Arviot
Viimeisen päälle viilattu vallankumouselokuva onnistuu tasapainoilemaan viihteen ja sanomansa välillä sortumatta turhaan saarnaavuuteen.
Neuvostoelokuvan historiassa vuosi 1934 on tärkeä vedenjakaja, josta eteenpäin saakin käytännössä tyystin unohtaa kaikki edeltävien vuosien kokeellisemmat tuotokset kikkailuineen. Näihin aikoihin Neuvostojen maan viralliseksi ja ainoaksi sallituksi taidesuunteukseksi määriteltiin sosialistinen realismi, joka käytännössä tarkoittaa puoleen propagandan kyllästämää, kaikenlaisesta rappiollisesta porvallisesta avantgardesta siivottua standardoitua ”taidetta”. Vähän yllättäen tälläkin suuntauksella on kokonainen nippu omia merkki- ja mestariteoksiaan. […]
Brutus
Arvosteltu: 17.12.2018