Riding the Bullet (2004)

Vuosi on 1969. Mainen yliopistossa – kuten muuallakin - on paljon Lennonin näköisiä partasuita. Jokaisen marisätkää sauhutteleven opiskelijan huulilta voi lukea "Piis". Alan Parker poikkeaa joukosta siten, että kiskaisee sätkän lisäksi myös ranteitansa auki. Ja kun nyt Stephen King –novellin tiimoilta leffaillaan, niin toki lapsuudentraumat, kalmankylmät vibat ja auto(-onnettomuude)t sulloutuvat mukaan Parker-pojun tarinaan.

Ohjaaja Mick Garris ei ole ensimmäistä kertaa Kingin matskun parissa, vaan Riding the Bullet on jo neljäs King-sovitus tämän b-kauhuun erikoistuneen jässikän CV:ssä. Moista vuosien kokemusta ei välttämättä huomaisi, sen verran peruslinjalla kuoleman kyydissä köröttelevä leffa on.

Riding the Bullet on alun perin pelkkä netissä julkaistu ministoori, mutta herra Mick on päättänyt muoksia tarinaa räväkämmäksi ja pistää Alanin koville. Tulos ei ole kaikkein miellyttävintä, joskaan ei silkkaa ulostettakaan. Alkuperäisteos nojaa vahvasti yhteen moraaliseen kysymykseen ja kovin kingimäiseen juoneen – mahtipontisen tunteellista loppusegmenttiä myöten. Lisäksi hieman keskinkertaisella stoorilla on voimavaranaan Alanin kokema jäätävä painajaismatka. Leffaversio hukkaa jälleen kerran paljon fiiliksestä ja poistuu painajaisista korniuden poluille.

Garris on selvästi tykästynyt kriittisiin kohtiin sovitettuun sähkökitarasoundiin (not so bad!), ja nopeasti leikattuihn spookyspooky-efekteihin (very very bad!). Pienehkö budjetti paistaa läpi ja visuaalinen kikkailu kääntyy itseään vastaan. Näyttelijätyö on pääosin karmivaa luokkaa. David Arquetten George Stabb -suoritus sentään erottuu edukseen, joskaan siihen erottumiseen ei nyt vaadita paljoa. Erika Christensen on totaalisen pihalla hymyroolissaan ja pääosajannu Jackson ei vakuuta.

Riding the Bullet on lapsellinen ja reilusti ylipitkä viritelmä (naps, naps, 30 min pois!). Se, minkä Garris on tarkoittanut cooliksi lisäksi leffaversioon, on pelkkää halpiskauhumössöä, joka vesittää stoorin pointin. Alussa Parker on paikallinen Tomi Putaansuu monsteripiirrustuksineen ja rockunelmineen, mutta jo puolivälissä homma on muuttunut kehnoksi vesipiipputrippipainajaiseksi. Ja "kehno" on edellisessä painotettavana sanasena. Lopun muistelusanailut iskevät tällä suunnalla, mutta helpostipa ne voi tulkata myös siirappisiksi. Rajoilla liikutaan. Aivan kuten stoorissakin: kiikunkaakun kuoleman reunalla…

Fun is fun, done is done. Toivottavasti filmiryhmällä oli hauskaa, sillä lopputulos ei ole mikään häikäisevin elokuvan historiassa. No, pääseepä Bullet kiitämään ja kuolemanpelko kukoistamaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 01.10.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
714 arvostelua

Stephen Kingin alkujaan nettikirjana julkaistu Riding the Bullet on kääntynyt leffaksi. Päätin leffan tarkastaa pienellä varauksellä, sillä Kingin filmatisoinnit ovat olleet joko taysiä huteja, tokimukaan mahtuu muutama helmikin. Tällä kertaa mennään taas heikompaan osastoon.

Taidemaalari Alan Parkerilla (Jonathan Jackson) on jonkinlainen pakon tarve piirtää kuolemasta. Alan on varma, että on menettämässätyttöystävänsäja yrittää itsemurhaa, jossa hän epäonnistuu. Hetkeä myöhemmin Alan saa kuulla, että hänen äitinsä on halvaantunut toisella puolella osavaltiota. Päättää Alan lähteä Katsomaan äitiään. Matkalla Alan tapaa mitä erilaisempia tyyppejä, jotka kaikki eivät ole niinkään mukavia. Matkasta on tulossa todellinen painajainen , sillä Alan saa jatkuvia illuusioita hänen lapsuudestaan ja muusta pahuudesta.

Eipä ollut mikään kummonen kauhuelokuva. Muutaman hienot kameran kuvakulmat olivat hienoja. David Aqquetten:George Staub hahmo oli ihan hauska. Muuten tarina oli todella sekava. Välillä ei meinannut saada selkoa, että onko Alan todellisuudessa vai unessa. En oikein voi suositella muille kuin Stephen Kingin faneille tai jos olet todellinen kauhuelokuvien ystävä.

nimimerkki: andy

Pisteet:
Arvosteltu: 29.06.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

andy
Käyttäjä
309 arvostelua