Hauska komedia uutismiehen ja jumalan kohtaamisesta nähtiin vuonna 2003, kun Jim Carey ja Morgan Freeman törmäsivät toisiinsa tyhjässä toimistorakennuksessa. Silloin Steve Carrell luki uutisia puhevammaisella aksentilla ollen yksi leffan monista kohokohdista.

Neljä vuotta myöhemmin päätettiin kaikessa viisaudessa, että nostetaan Carrell Careyn paikalle, koska Carey ei suostunut jatko-osaan. Yhtäkkiä elokuva ei olekaan yhtään hauska, vaan väkinäinen yritys tehdä suosittua leffaa uudelleen. Tämä muuten floppasi tosi pahasti, vaikka markkinointiin syydettiin hilloa hullun lailla. Aivan oikein!

Leffa kusee ja pahasti päin seiniä! Täytyy imetellä miten J.Goodman on eksynyt tämmösen paskaan leffan. Aivan kammottava typerä roina!

Hyvin, hyvin väsynyttä läppää alusta loppuun.

En ole rehellisesti sanottuna koskaan nähnyt yhtä epähauskaa, pinnallista, antiklimaattista, väkinäistä ja yksinkertaisesti saatanan huonoa komediankuvatusta. Yksikään rasittavasti katsojaa aliarvioiva "vitsi" ei naurattanut, jokainen näyttelijä vitutti joko hahmon ja/tai roolisuorituksen paskuuden takia valtavasti ja tapahtumien väliin ängetty siirappi aiheutti raivokohtauksia. Koko elokuvan juoni on alleviivatuinta ja pinnallisinta ympäristöteemaa koskaan, eivätkä tekijät nähtävästi välittäneet CGI-eläinten aitoudesta pätkääkään. Kun tähän ynnätään Evanin työtoverin hämmentävän epähauska kuittailu jokaiseen turhaan asiaan, käsissä on kolmelta tunnilta tuntuva sataminuuttinen filmiläjä. Pisteen koko kidutukselle tarjosi se, etten nauttinut edes lopputeksteistä. Olisin sulkenut television heti lopun lauluosion takia, mutta kaukosäädin päätti juuri sillä hetkellä piiloutua, jotta hermosuonet ehtisivät purkaantua lopullisesti.

Pyöreät nolla tähteä ja "Hyi vittu"-leima. En ota tosissani yhtäkään tälle monumentaaliselle paskaläjälle osoitettua kehua. Miten helvetissä kokonainen montaasi peukaloon osuneita vasaraniskuja voi olla mitään muuta kuin raivostuttavaa katsojan aliarviointia?