On vaalivuosi 1976 Ruotsissa. Naisten vapautuminen ja seksuaalinen vallankumous kulkevat käsi kädessä puolueettomuuden, ydinvoiman ja turvallisuusasioiden kanssa. Tukholmassa lastentarhat ovat seinänaapureita ”poseerausstudioiden” kanssa ja seksiklubit saavat asiakkaita lähellä olevasta hallituskansliasta. Nuori Iris värvätään puhelintytöksi nuortenkasvatuskodista ja hän nousee salamannopeasti yhteiskunnan pohjalta, ohi diskojen ja eliitin kristallikruunujen, ylös kohti maan korkeimpia poliitikkoja. Kun kaikki alkaa paljastua ja utopistinen kuva Ruotsista on uhattuna, astuvat valtaa pitävät miehet estradille ylläpitääkseen sen. Call Girl on poliittinen ja psykologinen trilleri, joka on ”hermolla” ja sosiaalisesti tietoinen. Se on saanut inspiraationsa 70-luvun parhaista amerikkalaisista trillereistä kuten All the President’s Men, Three Days of the Condor ja Serpico, käsitellen aihettaan samalla herkkyydellä ja realismilla kuin Truffautin Les 400 coups.
Arviot
Call Girlin kaltaisten ruotsalaiselokuvien parissa harmittaa se, että suomalaisessa elokuvateollisuudessa ei esiinny vastaavia teemoja tai niiden taidokasta käsittelyä.
Hieno asia ruotsalaisissa elokuvissa, jotka ottavat rohkeasti kantaa yhteiskunnallisiin kipupisteisiin, on niiden soveltaminen Suomeen yhteisen pohjoismaisen taustan kautta. Kun esimerkiksi sellaiset elokuvat kuin tai ravistelevat lintukodon kulisseja, on helppo siirtää niissä käsiteltyjä teemoja, kuten pakkosterilisaatiota ja naisten seksuaalista hyväksikäyttöä, myös suomalaiseen kontekstiin maidemme samankaltaisuuden vuoksi. Edellä mainittujen tai kaltaisten elokuvien parissa harmittaakin uskomattoman paljon, että […]
X-tyyppi
Arvosteltu: 06.12.2012