Laivauutisia (2001)

Kun tallottu mieli istutetaan routaiseen maahan, siitä seuraa kasvuprosessi Lasse Hallströmin tapaan.

Annie Proulx on se naikkonen, joka Brokeback mountainin jäätyä ilman parhaan leffan Oscar-pystiä, itkeskeli jos jonkinmoista katkeraa tekstiä lehdistölle. Asiaan saattoi vaikuttaa se seikka, että Annie on kirjoittanut ko. leffan pohjateoksena olevan novellin. Ja vielä kuulumpi Annie lienee Pulitzer-palkitusta ja Lasse Hallströmin käsissä leffaversionsa saaneesta The Shipping News –teoksestaan.

Suomeksi Laivauutisia-nimeä totteleva draama kertoo maahan tallotun mielen uudelleen istuttamisesta. Vieläpä niin, että mainion Kevin Spaceyn tulkitseman miekkosen epäonnistuneen elämän tähteet pistetään kasvamaan Newfoundlandiin routaisille vuonoille. Ympäristön ei pitäisi olla lähtökohdiltaan otollinen, mutta, kas vain, ystävien lämmöllä on oma vaikutuksensa kasvuprosessiin.

Laivauutisia alkaa järisyttävän hienosti, kun Quoyle-jäppisen surkea elämäntarina ladotaan tiivistelmänä ruudulle: Quoylen vanhempien odotukset murenevat, kun maailman pinnallisin nainen tuo hetken lohdun, kantaa äijän lapsen maailmaan ja alkaa sitten järjettömän itsetunnontuhoamisprojektin miestään ja lastaan vastaan. Kierre päättyy vasta, kun nainen myy lapsen adoptoitavaksi, karkaa äksännen petikaveripettäjän matkaan ja menehtyy onnettomuudessa. On sanomattakin selvää, että siinä vaiheessa mies on palasina. Lapsi sentään löytyy vielä surua jakamaan.

Spacey vie päähahmon alussa todelliseksi luuseriuden perikuvaksi, ja sivuroolissa vilahtavaa Cate Blanchettia tuskin tunnistaa paksun meikin ja eräälle naiselle Oscarinkin tuoneiden Push-up-liivien kera. Julianne Moore tulkkaa harmaata yksinhuoltajaäitiä antaumuksella ja jättää kärsivän kaksikon suhteen sopivan etäiseksi, ujosti toisiaan ja lämpöä hapuilevaksi.

Niminäyttelijöiden takana seisoo vahva taustajoukko. Rhys Ifans on oma arvoituksellisesti hymyilevä itsensä, legendaarinen Pete Postlethwaite murisee kokemuksen syvällä rintaäänellä ja paikallisia tähtösiä löytyy muutama loistamaan. Ainoastaan Judi Denchin kieltämättä palkintoja ahminut suoritus jättää kylmäksi… toisaalta, pitää kai Newfoundlandin maisemissa kylmyyttä hehkuakin?

Hallströmille tyypilliset teemat toistuvat, vaikka maisemat ovat lumisemmat kuin normaalisti, mutta suurin tunteenpalo puuttuu. On kuin menosta olisi yritetty pakottamalla tehdä suurtakin suurempaa, mutta päädytty ”vain hienon” draaman poluille. Plussaa siitä, että kaukaa katsottuna Quoylen ja tämän tyttären elämä näyttää sopivan tragikoomiselta, ja lähikuvissa sitten taas juuri sopivan riipaisevalta. Lähemmäksi olisi silti päästy, tunnustelemaan poishaihtuvia kipupisteitä. Nyt lähinnä ihaillaan merta ja järjettömän kauniita pohjoisia maisemia. Kivaa se on sekin.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 753 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 02.03.2008
Katsottu: Kotona

Mukana on reippaasti nättejä elämänviisauksia ja hienoa kerrontaa.

Quoyle (Spacey) on Oskari Olematon, jonka ympärillä pyörineet ihmiset ovat masentavia. Iskä oli aika rankka jätkä, ja elämän rakkaus Petal (Blanchett) osoittautuu äkkiä kelvottomaksi kaikin puolin. Näiden duunaama tyttölapsikin tuntuu vähän kummalta, mutta sentään hyvällä tavalla. Quoylen mitäänsanomaton elämä muuttuu kertarysäyksellä, kun Petal delaa hupiajelullaan ja täti (Dench) tekee yllätysvisiitin. Nainen suostuttelee Quoylen jättämään synkät muistonsa ja lähtemään tyttärensä kanssa Newfoundlandiin, sukunsa maille. Ja siellä vasta tapahtuukin.

Laivauutisia näyttäisi vähän erilaiselta Lasse Hallström-leffalta. Yleensä ruotsalaisohjaajan pläjäykset sijoittuvat kesäisiin pikkukyliin, kun taas Newfoundland on hirmu kylmä mesta. Meininki on yllättävän synkeää ja painajaiset välillä onnistuneen karmivia. No voi Lasse, iskikö kyynisyys? Eikun ei sittenkään - auetessaan Laivauutisia on kuitenkin lämminhenkinen leffa.

Messissä on nimekkäitä näyttelijöitä. Dench oli mahtihahmo jo Pienessä suklaapuodissa, ja hänen hahmonsa tuntuu nytkin keräävän eniten sympatiapointseja - Quoylen suruista huolimatta. Kyllähän Spaceykin vetää roolinsa ookoosti, mutta samanlaista syvyyttä siinä ei ole. Suurin pettymys on Spaceyn ja Mooren välinen suhde, joka ei jostakin syystä hetkauttanut meikäläistä ollenkaan.

Hallström osaa ohjata koskettavia rainoja, mutta Laivauutisia on tavallista enemmän aforismileffa. Mukana on reippaasti nättejä elämänviisauksia ja hienoa kerrontaa, mutta ihan parhaita juttujaan Lasse ei nyt tarinoi. Ihan mukiinmenevä tykitys kuitenkin, herättipä ainakin mielenkiinnon kehuttua kirjaa kohtaan.

Pingutyyppi
Tykittäjä, 242 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 18.08.2003
Katsottu: Kotona

Henkilöhahmot hallussa ja jännitteet kohdallaan.

R.G. Quoyle (Spacey) on kaveri, joka ei ole koskaan oikein riittänyt isälleen. Leffan ns. lähtölaskenta on jo vaikuttava. Nuori uimataidoton R.G. paiskataan laiturilta veteen. Veden pinnan yläpuolella oleva isä hokee vihaisena, että "räpyttele niitä käsiä ja jalkoja, ei kukaan tee sitä puolestasi". Eiköhän tuosta selvästi jo lapsuustraumat pukkaa päälle.

R.G. tuntuu olevan pahasti hakoteillä itsensä kanssa vielä aikuisenakin. Tämä törmää väljämieliseen Petaliin (Blanchett) ja he pyöräyttävät yhdessä tytön. Petal alkaa pelaamaan pelejään muiden ukkojen kanssa ja menehtyy auto-onnettomuudessa. R.G:n isän sisko sattuu paikalle kun epätoivo on suurimmillaan. Kolmen joukkio lähtee suvun synnyinsijoille Newfondlandiin, siis sinne Pohjoisnavan kupeeseen, kukin mitäkin tekemään. Täti haluaa palata synnyinsijoilleen, R.G. haluaa löytää itsensä ja mitäpä tytär Bunny voisi muutakaan kuin lähteä mukaan.

Leffa on mukava pienen kyläyhteisön kuvaus, jossa kaikki tuntevat toisensa. Lasse Hallström kuvasi samantyylistä kyläyhteisöä leffassa Pieni suklaapuoti. Äijällä on henkilöhahmot hallussa ja jännitteet kohdallaan. Mitenpä tällaisista aiheista muuten saisi aikaan mestarillisia pläjäyksiä. Laivauutisiin on laitettu mukaan pieni ripaus mystiikkaa, joka ei onneksi koskaan riistäydy liikaa eetteriin. Quoylen suvun historia on melko mielenkiintoinen ja synkkä. Noissa jorinoissa meinaa suu loksahtaa hiukan auki sillä nuo jutut nostavat leffaa uusiin sfääreihin.

Hyvä ihmissuhdeleffa, jossa on paljon kauniita maisemakuvia. Newfoundlandin matkailuluvut lienee kasvusuunnassa.

arska
Ylläpitäjä, 636 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 22.08.2002
Katsottu: DVD