Birthday Girl - unohtumaton yllätys (2001)

Vaikka hyviä puolia löytyykin, jyräävät Birthday Girlin huonot puolet ne armotta alleen.

Nicole Kidman on siitä harvinainen nykypäivän leffastara, että mitään umpisurkeita rävellyksiä ei ole hänen uralleen ole ainakaan toistaiseksi osunut, vaan suurin osa hänen elokuvistaan ainakin ”ihan ok” -tasoa, ellei erittäin hyviä. Poikkeuksiakin kuitenkin löytyy, kuten Jez Butterworthin ohjaama ja Kidmanin yhdessä Ben Chaplinin kanssa tähdittämä Birthday Girl, joka takakannen mukaan on komedia/trilleri. No, onhan tässä ehkä jotain mustaa komediaa, ja trilleriäkin yhden pankkiryöstön verran, mutta pääpaino tuntuu kyllä olevan draamassa, vaikka Butterworthilla onkin elokuvan edetessä selkeästi vaikeuksia keskittyä olennaiseen.

Birthday Girlissä, joka oli muuten kolmas Kidmanin samana vuonna (2001) tähdittämä elokuva, Kidman esittää venäläistä postimyyntivaimoa Nadiaa, jonka pankissa rehkivä työnarkomaani John (Chaplin) pistää tulemaan lentorahdissa. Kaikki sujuu hyvin – paitsi että Nadia ei puhu englantia vaikka toisin on sovittu, ja kun tyttösen riehakkaat serkkupojatkin tulevat pistäytymään tämän syntymäpäivänä, päädytään parin mutkan kautta tekemään pankkiryöstö, ja Nadiakin paljastuu aivan muuksi kuin miltä vaikutti.

Leffassa on paljon hyvää. Nicole Kidman on hyvä. Piste. Hän on todella hyvä, eläytyy hankalaan roolinsa ainakin kohtalaisesti, ja ilmeisesti puhuu venäjää elokuvassa itse – ja hyvinhän se sujuukin, ellei ääntä sitten ole dubbattu, mitä itse en kyllä huomannut. Myös serkkupoikia esittävät Vincent Cassel ja Mathieu Kassovitz molottavat arvoisan itänaapurimme kieltä kuin natiivit (samalla varauksella kuin Kidman), mutta muuten näyttelijäntaidoissa uupuu. Ben Chaplin tekeekin selvästi parhaan roolisuorituksensa: mies esittää arkista tyyppiä joka tekee vähemmän arkisia ratkaisuja, ja on kyllä hyvin luonteva. Vaikka ohjaaja Butterworth onkin ajoittain kyvytön välittämään tunnetiloja ruudulta katsojalle, Chaplinin loistava (luonne?)näyttely saa katsojan elämään hahmonsa mukana. Tämä toimii varsinkin elokuvan draamallisemmissa osissa, tehden niistä helposti lähestyttäviä.

Mutta vaikka hyviä puolia löytyykin, jyräävät Birthday Girlin huonot puolet ne armotta alleen. Juoni on armottoman pomppiva ja henkilöhahmojen kehitys ja suhteet epäuskottavia. Jokainen on vuorollaan jokaisen ystävä, vihollinen, vastentahtoinen liittolainen, kiistakumppani ja salarakas. Kun lisäksi venäläisroolien Cassel ja Kassovitz tekevät suorituksensa melko pökkelösti, on katsojan välillä vaikea päätellä, mihin suuntaan tunnetilat nyt kääntyivät (tai mihin niiden pitäisi kääntyä). Juonessa on käänteitä vaikka millä mitalla, mutta kummallisella tavalla ne ovat aina totaalisia täyskäännöksiä – ne eivät siis muuta tarinan suuntaa vaan heittävät sen takaisin viimeisintä käännettä edeltäneeseen tilanteeseen. Juoni tuntuukin osittain improvisoidulta, ja lopun lentokentällä ja läheisessä hotellissa tapahtuva nysväys tuntuukin kovasti yritykseltä saada lyhykäiseen elokuvaan lisää pituutta.

Suurin ongelma on kuitenkin Jez Butterworthin ohjauksessa. Välillä elokuva tuntuu olevan draamakomediaa, välillä läiskitään synkkien tapahtumien tueksi mustaa huumoria, välillä ollaan rikosleffan parissa ja kohta aikaa vietetäänkin trilleriä katsomalla, vaikka pohjimmiltaan Birthday Girl on draama kahden erikoisella tavalla tavanneen ihmisen epätavallisesta suhteesta. Siinä suhteessa Butterworthin mielenkiinto kuitenkin keskittyy jatkuvasti muualle, vaikka koko rikostrilleriys on elokuvan teemojen kannalta täysin turhaa. Komedia sen sijaan on pääosin (onneksi) jätetty muutamiin synkällä tavalla hauskoihin heittoihin, jotka toimivat elokuvassa yllättävän hyvin. Kummastuttaa vain, miksi DVD:hen on merkitty tyylilajiksi komedia, koska elokuvan pääpaino on muualla. Mutta kuten sanottu, pääpaino on Brithday Girlin todellisen sisällön kannalta aivan hakusessa. Paljon mieluummin olisin katsonut vakavahenkisen draaman, jossa olisi käsitelty Nadian ja Johnin suhdetta ajan ja ajatuksen kanssa. Nykyisellään Butterworth oli tekemässä väärää elokuvaa.

Miihkali
Tähtääjä, 138 arvostelua
Pisteet:
Arvostelu: 05.01.2009
Katsottu: Kotona

Ei nimestään huolimatta ole unohtumaton yllätys, vaan perustason jännäri.

Nicole Kidman on viime vuosina kerännyt mainetta ja kunniaa rooleistaan, mutta onpahan hän myös tahkonnut ahkerasti leffojen parissa. Birthday Girl-leffa valmistui samoihin aikoihin kuin erinomainen aavetrilleri the Others. Niinpä alelaarit lauloivat kutsuhuutojaan Bithday Girlin kohdalla niin kovasti, että Joe Butterworthin tummahkosävyinen jännäri lähti matkaan – melko pitkälti Kidmanin vuoksi.

Leffa ei ole Kidmanin parhaita, vaikka venäläisnaikkosen osa sutjakkaasti hoituukin. Ben Chaplin pihalla olevana ja nöyryytettynä nörttinä vetää paremmat pojot tällä kertaa. Venäläiskaksikkona häärivät Cassell & Kassovitz sököttävät itäaksenttiaan ja juovat vodkaa ihan puhtain paperein hekin.

Koko puolijännä show käynnistyy, kun elämänilon työhönsä hukuttanut ja maneereihin turtunut John päättää hankkia naisen itselleen Venäjältä ja vieläpä internetin kautta. ”From Russia with love”-deittipalvelu saa toimia välittäjänä ja niinpä lentoasemalle putkahtaa ”tilattu tuote”, Nadja. Johnin hälytyskellot eivät soi lainkaan, vaikka nainen omaakin Nicole Kidmanin ulkomuodon (joskin jatkuvasti sauhuava rööki ja suttuisampi meikki tekee tilanteesta helpomman suodattaa). Edes se, että nainen ei puhu sanaakaan englantia, ei tunnu haittaavan Johnia kovin paljoa. Kaikki muut askareet kun tuntuvat kielimuurista huolimatta onnistuvan, ja sehän Johnille riittää.

Nadjan syntymäpäivänä elämä käykin sitten muutaman asteen verran hankalammaksi: mukaan kuvioihin tupsahtavat kuin tyhjästä Nadjan venäläiset ”serkkupojat” daa daa-huutoineen ja vodkapulloineen. Kohta John huomaakin jo ryöstävänsä pankkia ja että häntä on huijattu pahemman kerran. Lopussa pikkukäänteitä tarjoillaan oikein enemmältikin, mutta paikallaan stoori junnaa ja onnellinen loppu näyttää selviöltä. Välistä Nadja kuuluu huijariporukkaan kuin kunnon konnakin ja välistä hän löytää itsensä patteriin sidottuna, välistä petetty John murenee kuin näkkileipä auton alle ja välistä mies on voimissaan. Että sitä rataa…

Mukavia pikku oivalluksia leffassa on paljonkin. Johnin tylsien taustojen kertominen työkavereiden suusta ja työpaikkaraporttien välityksellä ovat piristävä kokeilu ja lenkkeilykohtaus, jossa englantia puhumaton Aleksej ”nyrkkeilee” Johnin kanssa on hupaisaa katsottavaa. Paras yksittäinen sutjautus on silti kohta, jossa John maksaa lahjuksia hotellivirkailijalle, jotta tämä kertoisi missä kerroksessa asustaa venäläisiä. Rahat saatuaan virkailija suostuu paljastamaan, että hotellissa on vain yksi kerros.

Musiikkivalinnat leffassa osuvat nappiin, joskin niitä käytetään pihistellen. Tummahkoa näppärää dialogia joukossa on soppeli määrä ja ”Oletko kirahvi?”– vitsi pyörii kuvioissa useampaan otteeseen. Silti, kaikesta positiivisesta sälästä huolimatta, Birthday Girl ei nimestään huolimatta ole unohtumaton yllätys, vaan perustason jännäri ilman kummempaa syvyyttä. Vähän valju maku tästä jäi. Rahkeita olisi ollut enempäänkin.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 720 arvostelua
Pisteet:
Arvostelu: 27.07.2004
Katsottu: DVD

Stereotypioista tuskin kukaan suutahtaa, kun homma vedetään loppuun asti pilke silmäkulmassa.

Internetin ihmemaailma tarjoaa nykyään helppoa ratkaisua vaikka ja mihin. Tosirakkauttakin - tietyllä hinnalla. Elämässään lähinnä turhauttavan työpaikan saavuttanut brittiherrasmies John (Chaplin) eksyy fromrussiawithlove.com-nimiseen nettiosoitteeseen, ja alkaa etsiä itselleen postimyyntivaimoa. Eipä aikaakaan, kun mies venailee lentokentällä Nadja-lappua heiluttaen. Lopulta vaimo (Kidman) tulee perille, mutta kaikki ei ole ihan kondiksessa. Nadja ei nääs puhu englantia laisinkaan. Alkukankeuksien jälkeen homma alkaa kuitenkin luistaa - eikä sitä englantiakaan nyt tarvitse osata, kun molemmat kommunikoivat rakkauden kansainvälisellä kielellä. Ainakin syntymäpäivään saakka...

Birthday Girl - Unohtumaton yllätys alkaa puhtaalla naururevittelyllä. Reippaan puolituntisen jälkeen meininki muuttuu hupaisasta rankaksi, ja siirrytään napakkaan trillerifiilinkiin. Loppua kohden homma höllää jälleen, ja jo on kumma jos ei vikassa skenessä kasvot hymyä. Pläjäyksen kovaan genrenvaihtoon on näin jälkeenpäin ajateltuna ihan oikeutettu syy, sillä se korostaa juonen isoa hämäyshommaa ja katsojakin menee lankaan. Leffasta löytyy keskivaiheilla muutama selkeä viittaus Hitchcockin Psykoon, mutta jujut pysyvät onneksi hillittyinä ja leppoisina bongata. Käsis pitää katsojan mielenkiintoa hyvin yllä, joskin herkullisesta ideasta olisi voinut saada enemmänkin irti. Stereotypioista tuskin kukaan suutahtaa, kun homma vedetään loppuun asti pilke silmäkulmassa.

Amerikkaleffoissa minua jaksaa aina ihmetyttää, miksi niihin pistetään aina jenkkinäyttelijöitä esittämään ulkomaalaisia, jotka puhuvat sitten yleensä englantia ulkomaalaisella aksentilla. Starojen puhuma venäjä varmasti ärsyttää, jos kieltä sattuu itse puhumaan (vrt. Charlien enkelit-kohta, jossa naiset puhuvat "suomea"). Näin venäjää osaamattomana junttina homma ei minua onneksi häiritse, vaan remmi käy rooleihinsa uskottavasti. Suoritukset ovat muutenkin hyvää tasoa, vaikkei käsis vaadi mitään mieletöntä antaumusta keltään. Taustamusa on mukavaa kuultavaa etenkin loppukohtauksessa, muuten sitä ei käytetä hirmuisesti.

Birthday Girl on pieni ja hiljainen raina, mutta sehän ei ole välttämättä ollenkaan huono homma. Huumori on juuri sopivan mustaa meikäläisen makuun, ja lopetus päättää kaiken onnistuneen pehmeästi. Mukavan lämminhenkinen pläjäys on siis kyseessä, ja vähäisen suitsutuksensa takia oikein positiivinen yllätys. Unohtumaton ei kuitenkaan.

Pingutyyppi
Käyttäjä, 205 arvostelua
Pisteet:
Arvostelu: 30.10.2003
Katsottu: Kotona

Ihan mukava pienimuotoinen pläjäys.

Spektaakkelimaisen Moulin Rougen ohella työteliään Kidmanin aika riitti samana vuonna myös kahteen muuhunkin pläjäykseen, ilmeisesti(?) erinomaiseen The Othersiin sekä tähän Birthday Girliin. Tämä kyseinen leffa on pääroolitukseltaan pienimuotoinen ja hiukan näytelmällinenkin vaikka tapahtuukin myös ihmisten ilmoilla. Homma tarjoaa juonellisesti mukavia pieniä kääntöjä, mutta valtaosa niistä on ennalta arvattavia happyend-loppuineen. Kyllähän tämä mustan huumorin sävytteinen leffa on silti ihan onnistunut, ei siinä mitään.

Hiljainen ja yksinäinen John elää jämähtänyttä elämää englantilaisessa tuppukylässä ja näprää rahojen kanssa pankkivirkailijana. Aukon naisrintamalla hän on päättänyt täyttää tilaamalla netin kautta venäjältä morsmaikun. Pian korsteenin lailla kessua sauhutteleva ja vain venäjää puhuva Nadja (Kidman) ilmestyykin Johnin elämään. Pienen alkuhämmennyksen jälkeen kieliongelmillakaan ei ole pahemmin väliä kun päästään leikkimään aikuisten leikkejä ja toteuttamaan Johnin omia kaappiperversioita. Ilmeisen onnelliseksi muuttunut parisuhdetilanne mutkistuu kun tulee Nadjan syntymäpäivä ja pari tuttua venäjän ukkoa saapuu kakunsyöntiin. Ukoilla on mielessä muutakin kuin pelkkä juhliminen...

Alkuun Nadja tuntuu erittäin vastenmieliseltä naaraalta ja hiukan ajattelikin että miltähän näyttäisi jos hommaa olisi vedätetty vielä enemmän. Joku tukevampi täti ja vielä irstaammat juhlapakkelit kasvoille. Ei nyt sentään, sutjakan Kidmanin tähdittämä leffahan tämä on. Kidman menee vallan hyvin venäläisenä vosuna ja välillä tulee jopa unohdettua että emäntä on hollykylän superstara oikeassa elämässään. Venäläisten heppujen toiminta tuntuu leffassa varsin "hauskalta" ja uskottavaltakin. Leffan miespuolisten kavereiden naamat näyttävät tutuilta, mutta mihinkään tapaukseen heitä ei oikein osaa yhdistää. Kaikenkaikkiaan ihan mukava pienimuotoinen pläjäys.

arska
Ylläpitäjä, 636 arvostelua
Pisteet:
Arvostelu: 13.09.2002
Katsottu: DVD