Arviot
Omaa niin karun loppuratkaisun, että se salpaa hengityksen taatusti!
Elokuvan nimi kuvaa itseään parhaiten, mikä onkin sääli, miksi en ollut kuullut tästä aikaisemmin? Bongasin kyseisen pätkän HohtoDVD -lehdestä jossa sitä suositeltiin, eritoten huomioni kiinnitti lehteen painettu ”..jonka loppuratkaisu kuuluu genren kaikkien aikojen hyytävimpiin.” Nuori pariskunta on lähtenyt automatkalle viettämään lomaansa. Matkallaan Rex (Bervoets) ja Saskia (Steege) pysähtyvät huoltoasemalle. Tankki pistetään täyteen ja matkaa pitäisi […]
Äärimmäisen julma ja lohduton loppuratkaisu on Kadonneen todellinen suola ja sokeri.
Hollantilaispariskunta Saskia ja Rex ovat lomamatkalla ranskalaisella syrjäseudulla. Kaksikko päättää pysähtyä huoltamolle hakemaan bensaa ja elintarvikkeita, mutta pian Rex toteaa puotiin menneen Saskian kadonneen kuin savuna ilmaan. Muutamat silminnäkijät kertovat nähneensä kuvaukseen sopivan naisen vieraan miehen kanssa, poliisi uskoo Saskian joutuneen tuntemattoman henkilön kidnappaamaksi. Saskiaa ei koskaan löydetä sen enempää elävänä kuin kuolleenakaan. Vuosia myöhemmin […]
Olin nähnyt tästä joskus vuosia vuosia sitten sen samaisen ohjaajan jenkeissä tekemän remaken. Siinä oli pääosissa muistaakseni Kiefer Sutherland ja Jeff Bridges. Jotenkin siitäkin muistan pitäneeni, mutta muistelen myös sen jättäneen lähinnä valtavan halun nähdä tämä alkuperäisversio. Nyt jokusia vuosia ja kymmeniä kehumisia ja suosituksia myöhemmin sain vihdosta viimein aikaiseksi räppästä tän soittimeen. Ja taas kerran elokuvan jälkeen tuli se fiilis, että minkä helvetin tähden olin pantannut tätä näin pitkään. George Sluizerin ohjaama Spoorloos on nimittäin mestariteos, ja yksi parhaita eurooppalaisia rikoselokuvia koskaan. Tässä on aivan käsinkosketeltavan hyytävä ja ahdistava tunnelma, todella vakuuttavat roolisuoritukset ja melankolinen sekä lohduton tarina. Todellinen pahanmielenelokuva on kyseessä, joskaan ei täysin vailla huumoria. Spoorloosissa nimittäin on aika ajoin sellaista äärimmäisen synkkää ja mustaa huumoria, joka toimii kyllä edukseen. Se keventää leffan todella raskasta ja painostavaa tunnelmaa aavistuksen, kuitenkaan missään kohtaa menemättä yli. Eikä ne huumorinpilkahdukset todellakaan saa katsojaa unohtamaan, että minkälaisessa pyörityksessä nyt ollaan. Visuaalisesti leffa on myös hienoa katsottavaa, tässä on paljon hienoja kohtauksia joissa tarinaa kerrotaan enemmänkin kuvien kuin sanojen kautta. Elokuvaa ei viitsi purkaa aivan kauheasti jottei tule spoilanneeksi mitään, mutta perusasetelma on tämä: nuori pariskunta lähtee reissuun ja kesken huoltoasemapysähdyksen nainen katoaa kuin maan nielemänä. Kolme vuotta myöhemmin mies edelleen etsii tyttöystäväänsä lähestulkoon pakkomielteisenä (joka muuten välittyy roolisuorituksesta upeasti), kunnes eräänä päivänä hän saa yhteydenoton mieheltä joka saattaa olla kaiken takana. Tästä lähtökohdasta rakennetaan upea kissa-hiiri -leikki jota on äärimmäisen kiehtovaa seurata aina elokuvan mestarilliseen loppukohtaukseen saakka.
Helvetin hieno elokuva joka ei varmastikaan sovi kaikille verkkaisen kerronnan takia, mutta slow-burn leffojen ja psykologisten trillerien ystäville tämä on osuma keskelle maalitaulua.