Spawn (1997)
- Tuotantovuosi:
- 1997
- Ohjaajat:
- Mark A.Z. Dippé
- Käsikirjoittajat:
- Alan B. McElroy, Mark A.Z. Dippé
- Pääosissa:
- John Leguizamo, Martin Sheen, Michael Jai White, Nicol Williamson, Theresa Randle
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 95 min
- Genret:
- Toiminta, Kauhu, Fantasia
Sarjakuvasankareista alkoi jossain vaiheessa tulla oikein toden teolla elokuvia. On Hämistä, Batmania, Hulkia ja vaikka mitä. Mutta Spawn julkaistiin ennen tätä buumia, eikä ajoitus näin jälkikäteen katsottuna voinut olla paljoa huonompi. Tehosteet ovat aika kököt. Mutta tietenkin aikanaan tehosteet olivat hyvät, vaikka silti näin jälkikäteen ajateltuna, jos olisi odotettu muutama vuosi, niin olisi leffa saattanut kerätä paremmin tuloja, eikä se olisi jäänyt huomaamatta. Mutta niin ja näin, vaikka aika olisi ollut eri, ei se silti olisi muuttanut leffan huonoutta.
Al Simmons (White) on likainen palkkatappaja, joka kuitenkin elää onnelista ja normaalia elämää perheensä kanssa. Kuitenkin Alin pomo päättää listiä hänet, ja tuikkaakin tämän sitten tuleen erään operaation aikana. Al joutuu Helvettiin ja myy sielunsa pääpirulle, jotta pääsee takaisin maan päälle. Noh, Al pääseekin takaisin, mutta ei niin komeana kuin entisessä elämässään, ja aikaakin on kulunut. Alin paras kaveri on nainut Alin vaimon. Syystäkin Alia potuttaa, ja hän tapaa härskin, puolihauskoja vitsejä laukovan Klownin (hyvin maskeerattu Leguizamo), joka muuttaa Alin Spawniksi, tappokoneeksi, jonka haarniska vetää vertoja MacGyverin linkkuveitsellekin. Spawn haluaa kostaa ex-pomolleen, ja siitäkös soppa syntyy...
Näyttelijät ovat kökköjäkin kökömpiä. Mielestäni Martin Sheen on aina ollut ärsyttävän ylinäyttelevä, ja tämä seikka on näyttänyt jumittavan päälle myös tässäkin leffassa. Jai White ei myöskään näyttele hyvin. Taidot puuttuvat, minkäs sille voi. Mutta varmaan on pitänyt jostakin löytää edes hieman nimeä omaava tummaihoinen jässikkä rooliin, ja veikkaanpa, että mahdollisimman halvalla. Legui- ääh. Sanottakoon että koko näyttelijäkaartia voi kuvata vain näillä sanoilla. Olematon. Huono. Rasittava. Hermojen koetukselle pistävä. Näin, tuntuipas hyvältä. Tehosteet ovat ihan OK aikalaisikseen, mutta ilme ei enää oikein tahdo pysyä peruslukemilla, kun ruutuun työnnetään tyhmän näköiset helvetin liekit ja kerrostalon kokoinen piru. Myös kohtaus, jossa näytetään tuhat Spawnia, on aika kökkö. Kameratyöskentely on ihan OK. Toimintakohtaukset toimivat joskus ihan hyvin, joskus jökkivät. Ohjaajalle ei voi kuitenkaan paljon pointseja antaa, kun leffa on niin huono. Juoni on kyllä aika surkea, vaikka onkin melko uskollinen sarjakuville pääpiirtein.
Ehkäpä tämä toimii sarjakuvissa, mutta kankaalla ei. Ei sitten ollenkaan, jos tämä nyt sitten pääsi edes kankaalle... Lopuksi voi vain sanoa, että leffa on käsittämättömän huono, enkä suosittele ostamista/vuokraamista, edes alelaarista. Vain niille jotka pitävät kyseisistä sarjakuvista. Mutta silloinkin saattaa hieman jökkiä, koska leffan mikään osa-alue ei toimi.
nimimerkki: mada
Tim Burton filmatisoi Batmanin joskus 1980-luvun loppupuolella. Tämän jälkeen sarjakuva-adaptaatiot nousivat äärimmäisen suosituksi muoti-ilmiöksi, eikä juuri mikään vähänkään suosittu sarjakuva säästynyt elokuvaversiolta. Tulokset menivät laidasta laitaan: Burtonin Batman rokkasi, mutta esimerkiksi X-men oli harvinaisen tylsää katsottavaa. Spiderman oli jees, mutta Stallonen Judge Dredd sukkasi pahasti, ellei oteta lukuun sen huumoriarvoja ja legendaarista "I AM THE LAW!"-huudahdusta. The League of extraordinary Gentlemen oli genrensä ehdotonta parhaimmistoa, mutta lähes perään ilmestynyt Hellboy aika tuubaa. Ja tätä rataa. Vuonna 1997 ilmestynyt Spawn jäi syystä tai toisesta aika tuntemattomaksi tapaukseksi, vaikka merkit olivat otolliset kassamagneetille. Ehkä näin on kuitenkin parempi. Spawn ei nimittäin toimi millään osa-alueella.
Palkkatappaja Al Simmons luulee taistelevansa hyvän puolesta ja murhaavansa ilkeitä terroristeja, mutta hänen pomonsa onkin oikeasti se kaikista terroristeistä ilkein! Kaikenlisäksi mies on tehnyt diilin Saatanan kanssa: Hän kehittää uuden supermahtavan biologisen aseen, ja saa maailman herruuden ja sitä rataa. Saatana puolestaan tahtoo vallata Taivaan, ja tappaa kaikki ihmiset maan päältä. Simmonsin superpaha pomo grillaa ykkösnyrkkinsä viimeisen keikan päätteeksi, ja vaimoaan tuskaisesti kutsuva ex-tappaja lentää Helvettiin ilmiliekeissä. Siellä Saatana ehdottaa sopimusta. Simmons saa vielä tavata vaimonsa, jos suostuu johtamaan Helvetin joukkoja. Simmons ei kauaa mieti, ja suostuu. Niinpä hän löytää itsensä pian maan päältä, muotopuoleksi palaneena ja supervoimia omaavana. Hänelle ilmestyy silloin tällöin lyhyt ja lihava, ärsyttävä klovni, joka on Saatanan lähin apuri. Kesken kaiken Spawniksi ristitty antisankarimme, joka ennen Al Simmonssina tunnettiin, tajuaa olevansa väärällä puolella, ja alkaa irtautua pahan otteesta, 500 vuotiaan saksilaispalkkamurhaajan avustuksella.
Juoni on siis suorastaan naurettava. Äärimmäisen typerä. Eikä tilannetta suinkaan paranna se, ettei Spawn edes seuraa tuota uskomattoman surkeaa juonentynkäänsä, vaan poukkoilee sinne tänne, kohtauksesta kohtaukseen ilman järjen häivää. Michael Jai White on surkea pääroolissa, ja John Leguizamo ärsyttää katsojan hulluuden partaalle klovnina. Sitäpaitsi, ajatelkaa nyt: Spawn yrittää olla uskottava scifikauhuelokuva, mutta se sisältää silti piereskelevän, ala-arvoisen huonoa huumoria viljelevän, läskin pellen, joka on Saatanan lähin apuri. Voiko tällainen elokuva onnistua?
Ei, ei voi. Spawn on aivan mieletöntä tuubaa. Satunnaiset jaksot Helvetissä ovat suorastaan naurettavia. No, mutta hyvä elokuvahan synnyttää kysymyksiä, ja pistää katsojan miettimään syntyjä syviä. Vaikka Spawn on noin 178570 miljoonan valovuoden päässä edes ookoo-tasosta, se kyllä synnyttää kysymyksiä... muutama esimerkki: Miksi ihmeessä Saatana näyttää kahdeksanmetriseltä kääpiöpinseriltä? Ja miksei sen suu liiku kun se puhuu? Ja miten Spawn voi käydä noin vain Helvetissä ottamassa erää demonin kanssa, ja palata sitten takan kautta vanhan kämppänsä olohuoneeseen? Ja miksi 50% elokuvasta on pelkkiä erikoisefektejä? Ja miksi ne erikoisefektit on vielä tehty niin käsittämättömän huonosti? Miten kukaan on koskaan suostunut rahoittamaan tämän elokuvan? Miksi filmin ohjaaja on saanut Spawnin jälkeen tehdä toisenkin kokopitkän elokuvan, nimeltä Frankenfish? Ja ennenkaikkea, kaikista tärkein, miksi saakelissa minä maksoin kaksi euroa tästä pashasta?
Jälkisanat: Jos nyt kaikesta huolimatta katsotte tämän elokuvan, niin ette voi syyttää kuin itseänne. Minä varoitin.
Al Simmons (White) on palkkatappaja ja hän on päättänyt tehdä vielä yhden keikan ennenkuin siirtyy eläkkeelle. Toisin käy. Al joutuu pomonsa (Sheen) tappamaksi ja helvettiin jossa hän tekee sopimuksen paholaisen kanssa. Al saapuu takaisin maan päälle (tosin aika karun näköisenä) ja menee moikkaamaan entistä tyttöystäväänsä, mutta aika on kulunut ja tyttöystävä on naimisissa Alin entisen parhaan kaverin kanssa ja heillä on tyttö. Alia potuttaa toden teolla ja hän päättää tappaa entisen pomonsa. Siinä häntä kannustaa omituinen klovni (Leguizamo) ja hän tapaa myös toisen melkein yhtä omituisen tyypin (Williamson).
Jotenkin noin se juoni kai meni. Spawn perustuu suosittuun kulttisarjakuvaan jota olen itsekin yrittänyt lukea. Elokuvassa ei ole mitään huippunäyttelijöitä, mutta onhan tuo Martin Sheen tässä isossa osassa ja se John Leguizamo, hänkin on ihan hyvä. Parasta elokuvassa ovatkin tehosteet joista vastasi legendaarinen Industrial Light & Magic.
Ohjaaja on minulle täysin tuntematon, mutta onnistuu pitämään elokuvan ihan hyvin kasassa. Tästä elokuvasta on turha etsiä mitään pintaa syvempää. Elokuvan ainoa anti on tehosteet, klovnin vitsit ja pierut ja tietenkin räjähtävä toiminta. Täydellinen aivot narikkaan elokuva!
nimimerkki: Ash























































