Kuoleman kentät (1984)
Alkuperäinen nimi: The Killing Fields
- Ohjaajat:
- Roland Joffé
- Pääosanäyttelijät:
- Haing S. Ngor, John Malkovich, Sam Waterston
- Maat:
- USA
Arvostelut
Tämän tapainen sotaelokuva on mitä parhainta rauhantyötä
On kahdenlaisia sotaleffoja: toisissa kerrotaan sodan sankareista ja toisista taas kerrotaan sodan raakuuksista niistä kärsineiden ihmisten kautta.
Kuoleman kentät, The Killing Fields, on sitä jälkimmäistä sorttia, vaikka päähenkilöt itse asiassa ovatkin niitä suurimpia sotasankareita: eivät lovia revolverin kahvaan veistäviä sotureita, vaan toisin keinoin hirmuhallitsijan kimppuun käyviä ihmisiä.
Kyse ei olekaan ihan mistä tahansa sodasta, vaan Kamputsean sisällissodasta, jossa Pol Potin johtamat punakhmerit puhdistivat maataan epäasiallisista aineksista tuntematta sanoja "jalomielisyys", "lempeys", "oikeudenmukaisuus" tai "sananvapaus". Tällaisessa tilanteessa moni meistä unohtaisi journalistin hommat, tai ainakin unohtaisi kaikki amerikkalaiset journalistituttavat. Toisin teki kamputsealainen Dith Pran. Hän toimi fikserinä New York Timesin toimittajalle Sydney Schanbergille. Helpoksi Pran ei elämäänsä tehnyt, mutta hyvän elokuvan siitä sai aikaiseksi. Leffan pääpaino on Pranin pakomatkassa Kamputseasta pois, sekä hänen ja Schanbergin välisessä ystävyydessä.
Kuten yllä olevasta voi päätellä, elokuva perustuu tositapahtumiin. Tositapahtumat sijoittuvat 70-luvun lopulle, ja itse leffa on tehty 1984 - eli kohtuullisen tuoreena itse tapahtumiin nähden. Esikuvat olivat siis paitsi oikeasti olemassa, myös oikeasti elämässä elokuvan tekoaikaan. Myöskin Kamputsean tilanne oli, sisällissodan päättymisestä huolimatta, vielä kovin sekava. Se tuo oman lisämausteensa leffan katselulle näin jälkeenpäin.
Elokuvassa ei kuvien puolesta ole kitsailtu. Sodan uhrit näytetään varsin aidon näköisesti. Kuolemaa tekevän lapsen näkeminen, tai läheistensä kuolemaa lohduttomasti itkevän lapsen näkeminen ei ole kovinkaan kivaa edes TV-ruudulta. Kivaa ei ole aikuistenkaan kohtalon katsominen, ainakaan silloin kun päätepysäkkinä on ollut puolihuolimaton joukkohauta jossain suon reunalla. Sellaiseenkin päähenkilö kirjaimellisesti törmää. Vaikka sodan julmuudet tuodaankin ruudulle katsojaa säälimättä, ei leffa silti sorru turhalla väkivallalla mässäilyyn. Tähän vaikuttaa paitsi taustalla vaikuttava tarina, myös se, että pääosien näyttelijät eivät vedä rooliaan överiksi. Itse asiassa Schanbergiä näyttelevä Sam Waterston tekee hyvinkin epäkarismaattisen näyttelijäsuorituksen, ja tässä leffassa ensimmäisen (ja lähes ainoan merkittävän) roolityönsä tekevä Haing Ngor (näyttelee Dith Prania) on juuri sellainen kuin itämainen stereotyyppi usein on: ilmeetön ja eleetön. Silti vaikuttava.
Elokuvan esittämät sotareportterit ja -kuvaajat ovat aikalailla sellaisia kuin niiden kuvitteleekin olevan: reippaita miehiä, joille seikkailu on toinen luonto. Isot roolit sotareporttereina tekevät upealla tavalla John Malkovic ja Julian Sands. Kuvaus on valtaosin tarkoin rajattua sodan yksityiskohtien kuvaamista, mutta leffan aikana nähdään myös muutamia täydellisen upeita maisemaotoksia. Musiikissa olisi voinut tehdä toisenkinlaisia valintoja. Steel pan -tyyppinen äänimaailma voi jossain kohtaa kuulostaa jopa koomiselta, vaikka komiikkaa tästä elokuvasta ei saa millään irti.
Elokuva pitää tiukasti otteessaan koko kaksi ja puolituntisen ajan. Elokuvan päättyessä ei voi muuta kuin ajatella, että tämän tapainen sotaelokuva on mitä parhainta rauhantyötä. Ja samalla toivoa, että vastaavia elokuvia ei enää koskaan tarvitsisi tehdä.
lahtari
Tähtääjä, 26 arvostelua
Arvosteltu: 07.08.2012
Katsottu: Kotona
YK:n ihmisoikeudet eivät ole todellakaan voimassa.
Kuoleman kentät on väkevä, raaka, kuvaus kahden miestenvälisestä ystävyydestä ja selviytymisvietistä, sodan runtelemassa Kamputseassa. Sydney Schanberg on toimittaja joka on tekemässä juttua punaisten Khmerien vallan kaappauksesta Kamputseassa 1973. Hänen tulkkinsa vangitaan kesken toimituksen ja heitetään keskitysleirille. Jokainen voi itse kuvitella millaiset olot siellä vallitsevat ja YK:n ihmisoikeudet eivät ole todellakaan voimassa. Sydney yrittää vapauttaa ystävänsä mutta huomaa että on itsekin joutunut keskelle sotaa. Hinta on ystävänsä elämästä kova...
"The killing fields" on kolminkertainen oscar-voittaja. Se ei ole tehty perus Hollywoodelokuvan tavoin. Läpi elokuvan on aistittavissa ohjaajan sanoma sodan mielettömyydestä, järkyttävä tosiasia on että suurin osa elokuvasta on totta.
Veri roiskuu kun rapataan, ja tässä rappausta tapahtuu koko ajan. Pienet inhottavat yksityiskohdat lisäävät ahdistuneisuuden tunnetta. Todellinen Inhorealistin toiveuni. John Malkovichin rooli suoritus on häikäisevän hyvä. Vaikka John on keskittynyt enemmän teatteri taiteeseen tekee hän vahvan roolityön esittäessään toimittajaa.
Erittäin raaka ja väkivaltainen!!! En suosittele kenellekkään täysjärkiselle leikaamattoman version katsomista.
nimimerkki: Owaska
Vieras
Arvosteltu: 31.01.2003
Katsottu: DVD
Videot
Kuvat
Suosituksia
Kommentit
mauge
gggolem
Thoke
Arvostelut
Tämän tapainen sotaelokuva on mitä parhainta rauhantyötä
lahtari 07.08.2012 00:29
YK:n ihmisoikeudet eivät ole todellakaan voimassa.
Owaska 31.01.2003 21:48
Videot
Kommentit
aivan uskomatonta..
13.01.08 klo 00:42
Loistava elokuva... aivan uskomaton.. en tiedä mitä sanoa.... katsokaa...
mauge
30.04.07 klo 06:24
Jollain tavalla ihan legendaleffa, mutta aina silti itse katsomiskokemus on jäänyt hieman vaisuksi. Hienot musat. Waterston ja Ngor ovat hyviä. Poliittinen kuvaus länsimaisen ihmisen silmillä katsoen on onnistunut hyvin. Silti jättää joiltain osin aika kylmäksi.
gggolem
17.09.04 klo 11:10
John Malkovich on tapansa mukaan loistava, ja elokuva on muutenkin mahtava. Erittäin realistinen, mikä on hyvä asia. Suosittelen kaikille jotka on kiinnostunut maailman epäkohdista.
Thoke
02.05.04 klo 22:01
Jykevä ja väkevä. Kauheudet näytetään kerta heitolla katsojalle. Onhan se todella kauheata että tuollaista tapahtuu. Vaikuttava tämä todella on, mutta tällaiset lehtimiehen kautta kerrotut sotatarinat eivät ole koskaan iskeneet aivan täysillä. Tämä kumminkin vaikutti minuun. Koskettava ja kaunistelematon. Ei mikän helppo pläjäys todellakaan. Yllätti minut aivan täysillä. Täysiä pisteitä ei ihan tule, mutta kannattaa tutustua jos yleinen hollyhuttusotamössö alkaa kyllästyttämään.