Pimeä tähti (1974)

Puutteista huolimatta elokuva toimii.

Ollaan avaruudessa. Tiedustelualus Pimeä Tähti on kierrellyt avaruutta jo 20 vuotta. Aluksen miehistö on kuitenkin vanhentunut vain kolme vuotta, kiitos valon nopeudella liikkumisen. Niin pitkillä aikamäärillä alkaa hiljalleen pitkästymään ja aluskin on hieman rempallaan. Puhumattakaan Pinbackin mukaan ottamasta avaruusoliosta, joka muistuttaa erehdyttävästi rantapalloa.

John Carpenterin esikoinen ei todellakaan ole mikään suuri elokuva. Näyttelijäntyö on melkoisen onttoa ja tehosteet olivat jo tekoaikanaan surkeita. Puhumattakaan kolkoista lavasteista ja tarpeistosta. Näistä selkeistä puutteista huolimatta elokuva toimii kuin avaruuslaiva Pimeä Tähti, nykien, kirskuen ja epävakaasti, mutta siltikin se toimii.

Pinbackin, Doolittlen, Boilerin, Talbyn ja edesmenneen komentaja Powellin odysseiassa on useita absurdin komedian piirteitä. Kaikki menee pieleen ja dialogissa on useita hassuja letkautuksia. Näiden piirteiden takia Dark Star seisoo vakavan eksistentialistisen draaman ja silkan scifi-hörhöilyn välimaastossa.

Carpenterin ohjaus- ja sävellystyö oli jo tässä vaiheessa harkittua. Musiikki on hienoa ja Pimeän Tähden odysseiassa on niin paljon värikkäitä elementtejä mukana, että on täysin mahdotonta ennustaa loppua. Jo alusta asti mukana ollut absurdi huumori kestää loppuun asti, vaikka loppua itsessään ei voi kuvata mitenkään onnelliseksi.

Kokonaisuutena viihdyttävä nollabudjetin huumoripläjäys, jonka tapauksessa kulttimaine on perusteltua.

nimimerkki: Jurpo

Jurpo
Tähtääjä, 613 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 24.05.2006
Katsottu: DVD

Leffa on toteutettu budjetilla jolla ei olisi hommattu edes lakritsikenkää kuten Chaplinin kultakuumeessa.

Tämä leffa tuli teeveestä jokunen aika sitten, mutta olin silloin liian väsynyt katsomaan sitä. Pläjäys kuitenkin kiinnosti joten nauhotin sen, mutta unohdin nauhoittaneeni. Tässä muutama päivä sitten muistin sen ja asetuin katselemaan.

Joskus kartoittamattomassa lähitulevaisuudessa avaruuslaiva Pimeä Tähti seilailee jossain päin avaruutta. Sen miehistönä toimiin neljä miestä joista yksi pohdiskelee päivät pitkät yksinään eräässä kammiossa, toinen yrittää pitää yhteishenkeä yllä ja hyysää avaruusoliolemmikkiä (räpylöillä varustettua rantapalloa), ja kaksi viimeistä vain ovat yrmyinä. Kuollut kapteeni istuskelee syväjäädytyksessa.

Oudon kuuloista, right? No outo on elokuvakin. Juonta ei tuon kummemmin ole, ja elokuva on toteutettu lähes insidejuttuna budjetilla jolla ei olisi hommattu edes lakritsikenkää kuten Chaplinin kultakuumeessa. Toisinsanoen pienellä budjetilla.

Ohjaus kuitenkin toimii. Siitähän vastaa John Carpenter, muistaakseni miehen ensimmäinen elokuva. Näyttely on tosi kökköä mutta sehän kuuluu asiaan. Erikoistehosteetkin ovat tosi kökköjä.

Tyylilaji on parodia. Leffa naureskelee ennenkaikkea Kubrickin Avaruusseikkailu 2001:selle. Ja ihan onnistuneesti.

Ihan hyvä scifiparodia, jota suosittelen kyllä... hervottomin juttu on se rantapallomuukalainen.

Raato-A
Tykittäjä, 389 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 17.10.2003
Katsottu: VHS

Jätkät ovat oleilleet avaruudessa jo pitemmän aikaa.

Suomenkielisen videojulkaisun päällä komeilee osuvasti: Pimeä tähti... Tässä on niin pimeä elokuva, että hämärämpää tuskin löytyy edes Kuun pimeältä puolelta saati sitten vihoviimeisen perämetsän kansanopiston elokuvalinjan huurupäiden tuotannoista. Kunnioitettava saavutus.

Leffa kertoo avaruusalus Dark Starista ja sen miehistöstä. Miesten tehtävä on monimutkainen: pommittaa viholliset pois päiviltä. Jätkät ovat oleilleet avaruudessa jo pitemmän aikaa. Karvoitus rehottaa, yksi miehistä on sulkeutunut omiin oloihinsa, komento on syväjäädytetty tapaturmaisesti menehtyneen (?!) komentajan (Sanders) ohella ja aluskaan ei enää ole parhaimmillaan. Mutta näistä asioista huolimatta Doolittle (Narelle), Boiler (Kuniholm) ja Pinback (O’Bannon) jatkavat avaruusmatkaansa. Kolmikosta mukavin on Pinback, joka on hyvää pataa myös oudon tähtientuijottelija -Talbyn (Pachich) kanssa. Pinbackilla on lisäksi lemmikki, ehta ulkoavaruuden örkki ja kaikkien tuhmien rantapallojen isoäiti (vapise alien-mamma!). Moista elukkaa hyysäävä miehistö voi olla vain onnekas...

Pimeä tähti oli John Carpenterin esikoiselokuva. Mies tuotti ja ohjasi koko hoidon sekä sävelsi siihen myös musiikin (tapansa mukaan). Käsikirjoituksen hän laati yhdessä Pinbackiä esittäneen Dan ”Alienin käsikirjoittaja” O’Bannonin kanssa. Ja jotta kulut olisivat olleet minimaaliset, O’Bannon myös editoi, lavasti ja teki osittain tehosteetkin tähän elokuvaan.

Produktio oli aluksi vain opiskelijatyö, joka vähitellen paisui koko illan elokuvaksi. Kubrickin Avaruusseikkailun huumassa tehtyä filkkaa ei ehkä alussa tarkoitettu komediaksi, mutta sellainen siitä silti tuli. Kökköä näyttelemistä, hulvattoman avuttomia tehosteita ja kammottavan kolhot kulissit. Ehdotonta kulttikamaa, josta riemu irtoaa yhtä varmasti kuin surfilaudan muotoinen kappale avaruusaluksesta.

Söpö
Ylläpitäjä, 689 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 06.10.2003
Katsottu: VHS

Absurdia sci-fi-satiiria John Carpenterin nuoruusvuosilta.

Syvällä ulkoavaruudessa on jo parikymmentä vuotta kiertänyt avaruusalus Pimeä tähti, ja sen urhea ja lannistumaton miehistö, tehtävänään tuhota epästabiileiksi todettuja tähtiä. Toisaalta tietyt asiat alkavat jo hiertää vuosien jälkeen nelihenkisen miehistön hermoja: noin kymmenen vuoden aikaväli maahan, komentajan kuolema ja hänen ruumiinsa syväjäädyttäminen, vessapaperin loppuminen traagisen tietokonevirheestä johtuvan räjähdyksen vuoksi, aluksen "maskottina" toimiva, lähinnä rantapalloa muistuttava kuriton elukka joka karkailee ja särkee paikkoja, eräiden miehistön jäsenten syrjäytyminen omaan ylhäisyyteensä jne.

Niinpä niin. Eipä ole se avaruusmatkailu loppujen lopuksi mitään herkkua. Pitkiä hetkiä ilman seuraa ja tekemistä. No, ainakin voit räjäytellä esineitä. Tai voit keskustella puhuvien pommien kanssa Sokrateen filosofiasta tai kunnella sangen ylimieliseltä kuulostavaa aluksen tietokonetta, joka muistuttaa hämmästyttävästi virkaveljeään(tai-siskoaan) Douglas Adamsin Linnunrata-kirjoista. Eli eipä ainakaan ole tylsää.

Maestro John Carpenter tunnetaan kauhun miehenä, jonka elokuvissa ei ainakaan kreisihuumori juuri kuki. Miehen ura ja ohjausvalinnat ovatkin kulkeneet viime aikoina hieman epäilyttäville sivuraiteille. Pimeä tähti on kuitenkin miehen varhaistuotantoa opiskeluajoilta, ja ehdottomasti miehen parhaimmistoa ja yksi parhaista satiireista koskaan.

Raina panee kybällä halvalle mm. Star Trekin, 2001- avaruusseikkailun ja muiden ö-luokan rymistelyjen teennäisiä filosofisia ja tekotaiteellisia ratkaisuja ja onnistuukin siinä sangen nerokkaasti, esim. kohtauksessa jossa sankarit yrittävät ylipuhua pommin olemaan räjähtämättä aluksen kyljessä. Myös starwarsimaisille söpöotuksille naureskellaan rantapalloa muistuttavan otuksen kohelluksia seuratessa. Itse asiassa elokuva valmistui jopa muutaman vuoden ennen Star Warsia.

Monet vähemmän kokeneet elokuvan katsojat saattavat ensi metreillä häkeltyä elokuvan ulkoasusta ja syytäkin on. Tätä tehdessä kaverukset Carpenter ja erikoistehostenikkari Dan O`Bannon eivät olleet läheskään multimiljonäärejä ja 60 000 taalan elokuva kuvattiinkin suurimmilta osin jälkimmäisen herran autotallissa. Lopputulos onkin lähellä avant-gardista huumetrippiä ja kun virittäytyy oikealle taajuudelle niin halpa ulkoasu ei haittaa vaan päin vastoin.

Elokuvassa on itse asiassa vain viisi näyttelijää, plus sekalainen joukko ääninäyttelijöitä ja elokuva-alan opiskelijoiksi he tekevät osansa paremmin kun hyvin. "Tehosteista" huolehtinut O`Bannon esittää myös yhden päärooleista melko kohkaavalla mutta teokseen sopivalla tavalla. Muutkin ovat erinomaisia, tosin Talbyn esittäjästä kerrotaan IMDB:ssä, että hänellä oli niin rasvainen aksentti, että tämän repliikit oli pakko dubata päälle. Sopisi kyllä toimenkuvaan enemmän kun hyvin.

Kokonaisuutena Pimeä tähti on yksi onnistuneimmista satiireista koskaan. Sen, minkä ylihyvä Spinal Tap tekee rockmuusikoiden ympärille muodostuneelle kultille, Pimeä tähti tekee yliarvostetuille sci-fi-klassikoille. Kokonaisuutena on melko absurdi sielunvaellus täysin omanlaiseen maailmaansa, jolle antaa pikantin lisäsäväyksen karmean näköiset halpistehosteet. Kaiken kaikkiaan tieteisroskan ystäville ja leffadiggareille pakko nähdä.

John Lennonjohto
Käyttäjä, 106 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 03.10.2003
Katsottu: Kotona