Black Sunday (1960)
- Alkuperäinen nimi:
- La maschera del demonio
- Tunnetaan myös nimillä:
- Paholaisen naamio
- Tuotantovuosi:
- 1960
- Ohjaajat:
- Mario Bava
- Käsikirjoittajat:
- Ennio de Concini, George Higgins, Mario Bava, Mario Serandrei, Nikolai Gogol
- Pääosissa:
- Andrea Checchi, Arturo Dominici, Barbara Steele, Ivo Garrani, John Richardson
- Maat:
- Italia
- Kielet:
- italia
- Pituus:
- 87 min
- Genret:
- Kauhu
Keskiarvo
Arvostelut (1): 
Pikatuomiot (5):
Oma pikatuomio
1600-luvulla Asa-niminen noita kokee Moldaviassa kurjan kohtalon rakastettunsa Javuton kanssa, ja vieläpä oman veljensä käden kautta, paholaisen kätyreitä kun ei paikkakunnalla kaivata. Asa ehtii kuitenkin langettaa karmivan kirouksen viimeisenä tekonaan, ennen kuin hänen kasvoilleen hakataan ikävä, sisäänpäin sojottavilla piikeillä varustettu Saatanan Naamio. Neitonen kuolee, haudataan kryptaan ja arkun yläpuolelle pystytetään iso risti pitämään noita kuolleena, tämä kun tuntuu olevan allerginen kristinuskon pääsymbolille. Aika ehtiikin kulua parisen sataa vuotta, kunnes kaksi Moldaviassa matkaavaa professoria onnistuu sössimään kaiken, ja pian saavat kunnon kansalaiset jälleen pelätä henkensä edestä verenhimoisten noitien riehuessa kylillä. Jotain on asialle tehtävä.
Black Sunday (kulkee myöskin nimellä Mask Of Satan) on legendaariseksi nousseen Mario Bavan ensimmäinen virallinen ohjaustyö. Ilmestyessään vuonna 1960 se aiheutti melkoisen kohun sisältämänsä väkivallan takia, ja täytyy tosiaan myöntää, että itsekin pystyin vain hämmästelemään tätä. Eihän tämä enää näinä päivinä mitään rajua tavaraa ole, mutta enpä pystyisi montaakaan näin vanhaa leffaa nimeämään, joissa otettaisiin lähikuvaa vaikkapa palavissa kasvoissa sulavasta lihasta, tai silmien puhkaisemisesta lähes splattermaisen verisuihkun saattelemana.
Jos gore on leffassa hyvin toteutettu, ovat sitä kieltämättä myöskin muut erikoistehosteet, etenkin kivisen hauta-arkun räjähtäminen, noidan kasvojen nuorentuminen sekä silmien kasvaminen päähän ovat 60-luvun tuotokseksi hyvin vakuuttavaa jälkeä (dvd:n takakansi väittää muuten Bavan itse väsänneen efektit). Myöskin lavastus on todella komeaa katseltavaa synkkine linnoineen, metsineen ja hautaholveineen, ja ne virittävät ilmaan juuri oikeaa goottilaisen aavemaista ilmapiiriä.
Tästä päästäänkin sitten miinus-puoliin. Musiikki on näes suurimmalta osin aivan hirveää ja onnistuu latistamaan todella ikävästi muuten niin vahvaa tunnelmaa, jota edes leffan harmiteltava mustavalkoisuus ei olisi yksin pystynyt pilaamaan. Sävelmien ongelmana onkin eräänlainen muinaishollywoodmaisuus, eli lähes kaikki musiikki kuulostaa suurin piirtein samanlaiselta, eikä tekijäin mielestä tunnu olevan väliä, vaikka noidan herätessä arkussaan taustalla kuuluisi vain ääni, joka lähtee jonkun lyödessä vimmatusti pienonkoskettimia.
Näyttelijät ovat ihan hyviä, tosin juoppoa ajuria Borista esittävä Renato Terra olisi ehkä ollut ominaisempi vaikkapa leffaporukan kahvinkeittäjän roolissa kuin näyttelijänä. Naputusta lähtee myöskin Arturo Dominicin valitsemisesta Javutoksi, ei Irwin Goodmanin näköistä kaveria vain pysty hyväksymään pelottavaksi pahikseksi millään asteella.
Black Sunday on kelpo tavaraa Bavan ensimmäiseksi omaksi elokuvaksi. Elokuva ei ole jännittävä saati pelottava, vaikka kovin lähellä ensiksi mainittua ollaan paikoittain. Ohjaus on ihan hyvää, vaikkakin toisinaan mopo meinaa karata käsistä (esim. lopputaistelu), mutta kyllä tässä kunnialla kuitenkin maaliin asti päästään. Enpä kuitenkaan mainitsisi tätä ehkä ensimmäisenä, jos joku Bavan töihin ensikertaa tutustuva pyytäisi ohjaajalta leffaa suosittelemaan.
Pisteet:
Arvosteltu: 13.06.2008
Katsottu: Kotona
