Arvostelu

Ikiru on mestariteoksena täysin omassa luokassaan jopa Akira Kurosawan filmografiassa.

Vuosikymmeniä hengettömän konemaisessa toimistovirassaan työskennellyt, perheestään erakoitunut keski-ikäinen leskimies Kanji Watanabe (Takashi Shimura) kuulee sairastavansa parantumatonta suolistosyöpää ja kuolevansa muutaman kuukauden sisällä. Tiedon saatuaan Watanabe päättää tyhjentää tilinsä ja etsiä lohtua ja elämänsä tarkoitusta, itselleen lopullista päämäärää. Keinotekoiset nautinnot ja tajusteet eivät kuitenkaan tuo lohtua vanhan miehen suruun eikä tämän aikuinen poikakakaan ole isäänsä yhteydessä sen vertaa että tietäisi tämän murheista.

Sitten vanha Watanabe tutustuu nuoreen Toyoon ja kiinnostuu tämän optimismista sekä vilpittömästä rakkaudesta elämää ja ihmisiä kohtaan. Vanha mies alkaa tapailla nuorta neitoa saadakseen selville tämän onnen salaisuuden, mutta epäluuloinen Toyo alkaa ennenpitkää tuntea vanhan ukon tungettelun epämiellyttävänä.

Selviääkö Watanabelle siis koskaan elämän ja onnen tarkoitus, mitä tarkoittaa elää hyvin? Kyllä, kohtauksessa jossa Toyo kertoo työskentelevänsä lelutehtaassa ja kokevansa työssään leikkivänsä koko kaupungin lasten kanssa. Kyseessä on jälleen yksi Kurosawan sankarien merkittävistä valaistumiskokemuksista.

Pintaa syvemmällä tasolla tarina kuvaa humanistisia arvoja huokuvan elämisteemansa ohella perinteisten perherakenteiden murentumista uuden ajan Japanissa, jossa lapset eivät enää kunnioita vanhempiaan ja ikäihmisen ainut side nuorempiinsa on raha. Taitaapa tässä olla jotain sanomaa sikäläisestä byrokratiasta ja kylmää teollista mielenlaatua ihannoivasta työelämästäkin.

Ikiru ei todellakaan ole mikään historiallinen spektaakkeli tai toimintaelokuva, joten pienenä varoituksen sanan sanottakoon ettei tätä kannata lähteä katsomaan samalla viihdeasenteella kuin jotain Seitsemää samuraita tai Rania. Ikiru onkin todellisuudessa vähän ironisesti hengeltään lähempänä aitoa dostojevskilaista klassikkoa kuin Akira Kurosawan aiempi suora Dostojevski-filmatisointi Idiootti - siitäkin huolimatta että Ikirun tarina perustuu löyhästi Leo Tolstoin Ivan Iljitšin kuolemaan.

Ironiasta puheenollen, Ikiru on sitä täynnä - erityisesti tietyt musiikkivalinnat jotka todennäköisesti eivät aikalaiskulttuuria tuntemattomille aukea samalla tavalla kuin tekoaikaan. Taustalla soiva musiiki myös kommentoi monessa kohtaa itse tarinaa, kuten henkistä uudelleensyntymistä ja valaistumista kuvaavissa kohtauksissa taustalla soiva syntymäpäivälaulu. Koko jälkimmäisen puolikkaan Watanaben työtovereiden muisteloihin keskittyvä osuus on yhtä suurta ironiaa, sillä katsoja tietää hahmojen olevan todellisuudessa väärässä, eipä näiden keskinäinen lupaus Watanaben esimerkin seuraamiseksikaan kestä yhtä kohtausta pitempään.

Olen nähnyt suurimman osan Kurosawan tuotannosta nyt useammankin kerran - Ikirun nyt kahdesti - ja aivan samoin kuin edelliselläkin kerralla, rakastan tätä elokuvaa niin paljon. Omasta mielestäni Ikiru on helposti Akira Kurosawan ikioma Tokyo Story, jossa kaikki mahdolliset osaset yksittäisistä otoksista ja repliikeistä ovat yksinkertaisesti puhdasta täydellisyyttä, josta ei voisi muuttaa tai ottaa mitään pois mestariteosta tärvelemättä. Itse asiassa unohdin jo tätä katsoessakin Ikirulla olevan ikää sellaiset 66 vuotta ja risat, niin teknisesti huikeaa ja viimeisteltyä jälkeä se on.

Vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin Ikiru kohauttaa, liikuttaa, itkettää kauneudellaan. Ikiru on yksi parhaista ja kauneimmista koskaan tehdyistä elokuvista, aito ja oikea mestariteos, jota ajan hammas ei ole onnistunut tippaakaan murentamaan eikä tule koskaan pystymäänkään.

En luonnollisesti halua spoilata mitä kuolemanpelkoa poteva vanhus lopulta keksii tai tekee, mutta viimeisissä kuvissa Watanabe kuullaan laulamassa onnellisena samaa menetyksestä kertovaa laulua, joka aiemmin liikutti miehen kyyneliin. Kyseessä on ehkä kuuluisin ja ikonisin yksittäinen kohtaus koko Akira Kurosawan tuotannossa.

Pisteet: rating 100,000

Brutus
Käyttäjä, 920 arvostelua
Arvosteltu: 09.08.2018
Katsottu: Kotona

Ikiru on kuin ihmisen koko elämä vähän päälle kahdessa tunnissa. Uskomaton saavutus.

Ikiru on kuin ihmisen koko elämä vähän päälle kahdessa tunnissa. Uskomaton saavutus.

James_Bond 02.07.2012

rating 100,000

Saman kategorian TOP-leffoja

Murskattuja kukkia
Murskattuja kukkia arvosana 4,15
Murskattuja kukkia
Iivana Julma II
Iivana Julma II arvosana 4,05
Iivana Julma II
Tule ja katso
Tule ja katso arvosana 4,27
Tule ja katso
Seitsemän samuraita
Seitsemän samuraita arvosana 4,34
Seitsemän samuraita

Elokuvan tiedot

Ikiru - tuomittu
Ikiru - tuomittu arvosana 4,34

Ikiru - tuomittu (1952)

Alkuperäinen nimi: 生きる

Genret:
Draama
Valmistusvuosi:
1952
Pituus:
143 min
K3
Tunnetaan myös nimillä:
Doomed, Ikiru
Ohjaajat:
Akira Kurosawa
Käsikirjoittajat:
Akira Kurosawa, Hideo Oguni, Shinobu Hashimoto
Pääosanäyttelijät:
Haruo Tanaka, Shinichi Himori, Takashi Shimura
Maat:
Japani
Kielet:
japani