Frankenstein (1931)

Yksinkertaisesti ilmaistuna kauhuklassikoitten äiti! Karloff on hyytävä, mutta sympaattinen hirviönä.

Klassikko. Pari kertaa on tullut katottua eikä vieläkään kyllästytä.

Yksinkertaisesti ajaton klassikko. Karloffin roolisuoritus on jotain, mitä ei unohda sen nähtyään. Whale käsittelee hirviötä hyvin, tuoden esiin tämän tuskaisen yksinäisyyden sen erilaisuuden takia. Colin Clive on mahtava tri. Frankensteinina, ja Dwight Fryekin tekee hyvää työtä, joskaan ei yhtä vaikuttavasti kuin Draculassa. Edward van Sloanin isoisämäinen roolisuoritus tuo hienosti lämpöä ja sympatiaa Waldmanin hahmoon. Muissakaan suorituksissa ei ole valittamista.

Filmissä on kaikki tyypillisen kauhuelokuvan ainekset: hautausmaa, hirsipuut, ukkosmyrskyt ja kolkot vuoristot sekä hullun tiedemiehen syrjäinen laboratorio... Sekä itse hirviöstä on tullut niin ikoninen juuri tämän elokuvan myötä, että sitä voi jo pitää melkeinpä kliseenä.

Frankenstein kuuluu yleissivistykseen. Jokaisen leffafriikin on se nähtävä. Ei se suinkaan täydellinen ole, mutta silti se on enemmän kuin osiensa summa. Suosittelen.

Mukavan kolkko ja yksinkertainen leffa tämäkin universal-pätkä. Olin aikoinaan yllättynyt että Frankenstein ei ollutkaan haudan vakava kauhistelu, vaan James Whalen ohjauksesta löytää paljon mustaa huumoria. Omassa lajissaan tämä ei silti ole mitenkään ylivoimainen.

Frankenstein on sitä wanhaa kunnon kauhua, vaikkei tämän päivän mittapuulla olekaan pelottava. Meininki on kuitenkin hauskan sympaattista alun "heikkohermoisten on syytä lopettaa katsominen tähän"-varoituksista aina itse hirviön ensiesiintymiseen saakka. Pientä jännitystä onnistutaan luomaan hirviön elävöittämiskohtauksessa ja ensi kertaa naamansa näyttämisessä. Boris Karloffin esittämä Frankensteinin hirviö on maskeerattu todella karmivan näköiseksi, vaikka hirviön örähdykset eivät kovin pelottavia ole. Tiedä sitten onko teatteriyleisö kiljunut kauhusta 30-luvulla. Näyttely elokuvassa on ihan kelvollista, vaikkakin jälleen ajalle yleistä teatterimaista elehtimistä. Kuvakulmissa olisi myös voinut olla hieman mielikuvituksellisuutta kameran yleensä kuvatessa tapahtumia melko kaukaa ilman leikkauksia. Lavastus taas on sitten hieman laadukkaampaa työtä ja itse pidin niistä kovasti. Klassikoksihan tätä varmaan voi sanoa ja oli ihan mukava katselukokemus.

Klassikko. Tälläinen vanha goottilainen kauhu iskee.

Tässä on kyseessä erittäin onnistunut filmatisointi, josta voisivat nykyleffatkin ottaa mallia. Aloitus on täydellinen, sillä ensimmäinen puolituntinen alkaa tavallaan keskeltä tarinaa, mutta silti pohjustaa hahmot, tapahtumat ja motiivit täydellisesti. Sen jälkeen tapahtuvat kohtaukset vähentävät leffan tehoa etenkin päähenkilön "hieman" epätasaisen käytöksen vuoksi, jossa hän ensin suojelee naistaan ja lupaa jäädä hänen luokseen, ja sekunti sen jälkeen sulkee ämmän edestä oven ja lukitsee hänet huoneeseensa. Karloff vetää komeasti terminaattoriroolia, vaikka en itse tuntenutkaan lainkaan sympatiaa tätä olentoa kohtaan.