Kauhujen kylä (1972)

Aivan loistavaa kamaa, Fulcin parhaimmistoa...

Juoni ei ole vahvin alue tässä Lucio Fulcin italialaiseen maalaiskylään sijoittuvassa ja nuorten poikien murhasarjan selvittelystä kertovassa giallossa, joka häviää muutenkin ikävästi muille näkemilleni ohjaajan genreä edustaville elokuville A Lizard in a Woman's Skinille ja New York Ripperille.

Tästä ei tietenkään sovi syyttää vahvaa musiikilla, kuvauksella ja maisemilla tehtyä tunnelmaa, joka hakee perinteiseen tusinatrilleriin nähden jälleen vertaistaan milloin tahansa. Näyttely, hahmot, sekä käsikirjoitus vain eivät yksinkertaisesti onnistu vakuuttamaan tarpeeksi, mutta toisaalta viimeisen kohdalla mielipiteeseeni lienee parasta suhtautua varauksella, isoimman osan elokuvan viehätystä kun saattoi pilata murhaajan spoilaantuminen pienellä päätelmällä jo rainan alkumetreillä.

Veriset erikoistehosteet voi taas jakaa kahteen osaan, joista toinen pursuaa tökerön näköisiä ja epäuskottavia (vesialtaan pohjalta löytyviä???) nukkeja, kun taas vajaaseen vuosikymmen myöhemmin ilmestyneeseen Beyondiin päätynyt ketjuruoskintakohtaus on jo paljon vakuuttavampaa jälkeä, ja jättääkin jälkeensä jopa pahan ja ahdistavan olon.

Vaikkakin Don't Torture a Duckling pieneksi pettymykseksi valtaisten ennakko-odotusteni takia siis jäi, ei se kuitenkaan missään nimessä ole huono teos millään asteella, eikä sen myrskyisten metsien ja auringon porottamien tasankojen kertomalle tunnelmalle hevillä monikaan filmi pysty pullistelemaan, ja löytyyhän elokuvasta myös vuosien aikana Fulcin tyylille niin tutuksi tulleet nopeat zoomauksetkin, sekä (spoilerivaroitus) myös "pientä" teologistakin sanomaa, että mikäpä tätä giallosta pitävän on katsellessa.

Erikoishuomautus vielä normaalista laadusta hämmästyttävästi poikkeavalle Blue Underground -julkaisulle, josta ei elokuvan lisäksi löydy sisältöä yhtä ainoaa Lucio Fulci -tiivistelmää enempää!