Red Planet - punainen planeetta
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (63):
Oma pikatuomio
- Alkuperäinen nimi:
- Red Planet
- Tuotantovuosi:
- 2000
- Ohjaajat:
- Antony Hoffman
- Pääosissa:
- Benjamin Bratt, Carrie-Anne Moss, Terence Stamp, Tom Sizemore, Val Kilmer
- Maat:
- Australia / USA
- Pituus:
- 106 min
- Genret:
- Sci-fi
Jos välttämättä haluat katsoa huonon elokuvan, katso Red Planet. Antony Hoffmanin ohjaama scifileffa on surkea yritelmä, jossa kaikki on toteutettu hutaisten. Ajoittain on nähtävissä, että tekijät ovat tahallaan tehneet asioita kieli poskella ja jättäneet jopa tahallaan lopputuloksen näinkin huonoksi.
Tarina on suurimmaksi osaksi hyvin kliseinen, huonosti etenevä, dialogi heikkoa, henkilöhahmot paperinohuita ja tapahtumat kaikessa epäloogisuudessaan myötähäpeää aiheuttavia. Tästä elokuvasta ei todellakaan ole mitään hyvää sanottavaa.
Näyttelijäkaartikin on lähinnä ärsyttävä. Val Kilmer nostattaa tässä tekeleessä itseään suurempaan maineeseen yhtenä pökkelöimmistä Hollywood-näyttelijöistä. Ei tätä leffaa voi oikeasti suositella kellekään. Sinällään mielenkiintoisesta aiheesta on onnistuttu luomaan todella heikko elokuva.
Pisteet:
Arvosteltu: 12.05.2008
Katsottu: Kotona
Mystinen punainen planeetta nimeltä Mars on aina kiehtonut ihmisiä, onhan se planeetoista eniten Maan kaltainen ja etäisyydeltään ihmiskunnan saavutettavissa. Matka Marsiin oli vuonna 2000 kahden elokuvan aiheena ja Red Planet on niistä se selvästi huonompi.
Red Planetissa ihmiskunta on pilannut maapallon olosuhteet ja siten pakotettu hakemaan mahdollisuuksia reviirinsä laajentamiselle. Marsiin on vuosien ajan lähetetty levää, jonka tarkoituksena on muodostaa happea punaisen planeetan ilmakehään. Alku näyttää hyvältä, mutta hapen lisääntyminen pysähtyy yllättäen. Ensimmäinen miehitetty avaruuslento kohti Marsia lähtee selvittämään happikadon syytä.
Elokuvan nähtyäni en voinut kuin ihmetellä, kuinka "Scifi" -elokuvassa voi olla näin surkean köykäinen käsikirjoitus. Red Planetin juoni on niin heppoinen, ettei näistä aineksista olisi luullut kenenkään lähtevän tekemään täyspitkää elokuvaa. Happikadon syynkin selviäminen (mikä oli koko matkan tarkoitus) on leffassa lopulta lähinnä hätäinen sivujuonne. Ainoana "ideana" elokuvassa on siten seurata hämmästyttävän kevyesti uhkaavaan kuolemaan suhtautuvien matkalaisten ponnisteluja takaisin kotimatkalle selviämiseksi.
Red Planet on visuaalisesti laadukas elokuva eikä siinä ole mitään erityisen ärsyttäviä elementtejä. Tarina ei vain yksinkertaisesti herätä mitään mielenkiintoa sen paremmin kuin paperiset henkilöhahmotkaan. Fiilis elokuvan katsomisen jälkeen on harvinaisen neutraali, leffa kun ei herätä katsojassa minkäänlaisia tuntemuksia. Olo on kuin syntymäpäiväsankarilla, jolle järjestetään juhlat, mutta kakkua ja lahjoja ei näy eikä kuulu koko illan aikana.
Jos elokuvallinen matka Marsiin kiinnostaa sinua niin passaa ehdottomasti tämä valju tekele ja katso sen sijaan Brian De Palman aliarvostettu Mission to Mars.
Pisteet:
Arvosteltu: 09.10.2002
Katsottu: Kotona
Arvostelija
Eetu Nortiainen
Vieras
Eletään about vuotta 2050 ja maapallo vetelee viimeisiään saasteiden takia. Ihmiskunta on valinnut uudeksi tulevaksi asuinplaneetakseen Marsin. Planeetalle on viljelty jo vuosia systeemejä joiden ansiosta muutto tulee olemaan mahdollista. No, jotain on kuitenkin mennyt pieleen. Elävä organismi on alkanut kadota yhtäkkiä Marsin kamaralta. Viisihenkinen miehistö lähetetään tutkimaan Marsin kamaralle siellä tapahtuneita kummallisuuksia...
Hollykylän porhot yrittivät milleniumin kyljessä herätellä maailmanloppuaiheilla myös uudempaa sci-fibuumia. Aiheena näytti oikein parinkin leffan edestä olevan tuo kaukaisin planeettamme Mars. Red Planet -Punainen planetta ei pysty edes siihen mihin Brian DePalman Operaatio: Mars.
Aiheensa ja lähekkäisten ilmestymisajankohtiensa takia näiden kahden elokuvan vertaamiselta ei voi välttyä. Molemmista kylläkin voidaan todeta että keskinkertaisuutta pidemmälle ei pötkitä edes raketilla. Ongelmana on nimittäin se että molemmissa elokuvissa poikii kaikkien niiden klisheiden summa, jotka on tultu nähtyä jo niin monta kertaa, niin monissa paremmissa sci-fipläjäyksissä. Uudet ajat ja uusi teknologia ainakaan leffoissa ei ole näiden tapausten kohdalla pystynyt tuomaan genreen yhtään mitään uutta.
Carrie-Anne Moss on tämän katsojan mieleen. Val Kilmer hoitaa tonttinsa myös ihan ookoo. Perusluonteeltaankin rentun oloinen Tom Sizemore superbiologina on kyllä jo kaikkea muuta kuin uskottava. Leffa pyöriikin pääasiassa miehistön suhteiden ympärillä. Tämä olisi kyllä ollut juuri se pointti jossa elokuva olisi voinut onnistua. Ajatus siitä että juuri tällä sakilla yksinään olisi periaatteessa mahdollisuus uuden ihmiskunnan perustamiselle on sinänsä hieno. Mutta kun asiat väännetään katsojalle puolivillaisella TV- sarjamaisella saippuaoopperakerronnalla, jossa ei ole jännitteen hiventäkään, niin mikään pläjäyksessä ei sitten oikein onnistu.
Pisteet:
Arvosteltu: 24.07.2002
Katsottu: DVD
