Kattona tähtitaivas (2009)
Alkuperäinen nimi: I taket lyser stjärnorna
- Tunnetaan myös nimillä:
- Glowing Stars
- Ohjaajat:
- Lisa Siwe
- Käsikirjoittajat:
- Johanna Thydell, Linn Gottfridsson, Lisa Siwe
- Pääosanäyttelijät:
- Anki Lidén, Annika Hallin, Josefine Mattsson, Mika Berdtsdotter Ahlén, Samuel Haus
- Maat:
- Ruotsi
- Kielet:
- ruotsi
Arvostelut
Ruotsissa taidetaan realististunnelmallisten nuortenelokuvien teko.
Ruotsissa taidetaan realististunnelmallisten nuortenelokuvien teko, sen osoittaa myös Johanna Thydellin romaaniin perustuva samanniminen draamapakkaus Kattona tähtitaivas. Käsikirjoituksen elokuvamuottiin on painanut esikoisohjauksensa tämän teoksen myötä suorittanut Lisa Siwe. Elokuvaa on verrattu laajasti kehuttuun ja vuonna 1998 tehtyyn ruotsalaiseen Fucking Åmål -nuortenelokuvaan, ja itse väitän sen häviävän tyylipuhtaasti 6-0 jokaisella osa-alueella arvostelun alla olevalle leffalle.
Lumoavan söötti päähenkilö, yläasteen viimeistä vuosiluokkaa käyvä ja sosiaalisesti hieman eristäytynyt Jenna Wilson (Mattsson) taapertaa tavanomaista nuoren naisen arkea koulun ja kodin välillä. Pienimuotoista kaksoiselämää viettävä Jenna pyrkii normaaliuteen ja haaveilee koulussa kaukaisesta ihastuksestaan, mutta kotona häntä odottaa syöpään sairastunut äiti, jonka vointi käy päivä päivältä huonommaksi. He ovat suunnitelleet Thaimaan matkaa, mutta joutuvatkin sen sijaan muuttamaan väliaikaisesti Jennan mummon luokse asumaan. Leffassa seurataan päähenkilön kamppailua teiniyden kynnyksellä, niin äitinsä sairautta kuin omaa kurjuuttakin vastaan.
Myönnettävä on, että rakkaassa länsi-naapurissamme osataan tehdä nuortenelokuvia tuplasti paremmin kuin meillä Suomessa, ja mukavan realistisella luonteellaan ja ajoittain rankaksikin käyvällä aiheellaan Kattona tähtitaivas lyttää megalomaanisen osan jenkkienkin kepeistä nuoruuskuvauksista maanrakoon. Suomalainen Menolippu Mombasaan kertoo myös syöpäsairaudesta, mutta kyseistä teoksesta ei voi uskottavuudeltaan tai laadultaan puhua edes samana päivänä kuin ruotsalaisesta teemaveljestään. Siwen esikoisohjaus on todella vahvaa ja omaperäistä. Nuorten tunne-elämän kiemuroita ei pyritä sanoin selvittämään tai käymään läpi syvällisia dialogeja, vaan kaikki näytetään katsojalle kuvina ja tunteenpuuskina. Ohjaaja pitää kokonaisuuden erinomaisesti kasassa ja saa tuotua katsojan eteen kaiken tarvittavan, sen suuremmitta ponnisteluitta. Toisaalta tämän vuoksi elokuvaan ja sen päähenkilöön on vaikea samaistua, jos ei itse ole moisia tunteita joutunut kokemaan, mutta hyvin Siwe tuo esiin mitä teinityttö mahdollisesti noissa tilanteissa ajattelee. Yleensä tämän tyyppiset elokuvat sortuvat tekemään päähenkilöstä turhan fiksun ja aikuismaisen, vaikka kyseessä olisikin vasta pieni tyttö. Kattona tähtitaivas hoitaa tämän asian upeasti ja antaa Jennan esittää kypsymättömyytensä, ja se jos mikä tekee leffasta hyvin todentuntuisen ja nostaa sen keskitason teinidraamojen yläpuolelle.
Jenna on päähenkilönä kuin kuka tahansa auktoriteettikammoinen teinikapinallinen, joka esitetään tällaisena elokuvan alusta lähtien, joten jenkkileffoista tuttuun muutunyhdessäyössänörtistäkuningattareksi-skenaarioon ei tarvitse törmätä - ainakaan täysin... Sillä elokuvan perusasetelma on nähty valkokankaalla niin moneen otteeseen. Löytyy se tylsä nörttikamu, löytyy se koulun suosituin tyttö johon ystävystytään ja löytyy se söötti poika. Tuosta faktasta tekee mieli antaa pitkä miinus, mutta Siwe kykenee kliseistään huolimatta liikuttamaan tarinaa omaperäiseen suuntaan, eikä stereotypioiminen lopulta ärsyttänyt juuri ollenkaan. Tästä voidaan toki kiittää kirjailija Thydelliä, jonka käsialaa alkuperäistarina on. Leffa onnistuu mielestäni tavoitteessaan täydellisesti, eli kuvaamaan 13-vuotiaan suhtautumista perheenjäsenen vakavaan sairauteen, kun samalla henkinen paine kasvaa kovaksi, muutoksessa tyttölapsesta nuoreksi neidiksi.
Josefine Mattsson tekee vahvan roolisuorituksen erittäin vaikeassa osassaan, jossa pitäisi pystyä tuomaan ilmeillä ja eleillä niin paljon tunteita pintaan. Mielestäni Mattsson ei voisi tehtävästään tämän paremmin suoriutua, sillä kaikkein vaativammatkin otokset tyttö vetää todella vakuuttavasti, eikä hänen puolestaan joutunut kertaakaan jännittämään. Kaikki sujui todella luonnollisesti ja nuoresta iästään huolimatta Mattsson teki ammattimaisen roolityön. Myös Mika Ahlénin, Annika Hallinin ja Anki Lidénin vetoja voi ainoastaan kehua. Iso plussa ja peukutus täytyy nostaa ohjaaja Lisa Siwelle, joka todentotta repi nuoresta ja kokemattomasta näyttelijäkaartistaan kaiken ja vähän enemmän irti.
Mistään osa-alueesta ei oikeastaan pysty sanomaan mitään pahaa ja kritiikin osuus arvostelussa jäi minimaaliseksi, mutta silti elokuvakokemuksena Kattona tähtitaivas oli vain keskinkertainen. Se ei pystynyt suuremmin koskettamaan tai viihdyttämään, henkilöihin samaistuminen ei käynyt kädenkäänteessä ja tuli tunne kuin tämän olisi nähnyt joskus aiemminkin. Perusolotila leffan loputtua oli enemmän kolmen tähden kuin viiden tähden luokkaa. Ehyestä kokonaisuudesta ja laadukkaasta nuorisodraamasta elokuvaa on kuitenkin kiittäminen ja eittämättä teos on keskivertoa parempi, joten arvosana nousee puolikkaalla kolmen tähden jälkimausta. Hyvin pitkälti nuorille suunnattua kamaa, josta aikuisetkin saattavat saada jotain irti.
Boy From Shadows
Tykittäjä, 221 arvostelua
Arvosteltu: 15.02.2010
Katsottu: Teatterissa
Videot
Kuvat
Suosituksia
Kommentit
Arvostelut
Ruotsissa taidetaan realististunnelmallisten nuortenelokuvien teko.
Boy From Shadows 15.02.2010 00:50
Videot
Kuvat
Kommentit
Predator
14.08.10 klo 22:18
Itseasiassa ihan hyvä leffa...
Söpö
Ylläpitäjä
22.11.09 klo 22:55
Jenna (Josephine Mattsson) on kuin kuka tahansa 14-vuotias tyttö kaikkine teinin huolineen. Hän miettii ja murehtii, kuka on sopivin bestis, huomaako kaukainen ihastus Sakke koskaan häntä, mikä on paras vaate- ja meikkityyli. Yksi murhe nousee kuitenkin muiden edelle. Hänen äidillään on todettu syöpä, eikä sitä ongelmaa saa lakaistua maton alle, vaikka kuinka yrittäisi bilettää ja olla kuin kuka tahansa luokkakavereista.
Lähde: Filmikamari