Leatherface: Texas Chainsaw Massacre 3 (1990)

Nuori pariskunta päättää tehdä auto-matkan Kaliforniasta Floridaan. Matkalla nämä törmäävät järkyttäviä joukkohautoja tutkiviin poliiseihin, jotka varoittavat heitä alueen vaarallisuudesta ja kieltävät missään nimessä pysähtymästä tai nousemasta autosta. No, nuoret päättävät joka että pysähtyä tankkaamaan syrjäiselle huoltoasemalle. Siellä he kohtaavat pari niskavillat pystyyn nostattavaa hyypiötä, päästävät näille suustaan pari väärää sanaa ja joutuvat pian ajamaan kavereita pakoon henkensä edestä. Ironista kyllä autosta puhkeaa auringon laskiessa rengas ja kohta paetaan kaiken lisäksi yön pimeydessä juoksevaa moottorisahaa heiluttavaa hullua. Kuvioihin astuu vielä nuorten puolelle asettuva raskaasti aseistettu Benny ja yksinään vaeltava omituisia änkyttävä tyttö, ja lopulta onkin sitten kolmannen kerran perinteisen vasaranheilutteluillallisen vuoro Sawyerin perheen matalassa majassa.

En odottanut Leatherfacelta juuri mitään. Kakkonen oli hyvin karvas pettymys, eikä kolmosessa ollut enää edes Tobe Hooperia mukana. Elokuva ehtikin kerätä lähes kuukauden päivät pölyä hyllyssä, ennenkuin vihdoin erään lauantai-yön pikkutunneilla päätin sitten vihdoin katsastaa, millaista roskaa olisi kyseessä. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä kakkososasta puuttunut (tai sitten näkemäni versio oli sensuroitu...) veri ja irtoruumiinosat lentelivät, ahdistavahko tunnelma (joka ei tietenkään vetänyt vertoja ykkösen vastaavalle) oli ilmassa koko ajan, eikä tylsistyminen tai kellonkatseleminen käynyt mielessä kertaakaan. Pelottava elokuva ei kyllä onnistunut olemaan hetkeäkään (ja ihmehän se olisi ollut). Ainoa jotain oikeaa tunnetta herättänyt kohtaus omalla osallani olikin sääli leffan alussa auton alle jäävää vyötiäistä kohtaan. Itse asiassa vielä siinäkin vaiheessa, kun ihmisiä alettiin pätkimään halki, poikki ja pinoon hirveän kiljumisen säestyksellä, olivat omat empatiani vieläkin enemmän vinkuvan eläinparan puolella.

Näyttelytyö on mielestäni ihan mukiinmenevää, mielipuolet tosiaan vaikuttavat mielipuolilta ja kirkuminen koskee korviin oikein urakalla. Myös ohjaus on ihan hyvää ja musiikitkin sopivat menoon hienosti. Eihän tämä nyt tietenkään mitään Oscar (c)-kamaa ole, mutta helkkarin hyvää lauantai-illan viihdettä joka että. Ainoastaan olisi kiinnostavahkoa tietää, milläköhän konstilla Leatherface ja kumppanit sitten selvisivät kakkosen lopun räjähdyksestä noinkin ehjin nahoin, ja vielä enemmän ihmettelen, jos se Sawyerien isoisä saadaan vielä tämän verilöylyn jälkeen jollain poppakonstilla elävänä kuvioihin nelos-osassa (joka on kuulemma taas jotain sellaista tasoa, ettenpä usko elämääni asian tarkistamiseen tuhlaavani). Juoni oli kuitenkin ihan ookoosti kirjoitettu, vaikkakin se olikin täynnä idioottimaisia epäloogisuuksia, kuten että hullu pääsisi yllättämään keskellä erämaata, jossa näkee kilometrikaupalla joka ilmansuuntaan.

Kaiken kaikkiaan mikäli etsii vähemmän vakavaa viihdettä, Teksasin moottorisahamurhien kolmas osa on oikein viihdyttävä splatter/slasher-pätkä, jota katsoessa aivot voi suosiolla vääntää nollille, eikä edes yöunienkaan menettämisen puolesta tarvitse pelätä. Tämä ei ehkä vedä mitenkään vertoja alkuperäiselle, sairaalle ja nerokkaalle Hooperin ykköselle, mutta suosittelen lämpimästi kuitenkin kaikille Friday The 13th tai Halloween-tyylisten elokuvien (jotka muutenkin tuntuvat olevan enemmän tämän esikuvia) ystäville, tosin Suomesta tätäkään ei sen kirotun videolain takia saa minkäänlaisilla tekstityksillä, mutta eipä tämän ymmärtämiseen kai muutenkaan kummoista kielipäätä vaadittaisi.

Pisteet:
Arvosteltu: 27.02.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

kurkkuharja
Käyttäjä
44 arvostelua