Strangeland - pahan otteessa (1998)
- Alkuperäinen nimi:
- Strangeland
- Tuotantovuosi:
- 1998
- Ohjaajat:
- John Pieplow
- Pääosissa:
- Amal Rhoe, Dee Snider, Elizabeth Peña, Kevin Gage, Linda Cardellini
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 83 min
- Genret:
- Trilleri, Kauhu
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (18):
Oma pikatuomio
Harvemmin vastaan tulee yhtä kärjistävällä opetusvideolinjalla tehtyä elokuvaa kuin Strangeland. Muutamilla kidutuskohtauksilla ja tekijöidensä nimillä mainetta kerännyt, mutta sittemmin onneksi unohdettu, leffa käynnistyy "nokkelasti", kun kaksi teinityttöä (joita toki esittää pari about 25-vuotiasta näyttelijätärtä) antavat lyhyen oppimäärän vuoden 1998 chattailusta.
"Hei, mikä toi Personal Message niinQ on?"
"No hei daa, n00b, et tiä vai?"
"Mut hei, voidaanks me tosiaan tehä näin?"
"Voidaan, voidaan. Tää on tosi cool!"
*tässä vaiheessa tytärten posket punottavat pahaenteisesti*
Ja kappas vain, hetkistä myöhemmin nimimerkki Captain Howdy tarjoaa tyttösille bittikuuta taivaalta ja kohtahan pulassa ollaan. Tässä vaiheessa elokuva suorittaa ainoan hienon hetkensä, leikkaamalla yllättäen nopsasti asiaan, surusta sekaisin oleviin vanhempiin ja… niin, surullista kyllä, mutta leffan tuottaja/käsikirjoittaja/näyttelijänä toimivaan Dee Snideriin, joka ainakin Arsi T. Elokolikon puolesta olisi voinut jättää syrjähypyt leffapuolelle tekemättä. Sillä Dee twistaisi systereidensä kanssa paljon uskottavammin, jos ei olisi tarvinnut nähdä herran kehnoa näyttelemistä ja leffan onnahtelevia käänteitä.
Jostakin syystä Strangelandia muistetaan mainostaa myös Linda Cardellininin hiljaisen roolityön vuoksi (ks. vaikka leffan kansi), mikä on todella ovelaa, sillä sittemmin teinistarauskottavuutta hieman (huom. nimenomaan sitäkin vain hieman) kerännyt ja ER:n käytäville tiensä löytänyt nainen käy vaan pistäytymässä ruudulla. Toisaalta homma selkenee huomattavasti, kun huomioi, että leffan pääosassa on Kevin "Yrmy" Cage, ns. köyhämmin miehen Bruce Willis, mies, joka selkeästi on katsellut Die Hardinsa liian monesti ja jotenkin erehtynyt luulemaan omat kykynsä hieman väärin. Ja kovin vääristyneeltä se äijän kasvoille liian usein hiipivä tuska näyttää. Kaikkien aikojen laimein hyvis -palkintoehdokkuus hänelle suodaan tästä hyvästä.
Strangeland kompuroi eteenpäin skitsofrenisissa ja sadomasokistisissa tunnelmissa, Captain Howdyn kieroutuneiden visioiden ja naamaläväreiden loisteessa. Freddy Kruegerille kumartelevan Sniderin kässäristä puuttuvat ns. kriittiset kohdat, eli suoraan sanottuna herra taitaa olla tyytyväinen jo siihen, miltä Howdyn vankikellarissa näyttää, ja miten yhteiskunnan ja sairaan (monella tapaa) miehen kohtaaminen tuodaan esiin. Scaryja molemmat… Mitäpä sitä siihen taistelua eri puolten välille rakentamaan. Tai dialogia kasaamaan.
Anyway, kovimmat Twisted Sister –fanit voivat saada kiksinsä nähdessään idolinsa The Crow’n halpisversion kaltaisissa tunnelmissa. Mutta sitäkin sopii epäillä. Ja koska elettiin aikaa, jolloin internetin mahdollisuudet ja kaikenmaailman marilyn mansonit säikyttivät kunnollisia ihmisiä, Strangeland menee tylysti sieltä, mistä aita on matalin. Mätön sentään soidessa.
Pisteet:
Arvosteltu: 27.01.2008
Katsottu: DVD
Dee "Twisted Sister" Sniderin show alusta lähtien. Äijä on kirjoittanut löyhän stoorin, jossa näyttelee itse pääosaa ja vetää myös soundtrack-biisin creditit kotiin.
Leffassa on kyse Deen esittämästä sadistisesta, itsensä lävistäneestä ja tatuoineesta mielipuolesta nimeltään Captain Howdy. Tämä houkuttelee netin chattikanavilla valheellisella identiteetillä varustautuneena teinejä treffeille. Howdylla on tarkoitus saada vain lisää lihaa sadististen himojensa tyydytykseksi.
Howdyn toiminnan taustalla on äijän vaahtoaminen primitiivisistä riiteistä, joilla hän auttaa nykyihmisiä muka laajentamaan tietoisuuttaan. Howdya jahtaa tietysti etsivä, jonka teinityttö on myös sadistisen kohtelun kohteena. Välillä Howdy passitetaan vankimielisairaalaan, jossa tämä muka muuttuu. Kohta sadistinen meininki kuitenkin taas jatkuu siihen hyvin tavalliseen loppuratkaisuun asti, jossa paha saa palkkansa.
Leffa meni siinä sivussa odotellassa nukkumattia. Kesto oli sen verran lyhyt, että pläjäyksestä jaksoi suoriutua. Ehkäpä melkein koko ajan taustalla jylisevä rankka rock-musa piti hereillä tarvittavan ajan. Eli jotain pidennettyä musavideota tässäkin on havaittavissa.
Ei tässä mitään varsinaista kauhua ole. Erilaisia äärisadomasokistia välineitä leffassa vilisi ja vermeet näyttivät olevan rankimmasta päästä. Vaikea kuvitella, että jotkut käyttäisivät tuollaisia oikaeasti SM-meiningissä. No, suuressa maailmassa tapahtuu muutenkin ihmejuttuja, joten Arskan kuvittelulla ei oikeastaan ole tässä mitään merkitystä.
Jotain eettisiä kysymyksiä tässä herätellään kuten onko ihmisillä oikeus ottaa laki omiin käsiinsä kun oikeislaitos on mätä.
Hauska tekninen pointti leffassa: Kannettavalla koneella joka on yhteydessä verkkoon kännykän 9600kbs linjanopeudella pystyy lähettämään hyvälaatuisia ääniviestejä nettichattailun lomassa lähes valonnopeudella. Tuo on ollut näköjään mahdollista jo leffan tuotantovuonna -98. Miksei kukaan ole Arskalle tuota kertonut :))
Pisteet:
Arvosteltu: 24.08.2001
Katsottu: Kotona
