Pistejakauma

0%

0%

0%

0%

0%

0%

0%

50%

25%

25%

Pisteytykset

rating 80,000

Heinätonttu
Käyttäjä

rating 80,000

Valvoja huomaa tietokoneen virheen. Hän kakoo kahvia pois kurkustaan ilmoittaakseen virheestä, mutta liian myöhään. Seitsemän sekuntia myöhemmin ydinaseet tuhoavat suurimman osan elämästä ja tekevät maanpinnasta elinkelvottoman selvinneille.

Kuolleen miehen kirjeet on Neuvostoliittolainen dystopinen elokuva joka kertoo maailmanlopun jälkeisestä Venäjästä. Ihmiset elävät maan alla kylmissä ja pimeissä luolissaan. Pinnalle ei ole menemistä kuin vahvoissa suojatamineissa, mutta sielläkään ei ole mitään nähtävää. Kivi- ja metalliroskaa nuolevat jatkuvat ankarat tuulet ja ilma on saastunutta. Valtio valvoo ankarasti ulkona liikkujia ja vain terveet pääsevät turvaan bunkkereihin. Elämä on kovaa eikä toivoa ole näkyvissä. Elokuvan juoneton tarina seuraa Rolan Bykovin esittämän entisen Nobel -tason tiedemiehen elämää tässä jumalan hylkäämässä maassa. Hän elää vaimonsa ja muutaman muun eloonjääneen kanssa entisen museon kellarikerroksissa, jossa he päivittäin kiroavat koko ihmislajin ja tieteen. Elokuvassa vallitsevaa tilannetta selvitetään katsojalle päähenkilön kirjeiden kautta, jotka hän kirjoittaa pojalleen jota ei ole nähnyt tuhon jälkeen. Tähän viittaa elokuvan nimi.

Minimalistisen elokuvan post-apokalyptinen maailma on kertakaikkisen upea. En muista nähneeni koskaan vastaavaa. Lähes koko elokuva on kuvattu vahvan keltasävyisellä kuvalla. Ratkaisu toimii hyvin luoden elokuvaan omanlaisen aavemaisen tunnelmansa, ikään kuin filmimateriaali olisi aitoa, vaivoin selvinnyttä kuvaa. Etenkin ulkokohtausten kaaos täydellisen raunioituneen kaupungin lumituhkahelvetissä kaasunaamareissa juoksevine ihmisineen on sykähdyttävää. Elokuvan yleistunnelma on pessimistisimpiä ja surumielisimpiä mitä valkokankaalla on nähty, ja teos on yksin senkin vuoksi näkemisen arvoinen. Humiseva ja kumiseva äänimaailma täydentää visuaalisen tykityksen, ja jäätävät roolisuoritukset takaavat elokuvan eläväisyyden (tai kuolevaisuuden tässä tapauksessa.)

Elokuvan etenemätön tarina ei sisällä juonellisia koukkuja tai lopun katarsista, vaan se keskittyy vain kuvaamaan mahdollisen tulevaisuuden hirveää kurjuutta. Elokuvan sanoma on tämän myötä harvinaisen selkeä: ole varovainen lelujesi kanssa, ihminen. 80-luvun alkupuoliskolla Naton lisättyä ohjuskantaansa euroopassa, Neuvostoliiton ammuttua alas Korealaisen matkustajakoneen ynnä muiden kahnauksien myötä kylmä sota kiihtyi kylmimmilleen sitten Kuuban kriisin, joten tarvetta sodanvastaisille huudoille oli. Vuotta aikaisemmin Elem Klimov ohjasi toisen loistavan sodanvastaisen elokuvan, Idi i Smotrin, osittain samoista syistä.

Lyhyydestään huolimatta meditatiivinen elokuva antaa paljon tilaa katsojalle. Vaikka elokuvan teemat ovatkin selkeitä, tapahtuu niiden syöttö hyvin hienovaraisella ja runollisella tavalla henkilöhahmojen loistavan dialogin kautta, eikä ihme, sillä yksi elokuvan käsikirjoittajista on mm. Stalkerin veljensä kanssa kirjoittanut tieteiskirjailija Boris Strugatski.

Kuolleen miehen kirjeet on varmasti yksi hienoimmista maailmanlopun jälkeisistä elokuvista koskaan. Sen karu ulkoasu on erittäin kaunista katseltavaa ja surullinen sisältökin äärimmäisen humaani.

keijomies
Käyttäjä

rating 80,000

Elokuvan tiedot

Kuolleen miehen kirjeet
Kuolleen miehen kirjeet arvosana 4,38

Kuolleen miehen kirjeet (1986)

Alkuperäinen nimi: Письма мёртвого человека

Genret:
Draama,
Valmistusvuosi:
1986
Pituus:
87 min
Tunnetaan myös nimillä:
Pisma myortvogo cheloveka
Ohjaajat:
Konstantin Lopušanski
Käsikirjoittajat:
Boris Strugatski, Konstantin Lopušanski, Vjatšeslav Rybakov
Pääosanäyttelijät:
Konstantin Lopušanski, Nora Grjakalova, Rolan Bykov, Svetlana Smirnova, Vadim Lobanov, Vatslav Dvoržetski, Vera Maiorova, Viktor Mihailov, Vladimir Bessekernyh
Maat:
Neuvostoliitto
Kielet:
venäjä