The Deep End (2001)
- Ohjaajat:
- David Siegel, Scott McGehee
- Pääosanäyttelijät:
- Goran Visnjic, Jonathan Tucker, Tilda Swinton
- Maat:
- USA
Arvostelut
Uhrautuva perheenäiti pelastelee homopoikaansa tippa linssissä. Katsojat sen sijaan jäävät pelastamatta tylsyydeltä.
Eräällä nimeltä mainitsemattomalla elokuvasivustolla elokuvan Deep End –tiedoissa juonitiivistelmän kohdalla lukee "Empty". Toki sama teksti löytyy monen muunkin elokuvan kohdalta, mutta Deep Endiin se sopii erittäin hyvin. Siinä kun ei hirveästi ole juonentynkää tiivistettäväksi, eikä ole ihme, ettei ketään moinen kirjoitusduuni ole innostanut.
Yritetään nyt kuitenkin. Sen minkä turhautumiselta ja kiukunpihinältä voi.
On äiti, sellainen keskiluokkaisen perheen työjuhta. Isä seilaa ties missä. Perheessä on kolme lasta ja ukkikin siellä housessa duunailee. Talo kohoaa rannassa komeana ja idylli näyttää kauniilta. Tai näyttäisi, ellei heti alkumetreillä yritettäisi läimäyttää oikein kunnon jännäriläimäytystä katsojan poskelle. Hutihengessä. Löytyy limaista 30-vuotiasta teinipoikiin mieltynyttä äijää, onnettomia sattumuksia ja teennäisen riipivää "4D:ssä tänään: poikani on homo!" –asennetta. Itse stoorina toimii tavallisen tuttu kiristysnäytelmä, jossa komea rosvo ihastuukin uhriinsa ja joutuu ristituleen moraalin ja rikolliskumppaninsa kanssa. Ja kaikki em. on sanottu vahvasti sarkastisesti.
Alkutekstien tyyli lupailee aitoa b-jännäriä, tarkempi tsekkailu paljastaa, ettei (Elisabeth Sanxay Holdingin The Blank Wall –teokseen pohjautuva) Deep End ei suostu tarjoilemaan edes sitä. Lähinnä kyseessä on sylkiklimpin lailla paikallaan lilluvasta draamanpoikasesta. Ohjaajaduo on selkeästi ajatellut tyhjän rainansa kohokohdiksi shokeeraavaa ja ahdistavaa gay-videoklippiä (onhan se yllättävä kohta toki, vaan jotenkin sitä odottaisi leffan tunkeutuvan syvälle jotenkin toisella tapaa) ja lopun pientä tirautushetkeä (aah, niin laskelmoitua!), mutta nekin hukkuvat pohjaan tylsyyden taakka painoinaan.
Pääosan Tilda Swinton repi kyllä komeat määrät ehdokkuuksia suorituksestaan, mutta ylimitoitettu uhrautuva perheenäiti –asenne alkaa tökkiä jo puolessa välissä ja sitä mukaa jees suoritus kuihtuu. Kun vielä itse luvattu mysteeri ja draama puuttuvat ja Teho-osaston hurmuripoika Visnjic kävelee roolinsa läpi typertynyt katse kasvoillaan, niin lopputulos jää masentavaksi. Paljastettuja sieluja –elokuva on käyttänyt samaa pohjateosta jo puolivuosisataa aiemmin ja nyt kyseessä taitaa olla ikävästi vain taitamattomissa käsissä väännetty 2000-lukulainen höpöhöpöversio sinänsä klassisesta tarinasta. Mukana roikkuva fläsäri mitättömistä tapahtumista kruunaa hutikudin.
Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 813 arvostelua
Arvosteltu: 05.08.2007
Katsottu: Kotona
Sattumaa, kiristystä ja kieroja ihmissuhteita...
The Deep End on suhteellisen tuoretta ja kehuttuakin indie-elokuvaa amerikkalaisittain. Menestystä ja kehuja Cannesista ja Sundancelta jne. Riippumattomat tuotannot ovat aina kiinnostaneet tätä katsojaa jo siinäkin mielessä että yleensä tarinaan tai toteutukseen on löydetty keskivertoa parempaa jujua, suurempien dollarivirtojen häiritsemättä.
Elokuva kertoo puolittain lastensa, siis tyttärensä ja poikansa, kanssa elävästä yksinhuoltajaäidista. Perheen isukki on näet sellaisessa duunissa, ettei sitä paljoa kotioloissa näy. Äityli joutuu tekemään uskaliaita ratkaisuja perheensä puolesta, kun huomaa poikansa joutuneen vakavemman puoleisen rikosvyyhdin uhriksi. Mukana on sattumaa, kiristystä ja kieroja ihmissuhteita, jotka kaikki muodostavat keitoksen, jonka lipittämisessä saattaa lähteä henki manan majoille asustelemaan.
Elokuvan lähtökohtiin nojaten se voisi onnistua loistavasti. Mutta tällä kertaa kyllä tämä katsoja jäi vähän niinkuin rannalla ruikuttamaan. Katsoja ikäänkuin sysätään heti tapahtumien keskipisteeseen eikä oikein kenestäkään ota selvää, mitä touhutaan tai mistä on kyse. No pian asioiden kulku alkaa selkiintyä, mutta silloin ollaan jo hieman ulkopuolella. Motiivien puute saa töllistelijän kuitenkin tuntemaan itsensä hieman hölmöksi. Sympatiat eivät oikeastaan jaksa enää asettua kenenkään puolelle ja se taas tekee elokuvan muka jännittävistä käänteistä oikeastaan pitkästyttävääkin seurattavaa.
Kustaa
Ylläpitäjä, 226 arvostelua
Arvosteltu: 27.05.2003
Katsottu: DVD
Videot
Kuvat
Suosituksia
Kommentit
cronenberger
Tykittäjä
lollero
Käyttäjä
Arvostelut
Uhrautuva perheenäiti pelastelee homopoikaansa tippa linssissä. Katsojat sen sijaan jäävät pelastamatta tylsyydeltä.
Arsi T. Elokolikko 05.08.2007 20:36
Sattumaa, kiristystä ja kieroja ihmissuhteita...
Kustaa 27.05.2003 20:30
Kommentit
cronenberger
Tykittäjä
28.03.10 klo 22:46
Tyylikkäästi alkava noir-jännäri hyytyy pian sekavaksi jahkailuksi, josta on jännitys kaukana. Filmin ainut anti on Tilda Swinton.
lollero
Käyttäjä
08.03.09 klo 22:54
Ihan ok jännäri.
maisteri
05.08.07 klo 23:28
Todella tylsä katsoin vain sen takia, koska serkulla on mökki tuolla laketahoella missä kuvattu.
DonJulzu
10.03.05 klo 12:47
Ihan hyvä trilleri, joka osaa pelottaakin joissain vaiheissa.
Acedia
20.10.04 klo 16:15
Tavanomaista jännitystä, joka ei kohoa missään vaiheessa piinaavaksi asti. Heikkenee loppua kohti sen verran, että puolikas oli pakko pudottaa pois.
masahiiri
12.05.04 klo 00:07
Ei huono. Aika omaperäinen juoni ja hyvin tehty elokuva.
nikita
04.12.03 klo 23:31
Ontto. Aivot suodattivat kuin tuosta vaan, mitään ei jäänyt haaviin. Olisin kaivannut edes yhtä klönttiä, jota jäädä pureksimaan. Mutta ei edes sakkaa.. Tilda Swinton on kaunis albiinomaisesti.