Puhu Hänelle (2002)

Espanjalaiselokuvat ovat aina omalla tavallaan soljuvia, sievistelemättömiä ja rehellisiä. Vanilla Skyn espanjankielinen alkuperäisversio ei ollut teknisesti yhtä onnistunut kuin jenkkiläinen mutta tunnelman luominen onkin sitten oma saransa.

Almodóvar on ohjannut tunteellisen ja kauniin mutta samalla järkyttävän elokuvan. Elämä voi tehdä ihmisen ehyeksi, mutta se voi myös hajoittaa hänet pieniksi palasiksi. Hetkesä. Tehdä ihmisestä elävän ja kuolleen - samanaikaisesti.

Elokuva kertoo kahden miehen välisestä ystävyydestä sekä ihmisen perustarpeesta rakastaa ja olla rakastettu. Elämässä ei aina käy hyvin - ei tässäkään elokuvassa. Elokuvan loppumetreillä raotetaan verhoa tulevaisuuteen, mikä merkitsee, että toivoa on. Toivo vain muuttaa muotoaan aivan niin kuin elämä itse.

Elokuvaa katsoessa oivaltaa, ettei ole oikeita tai vääriä valintoja. On vain hetkiä, joita ei osannut odottaa. Ne ovat totuudellisia. Loppuen lopuksi on vain elämä, joka soljuu sormiemme lävitse kuin hienoinen hiekka. Ei kukaan ole väittänyt, että elämä on helppoa. Se on täynnä yllätyksiä.

Elokuvassa kannetaan vastuu omista valinnoista. Ei aleta syyttää elämää siitä, mitä se eteen tuo. Kaikki on tarkoituksenmukaista sellaisena kuin se on. Pettymys kannetaan arvokkuudella, elämää kunnioittaen. "Puhu hänelle" on ylistys elämälle.

Elokuvassa puhumisen teema on keskeinen. Mutta mitä sitten kun puhuminen ei enää riitä? Mitä sitten kun sanoja ei enää ole? Ehkäpä elokuvan idena on viestittää, että puhu vielä kun voit! Sillä koskaan ei voi tietää milloin sanat käyvät turhiksi. Ihmisyys jää, kaikesta huolimatta.

nimimerkki: Kia

Pisteet:
Arvosteltu: 20.11.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Kia
Vieras

Lydia (Flores) on suruisa härkätaistelijamimmi, joka joutuu ikävän työtapaturman seurauksena koomaan. Lydiaa rakastaa Marco (Grandinetti), joka istuu naikkosensa vuoteen ääressä odottaen mahdotonta. Marco ystävystyy pian sairaanhoitaja Benignoon (Càmara), joka on rakastunut omaan koomapotilaaseensa Aliciaan (Watling). Äijät eivät voi keskustella rakkaidensa kanssa, mutta ainahan niille voi puhua.

Tuuheatukkaisen espanjalaisohjaaja Pedro Almodovárin Puhu hänelle on raina naisista - miesten näkökulmasta. Se kertoo myöskin yksinäisyydestä, ja äijien välisestä ystävyydestä. Hui? Suoraan paperilta luettuna koko käsis olisi aivan äärimmäisen tyly homma, mutta Pedro on saanut tekstistään kasaan yllättävän nätin leffan.

Heti alkumetreiltä lähtien pläjäys kolahtaa töllöttäjään tunnelmallaan. Toki espanjan kieli on jo yksistään upeaa, mutta fiiliksiin vaikuttavat myös loistava musiikki ja hillityn täyteläinen visuaalisuus. Leffan sisällä nähtävä lyhytelokuva on monella tapaa toki epäuskottava 20-luvulla tehdyksi, mutta annettakoon tämä taiteilijan vapauden nimissä anteeksi.

Elokuvan vähäsanaisiin naishahmoihin tutustutaan pitkälti takautumien kautta. Vaikka eivät ihan pääroolissa olekaan, naiset ovat leffalle tärkeitä - jäinkin kaipaamaan täydennystä etenkin Lydian hahmoon. Tässä kai rainan isoin puute: miesten välistä ystävyyssuhdetta jankataan liikaakin, kun niiden muijat jäävät samalla aavistuksen verran ohuiksi. Benignon rooli on upeasti kirjoitettu ja tulkittu, Càmara varastaakin koko esityksen.

Puhu hänelle on monella tapaa hieno leffa, vaikka ei allekirjoittaneen kohdalla aivan kaikkeen hehkutukseensa yltänytkään. Kyseessä on puutteistaan huolimatta vaikuttava ja ainutlaatuinen tekele, joka mietityttää katsojaa vielä jälkeenpäinkin. Hyvää työtä, Pedro.

Pisteet:
Arvosteltu: 16.07.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Pingutyyppi
Käyttäjä
210 arvostelua