Black Sabbath

Black Sabbath (tai The Three Faces of Fear, millä nimellä tätäsitten haluaakaan kutsua) yhdistää toisiinsa kolme pientä kauhutarinaa Boris Karloffin vetämine introineen, ja tuokin erittäin vahvasti mieleen George A. Romeron ja Stephen Kingin Creepshow-rainan, tosin paljon hyytävämpänä ja verettömämpänä versiona, ja myöskin ilman jälkimmäisen mustaa huumoria.

Ensimmäisessä osassa (The Telephone) naisrakkautta harrastava neiti nimeltä Rosy (Michèle Mercier) päätyy julman, vankilasta karanneen hyypiön vainon ja uhkaussoittojen kohteeksi. Rosy soittaa turvakseen ex-tyttöystävänsä Maryn, mutta kaikki ei lopulta olekaan sitä, mille päälle päin saattaisi näyttää..

Onneksi Telephone on tehty sekä ensimmäiseksi että lyhyimmäksi tarinaksi, sillä tämä on ikävä kyllä koko leffan "huonointa" antia. Juoni on aika tympeä, eikä tätä oikein millään jaksa enää tänä päivänä säikkyä, eiköhän niin monta puhelimeen "I will kill you"-juttua latelevaa ja uhria jokaista liikettä tarkkailevaa murhaajaa jo ole vuoteen 2008 mennessä tavattu. Aikanaan tämä kyllä varmasti oli paljon vaikuttavampi kokemus, ja onhan Bava kuitenkin onnistunut rakentamaan tarinan ihan toimivasti tapahtumaan yhteen ainoaan huoneeseen.

Toinen stoori, The Wurdalak, kertoo Mark Damonin esittämästä Vladimiresta, joka sattuu pysähtymään myrskyisänä yönä pieneen majataloon, jossa tätä varoitetaan jatkamaan matkaansa, alueen vuorilla kun elelee wurdalakeja, elävistä verta imeviä ruumiita (eli vampyyrejä, niinkuin meillä päin tavataan sanoa). Vladimire on kuitenkin ehtinyt jo iskeä silmänsä perheen kauniiseen tyttöön Sdenkaan ja viis veisaa saamistaan varoituksista. Pian taloon saapuu Boris Karloffin esittämä isoisä viiden päivän takaiselta retkeltään kyseisille vuorille, ja sitten alkaa Vladimire ymmärtää, kuinka niitä viisaampiaan olisi kannattanut kuunnella..

Toisin kuin Telephone, Wurdalak ammentaa kauhunsa vahvasti goottilaisesta tunnelmasta. Ulkona on pimeää sekä myrskyistä, löytyy synkkää taloa ja linnan rauniota, ja tuuli ulvoo kaameasti kilpaa paikallisen koiran kanssa. Näyttely on hyvää, varsinkin Karloffin työ on vaikuttavaa katseltavaa, ja tunnelma on parhaimmillaan todella käsinkosketeltavaa, kun vaikkapa juuri kuollut lapsi vaeltaa öisellä pihalla itkemässä ja kolkuttamassa ovia. Tämä oli myös ainoa osa, jossa näkyi hiukan verta, muttei sillä tässäkään suuremmin mässäillä.

The Drop Of Water on paitsi kolmas ja viimeinen, myös kaikkein karmivin elokuvan tarinoista. Siinä sairaanhoitaja varastaa hämäräperäisesti kuolleelta naiselta tämän sormessa olevan timanttisormuksen, ja tajuaa tekonsa typeryyden vasta, kun se on jo liian myöhäistä. Vaikkei kummoiselta kuulostakaan, tämä tarina onnistui paikoitellen aiheuttamaan itsessäni jopa lähes kauhuun verrattavia tunteita ja vanha, silmät auki ja virne kasvoillaan kuolleena makaava harppu oli saatu tehtyä erittäin puistattavaksi. Onneksi lopuksi saadaan vielä isäntä Boris Karloffin hupaisaa kevennystä ennen lopputekstejä, ja näin onkin Black Sabbath sitten takana.

Kaikkia tarinoita yhdistää erittäin vaikuttavan ohjauksen lisäksi myös todella hienoa tunnelmaa luova musiikki ja erityisesti paikoitellen uskomaton valon ja värien käyttö, mikä tuo hyvin paljon mieleen Dario Argenton elokuvat ala Suspiria. Myös lavastus on etenkin Wurdalakissa komeaa, eivätkä näyttelijät tai näiden dialogi ollut missään tarinassa huonoa.

Black Sabbath kumoaa vihdoinkin uskomukseni siitä, että leffan ikä nakertaisi pelottavuuden ja tunnelman ajan hampaalla pois. Tämä toimii vanhuudestaan huolimatta juuri siksi, ettei kauhua ole yritetty rakentaa Hollywood-budjetilla ja "kammottavilla" hirviöillä, jotka parin vuosikymmenen päästä käyvät enintään camp-huumorista, olivatpa sitten ensi-iltanaan kuinka pelottavia hyvänsä. Ikävä kyllä en voi tätä muihin Bavan elokuviin verrata, Musta Sapatti kun oli ensimmäinen ohjaajalta näkemäni teos ikinä. Todella vaikuttavaa ja selkäpiitä karmivaa tavaraa, jota edes ensimmäisen osan pienoinen tylsyys ei pääse pilaamaan. Suosittelen.

Pisteet:
Arvosteltu: 11.06.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

kurkkuharja
Käyttäjä
39 arvostelua