Beyond, The
- Alkuperäinen nimi:
- E tu vivrai nel terrore - L'aldilà
- Tuotantovuosi:
- 1981
- Ohjaajat:
- Lucio Fulci
- Pääosissa:
- Catriona MacColl, Cinzia Monreale, David Warbeck
- Maat:
- Italia
- Pituus:
- 83 min
- Genret:
- Kauhu
Nuori neitonen on perinyt sukunsa ja aikoo jatkaa elämäänsä pienen hotellin johtajana. Hotellin kunnostus on täydessä vaiheessa kunnes sokea nainen ilmestyy kertomaan uudelle johtajattarelle hotellin meiningistä. Hotellin uumoillaan näet sijaitsevan yhden seitsemästä helvettiin johtavan portin päällä. Ja sehän on selvää että kyseessä ei ole mikään ilouutinen - kuka nyt haluaisi omat pytinkinsä toimivan itse manalan eteisenä. No tämän myötä tietenkin päästään tutustumaan itse vihtahousun kovin askeettiseen, autiomaata muistuttavaan, zombietäyteiseen maailmaan.
Kun ensimmäisen kymmenen minuutin aikana on ristiinnaulittu, valettuu miestä sementtiin ja pullautettu silmää päästä, voidaan hyvin todeta että tarina nojaa vahavasti goreiluun. Kaikki tämä on vieläpä alussa varsin hillittyä verrattuna lopun zombievisvasirkukseen. Kun elokuva rakennetaan tällaisten elementtien varaan on katsojien jakautuminen leireihinsä itsestään selvää. Toisille goreilu on olennainen osa kauhuelokuvakokemusta, toisille arvot löytyvät aivan muualta.
Lucio Fulci on Dario Argenton ohessa yksi tunnetuimmista italialaisisista kauhuelokuvantekijöistä. Edesmenneen Fulcin titteli eurooppalaisen goren kummisetänä voi olla hyvinkin ansaittu, mutta tämä katsoja ei oikein ole koskaan goreilulle lämmennyt. Goreilun henki kärsii pahasti omasta absurdisesta meiningistään. Tapahtumat ikäänkuin tapahtuvat vain sillä ehdoilla että kohta jälleen päästään kuvaamaan yksityiskojohtaisesti kuinka happo syövyttää ruumiin kasvoja tai kuinka hämähäkit nakertavat ruumista aivan liian verisesti. Aivan, juuri sitä tavaraa jota Gorehoundin lukijat pitävät klassikkoaineksena. Tästä ei ole pitkä matka tahattomaan komiikkaan ja rajoilla mennään jatkuvasti. Komedialliset elementit kun loppujen lopuksi niin harvoin toimivat kunnon kauhuelokuvassa.
The Beyond kärsii niin monien seuralaistensa tavoin huonosta hassulla italoaksentilla sönkötetystä englannista. Ajan hampaan nakerrus kuuluu musiikissa ja näkyy efektipuolellla. Nyt Fulcin elokuvia ilmeisesti julkaistaan sitten DVD-versioina enemmänkin ja tämän kulttuuriteon myötä teokset päätyvät kaiken kansan pällisteltäväksi. Umpiahtaan 80-luvun elokuvasensuurin aikaan mahdollisuuksista ei olisi edes haaveiltu. Kylmäksi elokuva tuskin ketään jättää, vaikka sen elokuvalliset ansiot saattavat johtaa siihen että teoksen läpikasominen on uroteko sinänsä.
Italialainen kauhuohjaaja Lucio Fulci yhdistää kauhun, zombit ja helvetin The Beyond elokuvassaan, joka iästään huolimatta on yksi parhaimpia kauhupätkiä, eikä aika ole kohdellut kaltoin.
Louisiana 1927. Ryhmä miehiä hakkaavat ketjuilla miestä, joka oli avannut tien helvettiin. Lopulta hänet ristiinnaulitaan hotellin alakertaan.
Louisiana 1981. Nykistä palaava nainen ostaa vanhan hotellin, ja päättää kunnostaa sen uuteen kuntoon. On vain yksi ongelma: hotelli on yksi seitsemästä teistä helvettiin, ja tie on nyt uudelleen avattu. Kohta porukkaa alkaa kuolemaan mitä hienoimmin tavoin.
Teki hyvää katsoa pitkään aikaa kunnollista kauhua, kun on tullut katsottua pelkästään hauskoja teinikauhuleffoja a´la Freddy tai muita surkeita kauhupätkiä. Moneen vuoteen ei ole tullut kunnollista kauhupätkää, joka todellakin pelottaisi joissakin kohtauksissa. Toki 28 Days Later oli hemmetin hyvä, mutta siihen melkein jääkin 2000-luvun kunnon kauhutuotanto. Monet varmaankin ovat jääneet klassikoiden, kuten Beyondin, katsomiselta, ja sitten sanovat Ringin olevan sitä parasta kauhua. He eivät ole todellakaan nähneet mitään, nimittäin nämä vanhat kauhupätkät ovat sitä parasta.
The Beyond pystyy shokeeraamaan muutamalla kohtauksellaan, ja lyhyestä pituudestaan huolimatta leffasta löytyy helmikohtauksia, jotka suoraan päihittävät jopa uudet kauhuleffat. Oma lempikohtaukseni oli hämähäkkikohtaus, jossa hämikset repivät kasvot hajalle. Loistava kohtaus, ja verinen. Eikä kohtaukset jää siihen, leffasta löytyy mm. kaksi hienoa kohtausta, jotka liittyvät silmiin. Toisessa lävistetään ja toisessa revitään irti. On varmaankin turha sanoa, ettei tällaisia leffoja enää tehdä.
Vaikka elokuvan aihe on helvetti, ei siinä onneksi ole mitään Jeesus-höpinöitä. Eli leffan aikana ei tule mitään pappeja puhumaan, että usko Jeesukseen niin selviät kaikesta. Mistään uskonnollisesta leffasta ei ole kyse. Itse helvetin zombit tulevat vasta elokuvan loppupuolella kunnolla mukaan, ja ovat samanlaisia kuten olemme tottuneet näkemään. Zombit ovat hitaita ja kuolevat siten, että ammutaan aivoihin. Elokuvan alkupuolella olevat kuolemat ovat niitä hienoimpia, joissa on mukana hämähäkkejä, ja muita eläviä kuolleita.
The Beyond on parhaimpia kauhuelokuvia, mitä on tehty, ja onkin Fulcin yksi parhaimpia. Elokuvan musiikki on yksi tunnelman luojia, ja Fulci hoitaa loput, joihin kuuluu zombit, kauhu ja helvetti.





















































