Neorealismin avauksena pidetty rikoselokuva romaanista Postimies soittaa aina kahdesti, jossa maankiertäjä ja tienvarsikuppilaa pitävän miehen vaimo rakastuvat kohtalokkaasti.
Arviot
Suurta ja polttavaa tunteiden tuskaa maalaismiljöössä.
Italialainen neorealismi on. Se ei kaunistele elämää. Tai ainakin pyrkii olemaan kaunistelematta. Köyhät ovat köyhiä, eivätkä puhkea sen kunniaksi hilpeään lauluun, vaan korkeintaan köhivät pölyä kurkustaan. Ryppyotsakriitikot arvostavat italialaista neorealismia. Siitä kun voi puhua monta sataa sivua rutikuivaa asiaa, kuten mistä tahansa suuresta historian käännekohdasta. Huumorintajuttomat arvostavat italialaista neorealismia, koska sitä katsoessaan heidän ei tarvitse […]
Debyyttiohjaukseksi erittäin vakuuttavaa jälkeä.
Mitä tulee elokuvien katseluun ja niistä kirjoittamiseen, minulla on henkilökohtaisesti viime päivinä sekä tulevana viikkona projektinani raikas ekskursio italialaisen neorealismin ihmeelliseen maailmaan. Tämänkertainen katselmukseni oli koko suuntauksen ensimmäinen ja ehkäpä yksi tärkeimmistä elokuvista, n (, ) ohjaama , joka perustuu in kirjaan aka . syntyi n Italian viimeisinä vuosina, vallitsevan tiukan elokuvasensuurin aikana. Aiemmin ohjaaja […]