Hullu kuningas
(1994)Elokuvasta
Elokuvan nimi: Hullu kuningas
Maat: Iso-Britannia
Näyttelijät: Amanda Donohoe, Helen Mirren, Ian Holm, John Wood, Julian Rhind-Tutt, Julian Wadham, Nigel Hawthorne, Rupert Everett, Rupert Graves
Ohjaajat: Nicholas Hytner
Käsikirjoittajat: Alan Bennett
Alkuperäinen nimi:The Madness of King George
Valmistusvuosi:1994
Pituus:107 min
Pisteytyksiä: 3
Tarkka arvio: 3.67
8/10
Katsomisen arvoinen elokuva historiallisista tapahtumista, jotka on esitetty viihdyttävässä muodossa. Sen verran draamaa tässä kyllä on, että käy sääliksi pääministeri Pittiä, joka joutuu peruuttelemaan monta kertaa pitkissä saleissa. Kuninkaan taudinmäärityksestä tuli mieleen, että eiköhän nykytiede ole lainkaan epäillyt kuninkaan nauttineen liikaa muumilimpparia, kun pissi niin sinersi?
Nigel Hawthornesta heräsivät makeat muistot 1980-luvun tv-klassikoihin Kyllä, herra ministeri ja Kyllä, herra pääministeri.
90-lukuinen brittiläisdraama kuningas Yrjö III:n hulluuspuuskista yllätti siinä mielessä, ettei leffa ollut ollenkaan niin raskas tai synkistelevä mitä etukäteen kuvittelin – ehkä mielikuvissani siinsi jotain Shakespearen ”Kuningas Learin” tapaista, josta ”Hullussa kuninkaassakin” oli tosin loppupuolella kaneetti. Raskassoutuisan sijaan elokuvassa oli, useiden brittidraamojen tapaan, tiettyä huojentavaa sekä kursailematonta ”oksat pois”-maanläheisyyttä, jonka viimeistelee erityisesti Yrjöllä upeasti irrotteleva Nigel Hawthorne, joka ei useimmissakaan kohtauksissa elämästä kummemmasta höpöttele. Hänen majesteettinsa pottia vahtivat juonittelijat sun muut komeljanttarit pitävät huolta siitä, että elokuvassa on tiettyä huumorintajuakin, jolloin kokonaisuudesta on alusta loppuun asti mielenkiintoista seurata veikeiden näyttelijöiden esittämänä mitä tarinasta kehkeytyy.
Tavallaan hahmoista ymmärtää sekä Yrjöä että muita; maaninen ihminen olisi hyvä saada jotenkin aisoihin ihan oman itsensäkin kannalta, mutta vanhan ajan hoitokeinot ovat kamalia. Hiukan ihmetytti paljon puhutun virtsan värin merkitys siihen, paljonko Yrjö jaksaa riehua (näiden korrelaatio muutenkin?): kuninkaan sairautta ihmetellään tosin edelleenkin, ja varmasti näistäkin tulkinnoista saa selvän käsityksen siitä, että jotain oli kyllä pielessä. Tällaisenaan leffa on hyvin toteutettu mainio pikkudraama koreiden näyttelijöiden kannattamana.