Arvostelu

Elokuva, joka herättää näin paljon keskustelua ei koskaan voi olla turha tai huono.

Varmaan kukaan ei ole voinut välttää kuulemasta,jo kyllästymiseen asti, Mel Gibsonin uudesta elokuvasta The Passion Of The Christista. Elokuva on kerännyt ilmaista markkinointia juutalaisvastaisuus syytteillä, ja milloin minkäkin maan kirkko on lytännyt tämän teoksen maanrakon. Elokuvaa on myös syytetty kliseisyydestä ja väkivallalla mässäilyllä. Omat odotukset olivat aika pirun korkealla, näin arka ja massiivinen aihe on onnistuttu kääntämän valkokankaalle osittain onnistuneesti. Osittain.

Jos elokuvalle on povannut kovia odotuksia, kannattaa ottaa huomioon elokuvan nimi, Passion Of The Christ, eli kristuksen kärsimys. Oli todella kova pettymys, kuinka perinteinen tarina tämä loppujenlopuksi olikaan. Ei mitään yritystäkään mihinkään syvällisempään suuntaan. Gibsonin aikaisemmassa elokuvassa Braveheartissa tämä perinteinen näkökulma toimi huomattavasti paremmin, mutta kun nyt on kyseessä raamattu, jonka tarina on niin syvä ja moniulotteinen, olisi todella toivonut jotain erilaista lähestymistapaa. Jeesuksen tarina tässä muodossa on kerrottu ja kuultu jo niin monesti.

Näin ollen Gibsonille jää periaatteessa koko elokuva aikaa keskittyä ollennaiseen eli jeesuksen kärsimykseen. Paljon puhuttanut ruoskimiskohtaus on kyllä hyvin brutaali, mutta se päästää katsojan silti harmittavan helpolla. Leikkaukset itkevään mariaan ja katselevaan ihmisjoukkoon syö harmittavasti koko kohtauksen intensiteettiä. Gibson olisi saanut laittaa vielä kovemman vaihteen silmään, ja näyttänyt ruoskimista niin paljon että kaikilla ihmisilla elokuvateatterissa olisi tullut pakokauhun omaisia tunteita. Ottihan jeesus kuitenkin koko ihmiskunnan synnit noina raipan iskuina. Tuo ruoskiminen ei näköjään riittänyt vielä Gibsonille, vaan jeesusta hakataan, potkitaan ja syljetään päälle koko loppuelokuvan ajan. Kaikkein pahinta on että väkivalta alkaa turruttaa hyvinkin nopeasti, ja varsinkin matka kukkulalle ristiinnaulittavaksi on todella tylsää katsottavaa. Ristiinnaulitseminen onkin sitten oma lukunsa, ja se saakin aikaan varsinaisia inhontunteita. Homma menee niin yli että minua rupesi jo hymyilyttämään. Verta suihkuava kylki kuuluu minusta enenmmän tuonne splatter-osastolle, TV-maailman arvostelu puki hyvin koko elokuvan vahvuuden ja suurimman ongelman yhdeksi lauseeksi: Lihaa säästämättä, laadusta tinkien. Tätä kärsimysnäytelmää helpotetaan näyttämällä takaumia jeesuksen aikasemmasta elämästä. Ne jäävät hyvin irtonaisiksi ja tylsiksi. On todella puuduttavaa katsella viimeistä ehtoollista jos siitä on joutunut lukemaan koulussa kyllästymiseen asti. Gibsonin syyllistyy ohjaana muutamiin todella halpoihin temppuihin, johtuen miehen vanhoilliskristillisestä näkökulmasta. Silmiä nokkivat korpit, sortuvat temppelit ja edustavat sitä vanhoillista mustavalkoista ajattelutapaa josta minä en pidä, ja ei ilmeisesti ole pitänyt moni muukaan. Varsinkin elokuvan loppu sai ainakin minut hämmästyneeksi. Mukaan oli pitänyt saada vähintään yksi kohtaus Hollywoodia tyhmille jenkeille, ja tämä oli juuri sitä. Elokuvan tylsän käsikirjoituksen olisi pelastanut vaikkapa tarantinomainen, rikottu aikajakso kuvaus.

Jottei ihan itkuvirreksi menisi niin ei elokuva nyt aivan torso ole. Kuvaus on todella kaunista, ja Gibson on onnistunut luomaan juuri tuon raamatullista maalaustaidetta tavoittelevan kuvallisen ilmaisun. Uskottavuutta lisää pirusti(anteeksi huono sanavalinta) kun kerrankin puhutaan arameaa ja latinaa. James Caviezel edustaa sitä perinteista kuvaa jeesuksesta, ja vaikka miehen rooli elokuvassa onkin lähinnä voihkia veret ja arpimaskit naamalla, hoitaa hän tonttinsa vakuuttavasti. Samoin tekevät muutkin näyttelijät. Tekstitysten pois jättäminen olisi minusta ollut liikaa kikkailua, joten hyvä näin.

Kannattaa kysyä nämä seuraavat kysymykset itseltään elokuvan katsottua. Minkä takia menin tämän katsomaan? vastaus: Kohun ja k-18 lätkän takia. Mistä tämä elokuva tullaan muistamaan? Vastaus: Juuri noista edellisista asioista. Ihan puhdas shokkielokuva passion ei ole, mutta ei se siitä kaukana ole. Elokuvassa on paljon hyvää, mutta mukana on myös niin paljon fataaleja virheitä. Loppujen lopuksi The Passion Of The Christ jää fiktionaaliseksi dokumentiksi jeesuksen viimeisistä tunneista. Elokuvan alta huokuu kuitenkin niin paljon käyttämätöntä potentiaalia, että harmittaa kun Gibson on "mennyt siitä mistä aita on matalin". Otetaan kuitenkin huomioon että elokuva, joka herättää näin paljon keskustelua ei koskaan voi olla turha tai huono.

Ison budjetin hollywood-elokuva niin arasta aiheesta kuin Jeesus, siinä ei puhuta englantia ja se on tekstitetty jopa amerikassa ja se sisältää sadistista ja yksityiskohtaista väkivaltaa. Ja kyseessä on kassamagneetti. Sietäisi Gibsonin olla ylpeä.

nimimerkki: Onnen_Rusina

Pisteet: rating 50,000


Vieras Arvosteltu: 04.04.2004
Katsottu: Teatterissa

Saman kategorian TOP-leffoja

Koskemattomat
Koskemattomat arvosana 4,21
Koskemattomat
Tiikerikissa
Tiikerikissa arvosana 4,10
Tiikerikissa
Kunnian polut
Kunnian polut arvosana 4,03
Kunnian polut
Jeanne d'Arcin kärsimys
Jeanne d'Arcin kärsimys arvosana 4,32
Jeanne d'Arcin kärsimys

Elokuvan tiedot

The Passion of the Christ
The Passion of the Christ arvosana 3,52
Genret:
Draama
Valmistusvuosi:
2004
Pituus:
128 min
K18
Tunnetaan myös nimillä:
Kristuksen kärsimyskertomus
Ohjaajat:
Mel Gibson
Käsikirjoittajat:
Benedict Fitzgerald, Mel Gibson
Pääosanäyttelijät:
Jim Caviezel, Maia Morgenstern, Monica Bellucci
Maat:
USA
Kielet:
aramaic, latina, heprea