King Kong (2005)

Näyttävät maisemat ja tehosteet ovat nousseet Peter Jacksonin tavaramerkeiksi, mutta omaan silmääni ne näyttävät pelkästään muovisilta keinoilta piilottaa alleen elokuvan todellinen onttous. Tehosteiden massiivisuus on mennyt jo niin överiksi, että suuhun jää synteettisen pikselimössön maku.

Tarina on filmattu moneen kertaan ja näin ollen en ole voinut välttyä juonipaljastuksilta. Jacksonin versio seuraa uskollisesti perinteitä ja tämän vuoksi yllätyksiä ei juurikaan tipahtele katsojan syliin. Ennemmin alkaa haukotuttamaan. Loputon mäiske tekee tehtävänsä. King Kong murisee ja huitoo tyhjää. Tämä on nähty.

Thomas Kretschmannia lukuunottamatta näyttelijät ovat valjuja. Adrien Brody on mitäänsanomaton lurppasilmä, josta ei saa sankaria tekemälläkään. Naomi Wattsin ja tehostegorillan kemiat eivät kohtaa. Watts ei jollain tavalla sovi näihin isoihin tuotantoihin. Jack Blackin luupäinen huumorihemmo ei irrota nauruja paitsi lopussa tahattomasti, kun hän latoo kaavamaisesti elokuvan tunnetuimman repliikin.

Paljon parjattu John Guillerminin ohjaama King Kongin uusversio on toki huono, mutta on siinä jotain inhimillistä näkökulmaa enemmän kuin tässä suoraviivaisessa tehosteviidakossa.