenpainuva ja viihdyttävä seikkailu jossa on parhaimmillaan ihan loistavaa huumoria. Erityisesti velhoveljesten kaksintaistelun yllättävä käänne irrotti ihan huutonaurut itseltä. Ei Wizards ehkä ihan sinne Bakshin parhaimmistoon omissa kirjoissani mahdu, mutta on se erinomainen elokuva silti.