Arvostelu

Loiri on paha, niin saatanan paha.

Paras aloittaa varovasti. Pahat pojat on hyvä elokuva. Mutta mutta. Valtavalla mediajulkisuudella, Jore Marjarannan joka ainoalla kanavalla kaikuneella musiikilla, 7-päivää lehden juttukasalla ja yleisellä mediapyörityksellä on iso osa siitä, että Pahat pojat nousi siihen maineeseen josta se muistetaan. Eivät mahtavat katsojaluvut ja yleiset kehut tästä mestariteosta tee.

Elokuva perustuu tositapahtumiin: euralaiset Koistisen veljekset tekivät näppäriä rötöksiä irrottelemalla bensa-automaatteja ja piilottamalla ne ovelasti navetan taakse tien varteen. Poikien rötöslista oli pitkä, tosin vähän yksipuolinen, mutta sen verran ainutlaatuisia kavereita nämä veljekset olivat, että keltainen lehdistö riemastui. Ja silloinhan luonnollisesti riemastuu myös Markus Selin, joka pisti Pekka Lehtosaaren töihin, ja pian toitotettiin Koistisen veljeksistä, "Euran Daltoneista", kertovan elokuvakäsikirjoituksen olevan valmis. Veljesnelikoksi julkistettiin trendikkäät Peter Franzén, Niko Saarela, Salatuista elämistä maailmalle lähtenyt Jasper Pääkkönen sekä vähemmän tunnettu, ohjaajaksi opiskeleva Lauri Nurkse. Pirunmoisen isäukon rooliin saatiin grand old man Vesa-Matti Loiri, ja tällä tähtikaartilla leffaa alettiin puskea kasaan.

Tarinan juonihan on se, että sympaattiset, tynnyrissä kasvaneet Takkusen lestadiolaisveljekset elelevät neljästään pienessä mökissä ja hikoilevat autotallissa nostelemalla tahkon kiveä. Työtä ei kellään ole - minulle ei ainakaan selvinnyt se, miksei - eikä oikein moraalikäsitystäkään. Ihmekös tuo, sillä isä-Jouko istuu hullujenhuoneella ja äiti-Sirkka köllöttää hautausmaalla. Nuorimmainen Eero (Pääkkönen) koittaa käydä kouluakin, mutta kuopuksen opiskelusta eivät tykkää toiset veljekset eikä mulkero opettajakaan (Oiva Lohtander). Takkusen pojat kun eivät juo, eivät kiroile, eivätkä herranen aika edes tappele! Eivät vaikka turpaan tulisi niin että tukka lähtee. Toisin sanoen veljesparvi on siis silmätikkuna.

Kun ei ole tietoa hyvästä tai pahasta, saattaa joskus eksyä kaidalta polulta. Näin käy myös Takkus-veljeksille: ensin käännetään taskurahat vienyt hedelmäpeli, ja syödessä nälkä senkun kasvaa: "viattomat" bensa-automaattivarkaudet huipentuvat kassakaappimurtoihin ja lopulta lähdetään ryöstämään pankkia! Mutta mikäpä neuvoksi, kun mielisairaalasta livohkaan lähtenyt Jokke-pappa pääsee vihille poikien rötöstelystä ja aloittaa oman kiristystyönsä? Ja kun Eero vielä menee rakastumaan nimismiehen kauniiseen tyttäreen (Elsa Saisio)...

Ei tarinassa mitään vikaa ole. Mutta tehtiinkö käsikirjoitus liian nopeasti, vai antoiko pirunmoinen etukäteishehkutus ja mainonta liian suuria odotuksia, en tiedä. Pahat pojat ei kuitenkaan saavuta sitä mihin sillä olisi eväät. Huonosta leffasta ei ole kyse, mutta jotain rönsyilevää, epäolennaista ja jopa noloa on jäänyt mukaan. Ylilyöntejä tulee, toki ne kuuluvat tarinaan ja myös alkuperäisiin tapahtumiin, mutta kun ne tehokeinotkin lopettavat toimimisensa jossain vaiheessa... siis liian useasti käytettyinä.

Hahmoistakin puuttuu jotain särmää. Veljesparvesta parhaana yllättää Jasper Pääkkönen, joka tekee Eeronsa pienin elein ja pienellä vaihteella, mutta ei kuitenkaan jää ressukaksi. Eerossa on särmää. Tosin Pääkkösessa on paljon sitä iljettävää, Salatuista elämistäkin tuttua yhdellä vaihteella ajamista, mutta esikoisrooliksi työ ei ole huono, ei alkuunkaan. Franzén on veljeksistä vanhin, ja välillä jotain Jukolan Jussimaista pääseekin pulpahtamaan pinnalle, mutta rooli jää liian paljon tehostetun matalalla äänellä murisemisen ja melkein Frederikkimäisen machoilun varaan. Nurkseen ja Saarelan veljeksistä ei sitten olekaan sen kummempaa sanottavaa, sielläpähän ovat taustalla killistelemässä. Nurkselle nyt vähän koitetaan kehitellä naisseikkailun poikastakin, mutta siinäkin shown varastaa treffikumppaniksi saatu postineiti (Janna Herttuainen).

Kantavin rooli on - kuten arvata saattaa - Vesa-Matti Loirilla. Loiri on paha, niin saatanan paha, mutta jotain inhimillisyyttäkin löytyy. Hurja Jouko on jopa ylpeä pojistaan, niitä kun voi pistää turpaan vaikka kuinka paljon ilman että ilmekään värähtää. Vaimonsa haudalla avautuessaan Loiri kaivaa hahmostaan ihmisen, joka ei olekaan aivan vähäinen suoritus: Jouko tosiaan elää omassa maailmassaan ja tekee asiat niinkuin näkee ne parhaaksi. Kasvatuskin on ollut vähän rankempaa ihan tarkoituksella. Ikävä sanoa, mutta maneerit kuitenkin rajoittavat Loirin työn nautittavuutta. Ei siinä auta mikään, mutta väliin esille pilkahtaa ihan selvä helvetistä kuviin heitetty Uuno Turhapuro. Siitä tosin voi osoittaa sormella enneminkin ohjaajaa kuin näyttelijää: uskoisin, että Mäkelä olisi voinut karsia turhat maneerit pois ja tehdä joukosta vähemmän hassun hahmon. Jaakko Pakkasvirran elokuvissa Ulvova mylläri ja Pedon merkki Uuno on kuorittu Loirista pois, ja olisi se sama varmasti onnistunut Pahoissa pojissakin. Mutta kovan työn Vesku silti tekee, ei siinä mitään. Hatunnoston arvoinen suoritus, sillä Jokke-pappa on oikeasti hullu, pelottava ja arvaamaton. Rankka rooli, ja tietysti jonkinlainen pehmennys onkin tarpeen, nyt sitä pehmennystä vain tuli mukaan liiaksi.

Sivurooleissa isänä ja tyttärenä tekevät Elsa Saisio ja Risto Tuorila varsin hyvät roolit: molemmat ovat Takkusten puolella, toinen rakkauden, toinen ihan vaan myötätunnon tähden. Hannu-Pekka Björkman on erinomainen junttilan kovia otteita yrittävänä kyttänä, ja Kari Hietalahti toheltaa pienessä kauppiaan roolissa vähän Vintiö-tyylillä. Pienissä rooleissa nähdään myös ohjaajan isä Vesa Mäkelä sekä toinen pitkän linjan loistava näyttelijä Jukka Sipilä, molemmat viimeisissä elokuvarooleissaan. Ja vilahtaahan siellä Juha Veijonenkin, jota ilman Aleksi Mäkelä ei tunnu elokuvia tekevän. Mutta mikäpäs siinä. Veijonen on hyvä näyttelijä.

Lavastus toimii aika mukavasti, kuvaus on hetkittäin jopa loistavaa ja musiikkikaan ei ole heikoimmasta päästä, Pate Mustajärven, Tommi Läntisen ja Jore Marjarannan biiseille on löydetty sopivat rakoset. Elokuvan lopussa nähdään viimeisen päälle komea stuntti, mutta muuten loppu jää jotenkin aukinaiseksi: tuleeko näistä pojista miehiä koskaan? Kyllähän Pahat pojat katsoo, katsoopa toisenkin kerran, mutta sitten leffa jääkin DVD-hyllyyn pölyttymään. Perjantai-iltojen ja pilsnerin pariinhan tämäkin loppujen lopuksi kuuluu.

nimimerkki: Enrich

Pisteet: rating 70,000


Vieras Arvosteltu: 01.05.2005
Katsottu: DVD

rating 30,000

Saman kategorian TOP-leffoja

Milanon ihme
Milanon ihme arvosana 3,90
Milanon ihme
Possession
Possession arvosana 3,84
Possession
Taksikuski
Taksikuski arvosana 4,10
Taksikuski
Nykyaika
Nykyaika arvosana 4,18
Nykyaika

Elokuvan tiedot

Pahat pojat
Pahat pojat arvosana 3,46
Genret:
Draama,
Valmistusvuosi:
2003
Pituus:
120 min
Ohjaajat:
Aleksi Mäkelä
Käsikirjoittajat:
Pekka Lehtosaari
Pääosanäyttelijät:
Jasper Pääkkönen, Lauri Nurkse, Niko Saarela, Peter Franzén, Vesa-Matti Loiri
Maat:
Suomi
Kielet:
suomi