Last House On The Left
- Tuotantovuosi:
- 1972
- Ohjaajat:
- Wes Craven
- Pääosissa:
- David Hess, Fred J. Lincoln, Lucy Grantham, Sandra Cassel
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 84 min
- Genret:
- Trilleri, Kauhu, Rikos
Ensinnäkin mainittakoon, että elokuva ei todellakaan ole niin synkkä kuin väitetään. Ja huumoriakin löytyy. Leffasta löytyy klassinen kyttäkaksikko, joista toinen on läski ja toinen äärimmäisen tyhmä. Tämä seikka tuo leffaan mukaan hauskuutta. Eikä itse elokuvakaan ole likikään yhtä raju kuin väitetään, mutta yhteiskuntakritiikki on silti kympissä.
Kaksi kaverusta lähtee Bloodlust-nimisen bändin keikalle, ja päätyvät kesken matkan elämänsä karuimmalle ja viimeiselle retkelle arvaamattomien sadistien kanssa. Heidän joukossaan johtaja Krug, hänen äpäräpoikansa Junior (josta Krug teki narkkarin, jotta tätä olisi helppo kontrolloida), Wiesel ja eriskummallinen naikkonen. Ystävykset raiskataan ja silvotaan ja laitetaan kusemaan housuihinsa ja ties mitä. Kaikesta tästä voisi päätellä, että The Last House on the Leftissä ei olisi mitään järkeä. Se ei pidä paikkaansa. Ohjaaja Wes Craven oli kyllästynyt, kun Vietnamin sodasta näytettiin kaikkea sairasta uutisissa, ja niin syntyi The Last House on the Left. Cravenillä oli lähes yksi ja ainoa tarkoitus: järkyttää ihmisiä, ja siinä hän myös onnistui. Seksuaalisen väkivallan, suolten repimisen ja kaikkien mahdollisten sairauksien vuoksi leffa leikeltiin torsoksi ja kiellettiin useimmissa maissa kokonaan.
Näyttelijät ovat varsinaisia amatöörejä, mutta Fred J. Lincoln suorastaan loistaa Wieselin roolissa.
Ja sananen Suomen Future Filmin DVD- julkaisusta. Kuvanlaatu on suoraan sanottuna kamala. Kuvaa ei ole lainkaan masteroitu, vaan kuvassa on vieläkin roskia, lankoja, karvoja, repeämiä ja ties mitä sontaa. Kannet lupailevat DD 5.1- ääniraitaa, on kyllä huonoin 5.1, mitä olen ikinä kuullut. Olen kuullut parempia 1.0:kin. Kaikeksi harmiksi leffa tuntuu olevan vielä pahasti leikelty. Ja mikä oudointa, nämä leikatut ja kokonaan kielletyt kohtaukset on nähtävillä ekstramateriiaaleissa.
Wes Cravenin elokuvista muistetaan aina mainita Scream-trilogia, mutta harmillisen harvoin mainitaan todelliset elokuvaklassikot The Last House on the Left, The Hills Have Eyes ja Painajainen Elm Steetillä. Ja onkin täysin käsittämätöntä miten Craven pystyikin vajoamaan 1990-luvun lopulla niin alas elokuviensa suhteen. Ehkä Craven ei enää silloin ollutkaan niin itsenäinen ohjaaja, vaan alistui kuuntelemaan massaa, eikä jaksanut enää etsiä muita tapoja järkyttää ihmisiä. Sääli sinäänsä, sillä miehen aikaisemmat työt osoittavan, että hän on ansainnut nimensä korkealla kauhuelokuvien sarjassa.
Mutta kaiken kaikkiaan The Last House on the Left on todella katsomisen arvoinen kokemus, eikä lainkaan niin pessimistinen kuin väitetään. Mutta jos leffan kokoelmiisi mielit, kannattaa etsiä parempi julkaisu kuin Future Filmin levittämä.
nimimerkki: The Wolf
Wes Cravenin nimi sijoitetaan aina pahasti Screameihin tai Nightmare On Elm Streeteihin unohtaen kokonaan hänen parhaimmat teoksensa. Last House On The Left kuuluu tähän ryhmään ja kyseessä on kenties Cravenin uran parhain teos ja pelottavin. Elokuva kertoo kahdesta tytöstä, joiden elämä muuttuu täysin. Heidät kidnapataan, raiskataan ja nöyryytetään roistojoukon toimesta ja lopulta heidät tapetaan. Vahingossa roistojoukko päätyy tyttöjen vanhempien luokse ja kun viimein vanhemmat saavat tietää totuuden, on koston aika.
Last House On The Left on eittämättä Cravenin kauhein elokuva, koska se on tehty mahdollisemman realistisella tyylillä. Katsoja tulee voimaan pahoin, kun roistojoukko nöyryyttää ja raiskaa nuoret tytöt. Nämä kohtaukset eivät naurata tai viihdytä, vaan kauhistuttaa. Last House On The Left:iä voisi jopa sanoa väkivaltaa vastustavaksi elokuvaksi, koska tämä elokuva näyttää miten kauhealta se näyttää. Craven ei lisää mitään huumorin jyväsiä ympäriinsä vaan yksinkertaisesti kuvaa väkivallan syövyttämää maailmaa, jossa hullut miehet näyttävät voimansa ja auktoriteettinsa käskemällä viattoman tytön kusemaan housuihinsa.
Elokuva on kaikkea muuta kuin popcorn-kauhuelokuva mutta on silti erittäin tärkeä elokuva. Last House On The Left on psykologinen jännityselokuva, joka vastustaa väkivaltaa koko kestonsa ajan näyttämällä, miten kuvottavaa väkivalta on. Rajun kuvastonsa takia elokuvaa ei voi suositella muille, jotka kestävät katsoa 84 minuutin verran kauhistuttavaa elokuvaa.






















































