Painajainen Elm Streetillä 2: Freddyn kosto

Painajainen Elm Streetillä 2: Freddyn kostoa haukutaan paljon. Suuri osa sarjan ystävistä sanoo tämän olevan sen huonoin tuotos, ja useasta eri syystä, mutta useimmiten siitä, että se ei juoneltaan liity muihin osiin. Mutta minä uhmaan heitä kaikkia sanomalla, että tämä on yksi sarjan parhaista.

Freddy Krueger palaa Elm Streetille piinaamaan kadulle juuri muuttanutta Jesse-nuorukaista ottamalla tämän ruumiin hallintaansa, ja pian on taas kadulla helvetti irti. Jesse saa tyttöystävänsä Lisan vakuutettua asiasta, ja yhdessä he päättävät nujertaa Freddyn lopullisesti. Mutta helppoahan se ei tule olemaan, varsinkaan kun Jesse alkaa Freddyn temppujen takia saada murhia omalle tililleen. Juoneen heitetty kropan valtaaminen ei ole mitenkään tuore ratkaisu, mutta sen myötä saadaan vähän vaihtelua, ettei jatko-osa ole täydellinen kopio ensimmäisestä.

On itsestään selvää, että Robert Englund varastaa show’n omaperäisenä, elokuvahistorian pelottavimpana hahmona, Freddy Kruegerina. Vaikka Mark Patton ei pääroolissa Jessenä häikäise, on hänelläkin hetkensä painajaisten piinaamana ja mielenterveyden rajamailla kompuroivana nuorena. Jessen parhaan kaverin roolissa nähtävä Robert Rusler on kuitenkin ehdottomasti Englundin jälkeen leffan paras näyttelijä, sillä hän esiintyy erittäin luontevasti ja tuntuu siksi todellisimmalta hahmolta. Kenties hän olisikin ollut Pattonia parempi pääosassa? Typeriäkin rooleja tietysti löytyy, mm. Clu Gulagerin esittämä Jessen mänttipäinen isä, joka irrottaa katsojasta muutamat makeat naurut erityisesti yhdessä turhassa tappajalintukohtauksessa. Kim Myerskin on Jessen tyttöystävänä Lisana melko mitäänsanomaton.

Suurin plussa elokuvassa on tietenkin Freddyn hahmo, joka on parhaimmillaan tässä osassa. Englund tekee hahmosta todella julman ja säälimättömän oloisen ja saa katsojan tuntemaan, että tämän kaverin kanssa ei ole leikkimistä. Muutenkin Elm Street 2 onnistuu tuomaan kuin suoraan todellisesta painajaisesta napatun tunnelman mukanaan, mistä paljon on loistavan säveltäjän Christopher Youngin ansiota. Erityisesti alun bussikohtauksen aikana kuuluva päätheme ja Freddyn ensi kertaa Jessen kotiin ilmestyessä taustalla soiva "Kill For Me" ovat erinomaisia pohjakappaleita soundtrackille ja tuovat leffasarjaan mukaan vähän perinteisempää kauhumusiikkia.

Niille, jotka näkevät elokuvan homoeroottisena, sanon, että ainut tämänsuuntainen osa on suihkukohtaus, joka on kieltämättä häiritsevä. Mutta muilta osin mielestäni leffa sisältää vain harhakuvia ja sattumia, jotka mielikuvitus yhdistää arveluttavaksi kokonaisuudeksi. Eikä ohjaaja Jack Sholder tarkoituksellisesti ole pyrkinyt tällaiseen.

Wes Craven ei halunnut olla tämän osan kanssa missään tekemisissä. Ymmärrän kyllä, että hänellä oli omasta luomuksestaan visionsa, eikä tämän käsikirjoitus tehnyt sille visiolle oikeutta. Kuitenkin arvostan tätä osaa paljon siksi, että se pyrkii olemaan hauskuttamisen sijasta pelottava ja pitää Freddyn hahmon samanlaisena kuin alkuperäisessä. En pidä kolmannessa osassa ja siitä ylöspäin nähtävästä vitsejä laukovasta hassuttelijasta. Freddylle ei ole tarkoitus nauraa; häntä on pelättävä, sillä hän syntyi pelottavaksi.

nimimerkki: Zelner

Pisteet:
Arvosteltu: 13.10.2007
Katsottu: VHS

Arvostelija

Zelner
Vieras

Viisi vuotta on kulunut ykkösen tapahtumista, kun Jesse niminen nuorukainen muuttaa perheensä kanssa juuri siihen samaiseen taloon, jossa ykkösen Nancy taisteli unissaan pahaa Freddyä vastaan. Tälläkin kertaa nähdään pahoja unia ja yritetään pysytellä valveilla mahdollisimman kauan. Kakkosessa Freddyllä on uudet suunnitelmat, jotka katsojan harmiksi ovat todella surkeat. Freddy toteaa: “You've got the body, and I've got the brains”. Ja juoni kiteytyykin juuri tuohon lauseeseen, nimittäin tällä kertaa Freddy ottaa Jessen hallintaan ja käyttää hänen ruumistaan murhatöissä. Vaikka tämä kuulostaakin hyvältä, toteutus on toisenlaista. Leffaa vaivaa käsikirjoituksen poissa oloisuus, joka ei tarjoa oikeastaan mitään kauheata tai siistiä. Kuitenkin leffasta löytyy muutama helmikohtaus, joten niiden kautta leffa tulee tulevaisuudessa toisenkin kerran pyörähtämään soittimessa.

Kuten aina, jos leffa menestyy tulee sille automaattisesti jatko-os(i)a. Nightmare on Elm Street 2 on nopeasti tehty jatko-osa, jolla vain rahastettiin, eikä muuta. Onneksi löytyy parempia jatko-osia Elm Streetille ja varmaankin on sanomatta selvä, että ykkönen oli tuhat kertaa parempi kuin tämä kakkonen. Mutta huonoissakin leffoista löytyy joskus hyviä puolia, kun tarkemmin katsoo. Robert Englundin esittämä Freddy Kruger on selvästi plussaa, itse katselen mielelläni Englundia riehumassa vaikka leffa olisi muuten surkeahko.

Englund pelastaa paljon elokuvalta, kun hän yksin vastaa näyttelystä muiden näyttelijöiden pistäessä ärsyttämään ja oli ilo näky nähdä niiden kuolevan, paitsi suihkumurhakohtaus oli aivan liian ärsyttävää katsottavaa.

Surkea tai ei, kyllä tätä voi katsoa. Freddy-fanit kylläkin katsovat tämän pariinkin kertaan vain nähdäkseen Freddyn sekoilua. Rahastusleffa mutta silti kohtalainen.

Pisteet:
Arvosteltu: 25.12.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Filmer
Käyttäjä
246 arvostelua

Jesse(Mark Patton) on uusi poika kaupungissa. Hänen perheensä on muuttanut juuri siihen punaoviseen taloon, jossa oli ennen kalterit ikkunoissa. Jesse ei kerkeäkään kuin raahata rojunsa yläkertaan, kun hän jo heräilee hiestä märkänä painajaisista, joissa tämä sama pelottava, likainen ja ruma mies jahtaa häntä. Heebo mainitsee tästä tyttökaverilleen(Kim Myers) ja kaverilleen(Robert Rusler), jotka eivät tahdo uskoa tätä(yllätys, yllätys). Pienen tutkimustyön jälkeen saadaan tietoa tästä miekkosesta ja tämän suunnitelmista. Jessellä on aivan erikoinen tässä suunnitelmassa...

Jep, jep, jep! Nightmare on Elm Street oli suuri menestys ja palautti kirkuvat teinit takaisin muotiin pienen nytkähdyksen jälkeen. Ovi oli jäänyt tavallaan auki ykkösessä joten mikä estää? Wes Cravenia ainakin esti käsikirjoitus, joten heppu jäi tästä osasta pois. Täytyy sanoa, että tarina on kyllä aika tyhmä ja hahmot paperin ohuita. Jos minulla olisi ollut mahdollisuus ohjata tämä elokuva niin olisin tehnyt kässäriin megaluokan remontin. Tässä on kyllä kyseessä sellainen mätämuna ettei siitä saa mitään tolkkua.

Elokuvan pahin virhe on se miten heikkoja hahmot ovat. Renny Harlin sanoi, että hyvät elokuvat tarvitsevat hyvät hahmot. Elokuva ei jätä hetkeäkään hahmojen syventämiselle vaan keskittyy olemaan mahdollisimman sekava ja homoeroottinen. Niin juuri, homoeroottinen. Jos on hieman mielikuvitusta niin suuri osa Jessen reploista on aika kaksipiippuisia. Lisäksi mukana on S/M henkinen liikunnanopettaja. Sellainen nyt ei vain sovellu Elm Street-leffoihin. Top Gun on eri asia.

Toinen paha virhe on itse tarina. Koko tämä "ruumiin sieppaus"... Se nyt ei vain toimi. Mihin Freddy on tarvinnut ihmisen kehoa ilkitöihinsä seuraavissa osissa? Heppu raatelee kyllä ihmisiä urakalla ja yrittää saada osan heistä valtaansa, siirtyä heidän kauttaan paikasta toiseen, mutta ei ole ikinä tarvinnut ihmisiä tekemään likaista työtä. Raina on myös uskomattoman sekava. Elm Street-leffojen ideahan on toki siinä, että ei tiedetä onko tämä unta vai onko tämä totta, mutta kerronta on aivan liian nopeaa. Leikkaus heittelehtii nopeasti päivästä toiseen ja tämäkin aika olisi voitu uhrata hahmojen syventämiseen.

Ohjaus ei ole surkeimmasta päästä, mutta ei ole läheskään samanlaista kuin Cravenin. Kohtaus, jossa liikutaan Freddy-perspektiivissä on aika sukkela veto, mutta muuten ohjaus on kieltämättä aika tylsää. Loppuhuipennus, jossa Freddy rysäyttää allasbileissä viimeisen 15 minuutin ajan olisi kyllä saatu reilusti paremmaksikin. Se oli oikeastaan ainut osa leffasta, joka ei haissut niin paljon. Potentiaalia leffan tekemiseen olisi ollut paljon ja niin hyvin se heitettiin menemään.

Se suurin koukku leffassahan on tietenkin Freddy Krueger. Robert Englund näyttelee niin luonnollisesti ja tuntee hahmonsa niin omakseen, että ei voi kuin nojata taaksepäin ja ihailla. Freddy on kiistämättä coolein heppu mitä on kauhuelokuvissa nähty! Vielä ei kumminkaan päästä sellaisen ilkikurisen ja mustan huumorin makuun mitä viljellään parissa myöhemmässä osassa, mutta muutamia todella mehukkaita reploja hän pääsee jo nakkaamaan.

"You've got the body, and I've got the brains."

Nightmare on Elm Street 2 on leffa, joka olisi pitänyt tehdä aivan erilaisella tavalla. Kunnollinen käsikirjoitus kunnon hahmoilla olisi tehnyt ihmeitä eikä olisi jättänyt niin inhottavaa jälkifiilistä. Raina tehtiin ilmeisesti aika nopeasti sillä se ilmestyi tasan vuosi ensimmäisen osan jälkeen. Se tuntuu hirveältä rahastukselta. Juuri tämä osa antaa huonon nimen koko sarjalle. Alemmashan se ei enää vajonnut vaan koki iloisen nousun. Sitten tuli taas lasku... Ja sitten nousu. Sarja on kuin vuoristorata.

Pisteet:
Arvosteltu: 17.12.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Juhani Sementti
Tykittäjä
152 arvostelua

Tämä on mielestäni kaikkein huonoin Elm Street. Elokuva on sekava, juoni on sekava ja muutenkin elokuvassa on paha rahastuksen maku. Ohjaus ontuu, näyttelijät ovat kerrassaan surkeita eivätkä tehosteet ole niin vaikuttavia. Juonessa yritetään tuoda jotain uutta heikolla menestyksellä.

Freddy yrittää saada nuoren pojan ruumiin valtaansa unien avulla. Juonesta olisi ehkä voitu repiä enemmän sillä idea on parempi kuin monissa Elm Streeteissä, mutta käsikirjoitus on erittäin laiskasti tehty ja unijaksot ovat mielikuvituksettomia. Täytyy myöntää, että elokuvan viimeiset 15 minuuttia ovat oikein toimivia ja muutenkin jännittäviä.

Kuten jo mainitsin näyttelijät ovat erittäin surkeita piatsi Freddy Kruegeria esittävä Robert Englund joka vetää roolinsa suurella rakkaudella hahmoaan kohtaan.

Painajainen Elm Streetillä 2 on aika surkea elokuva. Elokuvan ainoat plussat tulevat lopusta, elokuvan ideasta ja Freddy Kruegerista. Miinusta tulee kaikesta muusta. Tämä osa sopii vain niille jotka haluavat nähdä koko sarjan. Sen takia minäkin tämän katsoin.

nimimerkki: Ash

Pisteet:
Arvosteltu: 12.07.2003
Katsottu: VHS

Arvostelija

Ash
Vieras