Paranoia (2007)
- Alkuperäinen nimi:
- Disturbia
- Tuotantovuosi:
- 2007
- Ohjaajat:
- D.J. Caruso
- Pääosissa:
- Aaron Yoo, Carrie-Anne Moss, David Morse, Sarah Roemer, Shia LaBeouf
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 105 min
- Genret:
- Trilleri
Paranoia yllätti minut täysin. Kun odottaa typerää teinisäikäyttelyä ja saa vastaan todella hyvän ja viihdyttävän jännärin, jonka nuoret tähdet suorastaan loistavat, niin mitä muuta voi tehdä kuin kehua?
Kalen (Shia LaBeouf) isä kuoli auto-onnettomuudessa eikä pojalla muutenkaan mene hyvin. Asiaa ei auta kun espanjanopettaja ottaa asian puheeksi, niin kyllähän vähemmästäkin alkaa tunteet kiehumaan. Seurauksena opettajan lyömisestä on 3kk kotiarestia, poliisin asettama piippari jalkaan kiinnitettynä. Ajan kuluksi Kale alkaa seuraamaan naapureitaan, eikä aikaakaan kun Kale ystäviensä Ronnien (Aaron Yoo) ja Ashleyn (Sarah Roemer) kanssa epäilee naapurin setää Mr. Turneria (David Morse) sarjamurhaajaksi.
Paranoia yllätti todella positiivisesti. Nuoret näyttelijät suoriutuvat rooleistaan todella hyvin, ja David Morse näyttelee pelottavan uskottavasti naapurin paha-aikeista setää. Elokuva on täynnä jännityksentäytteisiä kohtauksia, ja vastapainona on tietenkin teinielokuville ominaisia rakkauskohtauksia. Ennen kaikkea elokuvassa yllätti viiltävä tunnelma, joka vie mukanaan. Elokuvaan on myös saatu verta ja ruumiita sen verran, ettei elokuvaa ainakaan voi pitää tylsänä. Paranoia pohjautuu juonen kautta selvästi Hitchcockin taidonnäytteesen Takaikkuna (1954), joka kannattaa ehdottomasti katsastaa, jos piti tästä elokuvasta.
Shia LaBeouf on todellakin yksi uusista tähtilupauksista. Paranoian lisäksi herra nähtiin vuonna 2007 Transformersissa, ja vuonna 2008 Indiana Jonesissa, joten ainaki töitä riittää. David Morse on todella hyvä Mr. Turnerina, joka on aidon pelottava ja häiritsevä hahmo. Aaron Yoo ja Sarah Roemer tekevät hyvää työtä, ja Kalen äitinä esiintyy parissa kohtauksessa Carrie-Anne Moss. Ohjauspuoli on myös kunnossa. D.J. Caruso on yksi 2000- luvun uusista nimistä, ja on tehnyt mm. Angelina Jolien tähdittämän keskinkertaisen säikäyttelypläjäyksen nimeltä Taking Lives. Shia LaBeoufin kanssa D.J. jatkaa elokuvassa Eagle Eye (2008).
Kokonaisuutena Paranoia on todella piristävä yllätys ja viihdyttävä teinijännäri, joka kestää helposti kahdesta kolmeenkin katselukertaa. Itse en jaksa toisaalta tajuta miksi alkuperäinen nimi Disturbia piti ''suomentaa'' Paranoiaan. Noh, mitäs pienistä. Suosittelen elokuvaa lämpimästi, mutten kuitenkaan perheen pienimmille, sen verran shokeeraava materiaalia tämä elokuva sisältää.
"Every killer lives next door to someone."
Kale (Shia LaBeouf) menettää isänsä traagisesti auto-onnettumuudessa. Vuotta myöhemmin hänen espanjanopettajansa ottaa aiheen puheeksi, ja Kale ei voi tehdä muuta kuin läimäistä. Siitä Kale saa rangaistukseski kolme viikkoa kotiasrestia. Varmuuden vuoksi hänen jalkaansa asennetaan hälytin, joka rupeaa hälyttämään jos Kale poistuu pihaltaan. Ajan kuluksi hän alkaa vakoilla naapureitaan, ja kiikariin osuukin naapuri, jolla on jotain salattavaa. Kale ystävineen aikoo ottaa selvää asiasta.
Paranoia on psykologinen trilleri, johon on sekoitettu pieni määrä splätteri-ominaisuuksia ja huumoria. Näyttelijät ovat aivan mahtavia, varsinkin läpimurtonsa tässä elokuvassa tehnyt Shia LaBeouf. Viimeistään tässä vaiheessa rupean katsomaan enemmän hänen elokuviaan. Näyttelijöistä toinen, joka onnistuu roolissaan on David Morse kylmänviileänä salamurhaajana ja kilttinä naapurina. Hän saa aina niskakarvat pystyyn ilmestyttyään ruutuun. Murhaaja myös katoaa hyvin nopeasti ja ilmestyy vielä nopeammin selän taakse. Se jos mikä säikäyttää katsojan. Silti kyseessä ei ole mikään yliluonnollinen murhaaja, kuten vaikkapa Freddy Krueger, vaan aivan normaali...tai no, vähän viksahtanut naapuri. Jännitys-, tai etten sanoisi jopa kauhuelementit ovat juuri niin jännittäviä ja karmivia kuin pitääkin. Sydän pomppii kurkkuun monessa kohtauksessa.
Paranoia yllätti itseni positiivisesti aivan täysillä. Elokuvan alkupuolella se menettää vähän tehoaan, kun mitään ei ala tapahtua, mutta juuri silloin se iskee ruutuun täydellistä jännitystä. D.J. Caruso ja Shia LaBeouf jatkavat yhteistyötään näihin aikoihin teattereissa pyörivässä Eagle Eyessä, joka vaikuttaa sekin mielenkiintoiselta. Odotan innolla kaksikon uusia filmejä.
Katsoin ensimmäisen kerran Paranoian vajaa vuosi sitten elokuvateatterissa ja sen jälkeen katsomiskertoja on ollut useampiakin. Paranoia (Disturbia) yllätti minut täysin ja osoittautui piristäväksi teinitrillereksi ja muutenkin yhdeksi vuoden 2007 parhaimmista yllättäjistä.
Kale (Shia LaBeouf) menettää isänsä traagisessa onnettomuudessa, eikä elämä näytä millään palaavan takaisin raiteilleen. Lopulta Kalen päässä pimahtaa lopullisesti ja hän tinttaa espanjan kielen opettajansa kanveesiin saaden 3 kk arestikiellon, jona aikana hän ei saa astua 10 metriä kauemmas kotitalostaan tai hänen jalkaansa niitattu seurantalaite hälyyttää koppalakit paikalle. Naapuriin muuttanut kaunis vaaleaverikkö Ashley (Sarah Roemer) hullaannuttaa pojan ensisilmäyksestä lähtien ja Kale alkaakin seuraamaan naapureitaan täydellä teholla, epäillen yhtä jopa sarjamurhaajaksi.
Paranoia on uudenlaisella otteella toteutettu teinitrilleri, sillä harvoin olen nähnyt näin letkeää tunnelmaa ja ihastuksentynkää kyseisessä genressä. Siinä onkin syy, miksi Paranoia on niin hyvä ja poikkeuksellinen. Soundtrack on iskevä ja nuo humoristiset - ei niin trillerimäiset - kohtaukset ovatkin leffan parasta antia ja tuovat varmasti hymyn huulille. Trillerimäisyyden kanssa on sitten vähän niin ja näin, kyllähän tämä elokuva ajoittain nostaa pienen jännityksen tunteen pintaan, muttei tätä toki ole tarkoitettukaan vuoden pelottavammaksi elokuvaksi.
LaBeouf on kerta kaikkiaan loistava uusi tuttavuus minulle itselleni valkokankaan puolella ja odotan nuoren miehen tulevia rooleja innolla. Ainakin Kalen roolin LaBeouf veti helkutin hyvin, eikä naapurin tyttöä esittävä Roemer jää jalkoihin, päinvastoin tyttö on luonnonlahjakkuus ja kyllähän tuota ulkonäköäkin löytyy kiitettävästi. Päähenkilön parhaana kaverina sekoileva Aaron Yoo on hauska ja luonteva sivuhenkilö.
Paranoia on lähes täydellinen treffileffa ja ainakin nuorisoon tämän luulisi uppoavan kuin Titanic Tyyneenmereen (paitsi että tais olla sittenkin Atlantiin). Noh, joka tapauksessa rohkeasta ideasta ja hyvästä toteutuksesta palkitsen Paranoian kolmella ja puolikkaalla tähdellä, vaikka ensimmäisen katsomiskerran jälkeen olisin ehkä antanut neljä, mutta menköön nyt näin.
Nuori mies vankina kotonaan, kiikarit ja oudolta vaikuttava naapuri. Kyllä siitä aluksi mieleen tulee Hitchcockin legendaarikseksi muododostunut Takaikkuna, mutta tällä kerralla kyse ei ole mistään re-makesta, vaan tapaus on mukautettuna nykyaikaan ja hieman erilaiseen ympäristöön. Tv-sarjojen ohjaimista elokuviin hiljalleen siirtyneen D.J. Caruson (Taking Lives) ohjaama Paranoia (Disturbia) nousi hetkessä yllätyshitiksi, vaikka pätkän budjetti ei mikään päätä huimaava ollut. Omaperäisyydellä Paranoia ei juhli, mutta siitäkin huolimatta kyseessä on mukavan tunnelmallinen trilleri, ja hyvä esimerkki miten tehdään toimiva nuorisotrilleri ilman Scream-kliseitä.
Nuori sälli Kale (LaBeouf) todistaa isänsä kuolinkolaria ja vaipuu hieman alaspäin. Kun koulussa Espanjan opettaja saa kokea Kalen vihan, joutuu poika 90 päiväksi kotiarestiin ja Kalen äiti (Moss) katkaisee kaikki viihdehuvitukset. Kale alkaa tiirailemaan naapureitaan ja sieltähän osuu silmään söpöläinen Ashley (Roemer), jonka kanssa alkaa heti välit lämmetä. Pian Kale törmää naapurissa asuvaan Mr. Turneriin (Morse), jonka liikkeissä on jotain hämärää tekeillä. Läheisiltä seuduilta on kadonnut useita ihmisiä vuosien aikana.
Paranoian juoni on sitä peruskauraa, mutta viihdyttävää sellaista. Yleensä kun jotain teinejä on pääroolissa, niin homma on yleensä ärsyttävää seurattavaa, mutta tällä kerralla ei ole lainkaan moitteita pääosanesittäjistä. Caruso on ujuttanut trillerin ympärille muutaman sivujuonen ja jopa pieni romanssin poikanenkin sopii pläjäykseen hyvin. Pääteema on kuitenkin Kalen ja Mr. Turnerin henkien taistossa, vaikka sekin on katsojalle selvää, että Turner on hieman oudolta vaikuttava tyyppi jo alusta alkaen. Vaikka Paranoia lainaakin ideoitaan monista klassisista trillereistä varsinkin mainitusta Takaikkunasta ja muutamista sarjamurhaajaelokuvista, on Caruso saanut pätkään mukavan tunnelman aikaiseksi, johon pieni annos huumoriakin sopii hyvin kelkkaan, jota Kalen ystävää esittävä Aaron Yoo tarjoaa. Loppua kohden Caruso kiihdyttää homman yllättävänkin rankkaan väkivaltaan ja lähikuviin silvotuista ruumiista.
Näyttelijät tekevät kohtalaisen hyvää työtä. Constantinesta ja Transformersista pinnalle noussut Shia LaBeouf on yllätävänkin onnistunut valinta Kaleksi, joka kantaa pääroolin harteillaan hyvin. David Morse onnistuu erinomaisesti häijynä ja salaperäisenä naapurina. Carrie "Trinity" Anne Moss tekee myös hyvän roolin Kalen huolestuneena äitinä, vaikka jääkin hieman taakse muusta poppoosta.
Kokonaisuutena Paranoia on kohtuullisesti rakenettu trilleri naapureitaan vakoilevasta pojasta ja hänen synkästä maailmastaan. Kohtalaisen hyvää tunnelmaa, sopiva annos huumoria, toimivat näyttelijät ja yllättävän groteski lopetus, nostaa Paranoijan helposti keskivertoa hieman paremalle puolelle. Vaikka mikään merkkiteos ei kyseessä olekaan, niin tuskin jännäreiden ystävät pettyvät.
nimimerkki: andy
Disturbia on kertomus nuoresta Kalen-nimisestä pojasta (LaBeouf), joka vuosi takaperin on menettänyt isänsä auto-onnettomuudessa. Itseään onnettomuudesta syyttävä nuorukainen joutuu ongelmiin, kun espanjanopettaja päästää suustaan sopimattoman kommentin ja Kalen täräyttää heppua kuonoon. Rangaistukseksi poika saa kolme kuukautta oikeuden määräämää kotiarestia ja jalkaansa laitteen, joka ilmoittaa heti jos poika eksyy liian kauas kotoaan.
Aluksi kotiaresti tuntuu lomalta, jonka voisi hyvin viettää videopelejä pelaillen ja televisiota tuijottaen, mutta äidille (Moss) moinen järjestely ei tunnu sopivan. Niinpä pojan ei auta muu kuin keksiä itselleen aivan toisenlaista tekemistä ja mikä olisikaan parempaa viihdettä kuin naapuruston tarkkaileminen kiikareiden ja parhaan kaverin (Yoo) kanssa? Uuden harrastuksensa lomassa kaverukset tutustuvat naapuriin vasta muuttaneeseen, kuvankauniiseen tyttöön (Roemer), joka lähtee mukaan poikien jännittävään leikkiin. Hauskuus on kuitenkin pian ohitse, kun naapurissa asustava herra Turner (Morse) käytöksineen ja sinisine Mustangeineen sopii vähän turhankin hyvin yksiin paikallisen sarjamurhaajan kanssa.
Disturbia on mielenkiintoinen ja otteessaan hyvin pitävä elokuva, johon on upotettu paljon hauskojakin yksityiskohtia. Katsojan mielellä leikitään ovelasti, eikä välillä osaa mitenkään aavistella, miten lopulta käy. Elokuvan loppukohtaus on kuitenkin vedetty pahemman kerran läskiksi ja hyvin leffan aikana rakennettu tunnelma menettää otettaan koko ajan. Lopputulos on kuitenkin mielenkiintoinen ja jännittävä, ehkä vähän nuoremmalle katsojakunnalle suunnattu trilleri, joka ei missään välissä jää jauhamaan paikoilleen.
nimimerkki: Ookami-sama
Isänsä vasta onnettomuudessa menettänyt, teini-ikäinen Kalen (Shia LaBeouf) pläjäyttää espanjanopettajaansa nokkaan kesken tunnin. Sekavien tunteiden vallassa vellova heppu tuomitaan kolmeksi kuukaudeksi kotiarestiin. Miehelle laitetaan piippari jalkaan ja hän ei pysty lähtemään kotoaan, etteikö poliisipartio olisi välittömästi nenän edessä.
Aluksi aika kuluukin Xboxin Livepeleissä ja netissä pyörimisessä sekä telkkarisarjoja katsellessa. Äiti (Carrie-Anne Moss) sulkee nettiyhteydet ja pistää telkkarin huoltokuntoon. Kalenin on keksittävä muuta hommaa. Heppu alkaakin tarkkailemaan naapureitaan ikkunoista. Siinä sivussa hän tutustuu uuteen naapurintyttöön Ashleyhyn (Sarah Roemer). Ystävykset vakoilevat yhdessä omistuista naapurin ukkoa, jonka puuhastelut synkkaavat hyvin mediasta pulppuavien sarjamurhaajaetsintöjen tietoihin.
Leffa on paljon velkaa Alfred Hitchcockin Takaikkunalle. Tässä tapauksessa Takaikkunan peruskuviosta on räätälöity aika tyylikäs nuorisotrilleri, jota katsoessa aika ei käy pitkäksi. Pläjäys hyödyntää perinteisen psykologisen trillerin elementtejä, eikä verellä mässäillä turhia. Hommassa on sitä onko-vai-ei -tyylistä pahisleikittelyä. Kukaan ei tietysti usko päähenkilön johtopäätöksiä, katsojakin joutuu miettimään onko päähenkilö typerä kyttääjä vai kenties oikealla asialla.
Yleensä symppiksen rooleissa näkemäni David Morse on uskottava pahisnaapurina. Nuorempi kaarti selviää hommastaan ihan kunnialla. Hyvä trilleri, ei siinä mitään.























































