Lyhyt elokuva tappamisesta (1988)
Alkuperäinen nimi: Krótki film o zabijaniu
- Tunnetaan myös nimillä:
- A Short Film About Killing
- Ohjaajat:
- Krzysztof Kieślowski
- Käsikirjoittajat:
- Krzysztof Kieślowski, Krzysztof Piesiewicz
- Pääosanäyttelijät:
- Jan Tesarz, Krzysztof Globisz, Mirosław Baka
- Maat:
- Puola
- Kielet:
- puola
Arvostelut
Aiheuttaa jokaisessa katsojassaan reilua ajatusten juoksua ja tunteiden heittelehtimistä.
Vuosina 1986 ja 1987 Krzysztof Kieslowski kuvasi kuvamateriaalia todelliseen mestariteokseensa, Dekalogiin, jonka viides (ja mielestäni paras) osa päätyi myös pitkäksi elokuvaksi vuotta ennen sarjan valmistumista. Eroavaisuudet pitkän elokuvan ja Dekalogin episodin välillä liittyvät lähinnä henkilöiden esittelyyn. Lyhyt elokuva tappamisesta -elokuvan keskustana on kolme henkilöä. Jacek on parikymppinen nuorimies, jonka pikkusiskon ja isän kuolemat ovat jättäneet sisimpään tyhjän kolon. Piotr on juuri valmistunut asianajajaksi ja on tästä riemuissaan. Myöhemmin hän saa vielä pojan, jolloin tuntuu, ettei enää paremmin voisi mennä. Waldemar on keski-ikäinen taksikuski, joka naama virneessä tööttäilee puudeleille ja huutelee nuorille tytöille. Nämä kolme miestä eivät tunne toisiaan, mutta heidän kohtalonsa kuitenkin yhdistyvät. Jacekin elämä on tyhjää. Hän kiertelee Varsovaa tehden pikkutihutöitä, kunnes Waldemarin kyytiin päästyään kaikki hänen patoutuneet tunteensa vihasta suruun laukeavat kertaheitolla. Aikansa valkoista köyttä käsissä pyöriteltyään, Jacek kiertää sen äkkipikaisesti Waldemarin pään ympäri yrittäen kuristaa tämän. Helppoa ei homma ole, Waldemar kun ei suostu millään kuolemaan. Waldemarin avunhuudot auton töötin muodossa kantautuvat ainoastaan läheisen hevosen korviin, eikä ohi ajavan junankaan kuski näe tilannetta. Jacek päästä Waldemarin tuskistaan isolla kivenmurikalla lammen rannalla, jolloin ensimmäistä kertaa tämä kylmähermoinen nuorimies näyttää tunteensa päästäessään pieniä ja hätäisiä itkunpurkauksia. Jacek jää kiinni taposta vietyään tuon kohtalontaksin mukanaan. Piotr saa ensitöikseen Jacekin puolustettavakseensa, mutta pitää itseään liian kokemattomaksi tällaiseen tilanteeseen. Jacekille asetetaan kuolemantuomio, josta Piotr hajoaa täysin.
Lyhyt elokuva tappamisesta on armottoman kriittinen kuolemantuomiota kohtaan ja Kieslowski tuo mielipiteensä esille päällekäyvästi ja brutaalein kuvin. Lyhyt elokuva tappamisesta on rytmitetty erinäisten tappojen mukaan. Heti aloituskohtauksessa potkitaan herkempää katsojaa päähän, kun pikkupojat hirttävät kissan mattotelineeseen. Poikien tempaus on vain viatonta pojankloppien leikkiä verrattuna tulevaan, vaikka näytetäänkin lähes yhtä graafisesti kuin muutkin tapot. Kieslowski tuo näin esille, että ei ole väliä riistetäänkö henki eläimeltä vai ihmiseltä, elämä on aina yhtä arvokas. Keskikohdassa nähdään Jacekin ja Waldemarin raaka "yhteenotto" ja lopussa Jacekin julma teloitus hirttämällä. Jacekin ja Piotrin viimeinen keskustelu kahdestaan avaa kummastakin miehestä uusia puolia, jolloin jollakin aivan käsittämättömällä tavalla katsoja tuntee ensimmäistä kertaa sympatiaa Jacekia kohtaan, joka sentään on tappaja ja rangaistuksensa ansainnut, mutta tuomio tosin on kaikkien moraalikäsitysten vastainen. Toisen ihmisen hengen riistäminen missään tilanteessa ei tulisi olla hyväksyttävää, eikä näin ollen tähän pitäisi olla oikeutta myöskään valtiolla, ei siis varsinkaan valtiolla. Kosto ei koskaan ole oikea motiivi toisen ihmisen tappamiseen ja kostosta nimenomaan on kyse kuolemantuomiossa. Lyhyt elokuva tappamisesta aiheutti valmistuttuaan laaja kohua Puolassa, jonka seurauksena kuolemantuomiokin pysäytettiin viideksi vuodeksi. Mistään merkityksettömästä teoksesta ei siis puhuta.
Kuvaus on elokuvassa todella komeaa. Useasti Kieslowskin kanssa (ennen ja jälkeen tämän elokuvan) työskennellyt Slawomir Idziak käyttää ahdistuksen luontiin sinänsä yksinkertaisia, mutta harvoin nähtyjä, keinoja kuten vihreiden ja ruskeiden filttereiden käyttö. Kuvauksessa on nähtävillä myös mykkäelokuvamaisia kikkoja rajauksen suhteen - 'kivenmurikkakohtauksessa' kuva rajataan ympyränmuotoiseksi, niin että keskiössä näkyy vain Jacekin kauhistuneet ja tuskaa huokuvat kasvot. Zbigniew Preisnerin musiikit ovat alkupuolella harhaanjohtavia kauniine sävelineen, mutta muuttuvat kohtalokkaalla keskikohdalla luomaan jännitystä todella tehokkaasti.
Tarinaltaan Lyhyt elokuva tappamisesta on niin suoraviivainen kuin vain voi olla - tappo, jonka seurauksena toteutetaan valtion tekemä tappo. Kummatkin tunteettomia, kummatkin kauheita. Sanoma on vieläkin selkeämpi - kuolemantuomio on moraalisesti väärin. Lyhyt elokuva tappamisesta aiheuttaa jokaisessa katsojassaan reilua ajatusten juoksua ja tunteiden heittelehtimistä.
Näyttelijät tuovat pientä lämpöä muuten niin kylmään elokuvaan. Miroslaw Baka tulkitsee upeasti nuorta tunnontuskiensa kanssa kamppailevaa miestä, jonka teot eivät sieltä järjellisimmästä päästä ole. Jacek hahmona muistuttaa suuresti Lyhyt elokuva rakkaudesta -teoksen Tomekia, joka myös on tuskissaan, mutta päinvastaisesti kivun lievittämiseen, Tomekin keinot ovat itsetuhoisia. Krzysztof Globisz on innokkaana tuoreena asianajajana erittäin uskottava, tunteiden vaihtelun innokkuudesta kaikesta muuhun kuin innokkuuteen ensimmäisen tehtävänsä myötä Globisz hoitaa taidolla. Jan Tesarzin taksikuski on lämpöä herättävä ilmestys poikamaisine kujeineen. Katsoja saa tutustua henkilöön enemmän kuin muut, jolloin käy entistä selvemmäksi, että tämä kaveri ei missään nimessä "ansaitse" kohtaloaan. Kaikki kolme hahmoa kohtaavat hukkaan heitettyjen ihmiselämien virrassa, joista vain yksi heistä selviää hengissä, mutta kokee kuitenkin suurta henkistä tuskaa tapahtumaketjusta. Lyhyt elokuva tappamisesta ei ainoastaan sodi kuolemantuomiota vastaan, vaan tutkailee myös ihmisen mielen koukeroita - mikä ajaa jonkun niin raakaan tekoon kuin summittainen tappo vihanpurkauksena? Suoria vastauksia ei anneta, mutta niitä ei ole piilotettu niin syvälle, etteikö kuka tahansa löytäisi mieleisensä vastauksen kysymyksiin. Elokuvan tapahtumat eivät ole kaukaisesta unimaailmasta, vaan niin karua kuin se onkin, arkipäivästä. Lyhyt elokuva tappamisesta tuntuu suomalaisittain kaukaiselta, varsinkin valtion reaktion puolesta, mutta tilanteen järjettömyyden ja raakuuden tajuaminen ei ole kulttuurista kiinni. Jokainen länsimainen ihminen varmasti sisimmässään ymmärtää, että tappaminen on väärin, mutta miksi siis valtion suorittama tappo ei ole? Tähän kysymykseen tuskin ikinä saadaan vastausta. Lyhyt elokuva tappamisesta käsittelee jokaista ihmistä koskettavaa asiaa uskomattoman vaikuttavasti, eikä tippaakaan viihdyttävyyttä ajatellen.
Lyhyt elokuva tappamisesta on tärkeä elokuva ja käsittelee kuolemantuomiota ravisuttavammin, uskottavammin, uskaliaammin ja puhuttelevammin kuin kaikki saman aiheen Hollywood-elokuvat yhteensä. Todentuntuisuus tekee elokuvasta melkeinpä kauhistuttavan, eikä katsojakaan ole helpoilla. Lyhyt elokuva tappamisesta ei ole mikään helppo elokuva katsottavaksi, eikä sitä voi herkemmille katsojille suositella parhaalla tahdollakaan, mutta Lyhyt elokuva tappamisesta on siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - ehdoton mestariteos.
nimimerkki: The Wolf
The Wolf
Tähtääjä, 66 arvostelua
Arvosteltu: 06.10.2007
Katsottu: DVD
Useasti elämä on hiuskarvan varassa ja parhaiten sen ymmärtää katsomalla Lyhyen elokuvan tappamisesta, joka on täysverinen mestariteos, sekä elokuva, joka kaikkien tulisi nähdä ja sisäistää.
Krzysztof Kieslowski on ohjaajanero, joka tuo valkokankaalle erilaisia ihmiskohtaloita. 80-luvulla hän teki kaksi lyhytelokuvaa, jotka ovat elokuvanhistorian ehdottomia merkkiteoksia. Toisessa käsitellään rakkautta, toisessa tappamista, mutta asiat eivät ole kummassakaan niin mustavalkoiset kuin aluksi saattaisi kuvitella. Teemat ovat tunnepuolella täydelliset vastakohdat toisilleen, mutta molemmissa seuraamukset voivat olla yhtälailla kohtalokkaita.
Ihmiset, joita elokuva pääasiassa kuvaa, ovat jokainen omalla tavallaan itsekkäitä. Kolmesta keskiössä olevista henkilöistä ensimmäinen on lapsirakas Jacek, jonka elämä on kääntynyt ylösalaisin kohdattuaan suurempia vastoinkäymisiä. Kovantien kulkurin painavat surut purkaantuvat sydämeltä kohtalokkain seurauksin, joista ei ole paluuta entiseen. Toinen henkilö on paremmasta huomisesta haikaileva taksikuski Waldemar, jonka elämä saa äkkipäätöksen kun on todellakin väärässä paikassa väärään aikaan. Hän on koirarakas persoona, joka halveksuu ihmiskunnan loisia samalla tapaa kuin Robert De Niron esittämä Travis Bickle tekee Scorsesen Taxi Driverissä. Kolmas henkilö, jonka kohtalo kietoutuu kahden edellä mainitun omiin, on juuri lakimieheksi valmistunut innokas nuorimies Piotr. Hän on huoleton kaveri, jonka elämä ei voisi paremmin mennä: on elämänsä rakkaus, unelma pääsykokeen läpäisemisestä saavutettu sekä mopedi, jolla päräytellä pitkin kyliä. Herkkä ja rakastava mies saa käsiteltäväksi asian, jollaista ei noin vain harteilta pois pyyhitä, sillä hän on vastuussa väärällä tapaa itsenäistyneen, yksinään surun kanssa jätetyn Jacekin vääjäämättömästä kohtalosta. Kylmän ja synkän kohtalon saavan tuomitun asianajaja, rikoslakia innokkaana edistämään lähtenyt Piotr joutuu lopulta punnitsemaan omaa painoaan päättäjien keskellä ja hyväksymään sen tosiasian, että on itse aivan samassa tilanteessa mistä Jacekin alamäki alkoi.
Elokuvan loppu antaakin katsojalle paljon pohdittavaa pääosin siitä, että kaikillahan on oikeus elää, mutta kenellä on siihen tarkoitus? Miksi tehdään niin kuin tehdään, eikä katsota itseään peilistä kertaakaan? Kuka lopulta on oikeasti vastuussa ihmisen hengestä sekä päättämässä siitä? Painavia asioita, jotka ovat planeetallamme valitettavasti edelleen vahvasti läsnä, vaikkei välttämättä elokuvan esittämällä tavalla. Ehkäpä kuolema onkin joskus parempi paikka kuin epäonnistuneessa yhteiskunnassa eläminen? Toinen asia, mikä elokuvasta huokuu, on maailman minimaalisuus. Kohtalokas kiinnijääminen on pienen asian varassa ja keskiön ihmisten kohtaaminen erilaisissa olosuhteissa antaa heille pohdittavaa, että mitä olisivat voineet tehdä toisin. Loppujen lopuksi jokainen on vain ollut väärässä paikassa väärään aikaan, sillä kun ei ole sankareita, vaan ihmiskohtaloita joiden jokaisesta liikkeestä seuraa jotain. Tässä se on niin, että lopulta yksi on lopullisesti tuomittuna, yksi kuolleena ja yksi epäonnistuneena. Surullisinta kuitenkin on, että miestä, jota elämä on eniten päähän potkinut, puhutellaan merkityksettömällä numerolla.
Leffan tunnelma on raskas, tiivis ja seesteinen. Kieslowskin taito sekoittaa eri tunnetiloja välittäviä kuvauksellisia seikkoja keskenään on vertaansa vailla ja äänimaailmaa käytetään pönkittäjänä täydellisen oikein, sillä äänitehosteet sekä koskettava musiikkimaailma tukevat tunnelmaa kokonaisuudessaan erittäin hienosti. Kun oikeanlaisessa kuvastossa seuraa tilanteeseen sopivin ääni, ei minkään pitäisi jäädä katsojalle epäselväksi. Kuvaustyyli on yksinkertaista, sillä minkäänlaisia erikoisempia tehosteita ei ole käytetty, mitä nyt linssissä huomattavan paljon eräänlaista ”supistusefektiä” kertomaan katsojalle yhteiskunnan avarakatseisuudesta. Valoa ja varjoa hyödynnetään kohtuupitkin otoksin hienosti ja tällä saadaan synkkää sekä painostavaa tunnelmaa aikaan, ja onkin ironista jälleen huomata, että harvoissa kauhuleffoissakaan ei onnistuta asiassa yhtä taitavasti kuin tässä. Vaikkei näyttelijöiden suoritukset ole pääpainossa, ei niistä pahaakaan sanottavaa keksi, sillä esiintymiset ovat varsin tunnepitoisia ja arkirealistisia. Elokuvasta saakin paljon enemmän tutkimalla hyvin kirjoitettuja henkilöhahmoja ja täten vaatii osittain kovempaakin aivotyöskentelyä. Elokuvan pituus on juuri oikea, sillä koko 80 minuuttia saadaan pidettyä katsojan tunteet pinnassa. Ei siis mitään kevyttä viihdettä tai katsottavaa kavereiden kesken pidettävässä filmi-illassa. Elokuva on parhaimmillaan kun asennoidutaan oikeanlaiseen mielentilaan, katsotaan ilman häiriötekijöitä ja mielellään ihan omissa oloissaan, jolloin jää hyvin aikaa pohtimiselle.
rillijulle
Tykittäjä, 31 arvostelua
Arvosteltu: 11.02.2010
Katsottu: Kotona
Videot
Kuvat
Suosituksia
Kommentit
ratisti
Käyttäjä
Agumään
Käyttäjä
ozzzku
Käyttäjä
jossu82
Käyttäjä
Arvostelut
Aiheuttaa jokaisessa katsojassaan reilua ajatusten juoksua ja tunteiden heittelehtimistä.
The Wolf 06.10.2007 23:07
Useasti elämä on hiuskarvan varassa ja parhaiten sen ymmärtää katsomalla Lyhyen elokuvan tappamisesta, joka on täysverinen mestariteos, sekä elokuva, joka kaikkien tulisi nähdä ja sisäistää.
rillijulle 11.02.2010 05:24
Kuvat
Kommentit
ratisti
Käyttäjä
12.01.13 klo 16:55
Elokuvanautinnosta ei voi puhua, mutta ymmärrän mestariteokseksi tituleeraamisen. Hyvä harkittu kokonaisuus. Teemoja tuodaan sopivassa määrin esille.
Agumään
Käyttäjä
14.02.12 klo 18:25
Omasta mielestäni elokuva on teko-taiteellinen ja vielä erittäin tylsä.
Odotin paljon
ozzzku
Käyttäjä
27.04.11 klo 23:16
Viides osa kieslowskin kymmenen käskyä sarjasta jonka perusteella pitää katsoa loputkin. Elokuva alkaa masentavasta lähiöstä jossa näytetään kolmen ihmisen elämää. Taksikuski joka inhoaa eläimiä ja on täydellinen mulkku(hieno roolisuoritus.)asianajaja joka alussa osoittaa lapsenomaista innostusta, mutta lopussa ei voi käsittää vankilan armottomuutta. Viimeisenä 20 vuotias uhmakas nuori mies joka syyllistyy murhaan ja muuttuu lopussa pelokkaaksi, viattomaksi lapseksi joka ei pysty kohtaamaan kuolemaa. Elokuva rakentuu upeasti murhaa kohden pitäen samalla tiettyä ajatusta yllä. Jos pieninkin asia olisi tapahtunut erillailla murhaa ei olisi tapahtunut. Tämän tietäessään elokuvaa katsoo inhottavalla avuttomuudeella ettei pysty estämään kolmen ihmisen elämää menemästä pilalle
jossu82
Käyttäjä
28.10.10 klo 03:11
tosi surkea leffa. ei katsomisen arvoinen. mietin että miksi edes vaivauduin katsomaan koko leffan
Villetys
Käyttäjä
31.08.10 klo 11:21
Kieslowski kasaa hyvän kokonaisuuden tappamisen ympärille.
HANSGI
Käyttäjä
23.07.10 klo 16:18
Edes vähän paremi loppu ei saanut pelastettua tätä elokuvaa.
Glenn
Käyttäjä
21.06.10 klo 01:58
Odotin parempaa..
kurkkuharja
Tykittäjä
17.05.10 klo 14:42
Puola on kuvattu karumpana paikkana kuin kaikissa näkemissäni Kieslowskeissa yhteensä ja elokuvan kumpainenkin hengenriisto aivan yhtä puistattavasti, inhoa herättävästi ja ahdistavasti. Tappo on aina tappo, syyllistyi siihen yksityishenkilö tai oikeusjärjestelmä, eikä sitä pysty missään olosuhteissa kokemaan "inhimillisenä" ratkaisuna.
mika72
Käyttäjä
03.03.10 klo 00:24
puolalaista kakkaa
Hiisi
Käyttäjä
27.01.10 klo 19:40
Kieslowskin masentavaan mestariteokseen verrattuna moni rankkakin rikosleffa on melko kevyttä hömppää. Puolessa välissä tapahtuva murha on vastenmielisyydessään erinomainen. Hätkähdyttävää on kuitenkin, että lopussa tapahtuva virkavallan suorittama murha on vielä järkyttävämpi. Tämä sai miettimään kuolemanrangaistuksen karmeutta, vaikka se olikin itsestäänselvyys. Elokuva on sen verran synkkä ja intensiivinen, että lyhyt kesto riitti mulle todella hyvin.
MaxS
25.01.10 klo 14:39
Hienosti rakennettu elokuva mutta sanoma meni multa täysin ohi. Elokuvan ensimmäinen käännekohta... eli se tappaminen on melko iljettävän alleviivaasti kuvattu. Ja vaikka olen kaikkea tappamista vastaan en oikein ymmärrä että miksi sitä vittumaista päähenkilöä kohtaan olisi pitänyt ilmeisesti tuntea suurtakin sääliä? Jokainen elämä on tärkeä mutta kun tappaja tulee tapetuksi elokuvan maailmassa tavataan yleensä tuntea sitä oikeassa elämässä tilanteeseen sopimatonta tunnetta eli riemua. Ehkä vaatii toisen katselukerran mutta mielestäni Kieslowski asettaa katsojan tarkoituksellisesti vähän turhan outoon asemaan.
Jonibisi
Käyttäjä
06.10.09 klo 23:16
Erittäin hyvä elokuva, joka kyseenalaistaa kuolemantuomion. Millä oikeudella muut ihmiset päättävät toisen ihmisen elämän päättymisestä? Lyhyt elokuva tappamisesta vaikuttaa katsojiin todella paljon tunteisiin vetoavilla muusikeillaan, kuten tapana Kieslowskin elokuvissa. Kieslowski on yksi kaikkien aikojen parhaimmista eurooppalaisista ohjaajista, hän saa viihdyttävää ja ajatuksia herättävää taidetta aikaan. Elokuvan näyttelijät suoriutuvat todella hyvin, erityisesti pidin Jacekin puolustaja-asianajajasta.
Taattua laatua Krysztof Kieslowskilta. Ehdottomasti hänen parhaimmistoaan.
Rocky
18.01.09 klo 11:12
Mikään elokuva ei ole vielä vastustanut kuolemantuomiota yhtä rajusti kuin tämä. Katsojan tunteet heittelevät vihasta sääliin. Jokaisen elämä on yhtä arvokas. Musiikki on uskomattoman kaunista. Suosittelut.
Schwarzenegger
Käyttäjä
28.10.08 klo 22:54
Kuten sanottu, etenkin kuolemantuomion järjettömyys tuodaan hyvin esille ja onhan tämä elokuva muutenkin aika lailla täyttä asiaa. Musiikeistakin pidin. Ehkä kuitenkin se on juuri se lyhyt kesto joka tuo miinusta, sillä tuntuu että aiheesta olisi saanut vielä enemmänkin irti.
Mutta ihan hyvä siis näinkin.
jalakanen
Käyttäjä
28.08.08 klo 04:54
Erinomaisen hieno elokuva.