Nightmare (1981)

"Nightmare tuntuukin vain köyhänmiehen Maniacilta. Murhaaja ei ole yhtä mielenkiintoinen kuin Joe Spinellin sekopää. "

Nightmare herätti paljon paheksuntaa ilmestyessään. Jopa Suomessa se sai osakseen huomiota Sunnuntairaportti-ohjelmassa. Siinä käsiteltiin väkivaltaisia elokuvia ja niiden vaikutusta ihmisiin, etenkin nuoriin. Herääkin kysymys, että onko Nightmare oikeasti verrattavissa aikamme pahamaineisimpiin elokuviin. Yhtenä isoimmista vertauskuvista voisi käyttää Maniacia, koska elokuvat liikkuvat teemoiltaan hyvin samalla tasolla.

Elokuva kertoo miehestä, joka kärsii painajaisista. Hän näkee lähes koko ajan ikäviä unia silvotuista ruumiista ja muusta kivasta. Ei olekaan ihme, että hän on suljetulla osastolla, josta hän kuitenkin karkaa melkein heti alussa. Toisena keskipisteenä on perhe, jota tämä mielipuoli alkaa vainoamaan. Perheen poika tekee koko ajan kepposia, ja siinä vaiheessa, kun murhaaja ilmestyy kuvaan, ei kukaan enää usko pojan puheita.

Siinä missä Maniac piti koko ajan kieroutunutta menoa päällä, ei Nightmare onnistu. Elokuva tasapainottelee liikaakin perhedraaman ja mielipuolisenkauhun välimaastossa. Toki lapsiin kohdistuva väkivalta on aina paheksuttavaa, mutta eipä sitäkään tässä tapauksessa ole niin paljon mitä olisi sopinut odottaa. Eniten olisi toivonut hidasta ja tuskallista kuolemaa pojalle, joka koko ajan pelleilee. Sen sijaan poika saa jatkaa tavattoman kauan touhujaan, ennen kuin murhaaja astuu kuvaan.

Nightmare ei missään nimessä ole huono elokuva. Varsinkin sen gorepitoisuus on puhdasta rautaa. Verta lentää ja paljon. Irtoraajojakin on saatu mukavasti esille. Eipä olekaan ihme, että tästä on aikanaan kohuttu huolella. Kyseessä on todellakin raskaansarjan painajainen. Efektien loistaessa, jää kaikki muu turhankin heikoksi. Näyttelijät ovat b-elokuvalle tavanomaisia amatöörejä. Penska on jopa niin rasittava, että tekisi mieli repiä itsensä kahtia, ettei vain tarvitsi enää kuunnella.

Nightmare tuntuukin vain köyhänmiehen Maniacilta. Murhaaja ei ole yhtä mielenkiintoinen kuin Joe Spinellin sekopää. Kriittisestä sävystäni huolimatta, pidin elokuvasta. Alku oli todella painostava, jonka jälkeen homma vähän alkoi hiipumaan, kun taas loppua kohden tahti kiristyi mukavan hiostavaksi.

Lopputuloksena elokuva sisältää paljon väkivaltaisia ajatuksia lapsia kohtaan. Se jos mikä aiheuttaa paheksuntaa. Valitettavasti ajatukseksi tämä väkivalta jääkin. Jos kaikki väkivalta elokuvassa olisi kohdistettu lapsiin, olisi se varmaan vieläkin kiellossa useassa maassa, mutta nyt näitä elokuvia on jo jonkin verran, ja paremmin tehtynä.

Tumppimies
Tähtääjä, 147 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 05.11.2009
Katsottu: Kotona