Batman
- Tuotantovuosi:
- 1989
- Ohjaajat:
- Tim Burton
- Käsikirjoittajat:
- Bob Kane, Sam Hamm
- Pääosissa:
- Billy Dee Williams, Jack Nicholson, Jack Palance, Jerry Hall, Kim Basinger, Lee Wallace, Michael Gough, Michael Keaton, Pat Hingle, Robert Wuhl, William Hootkins
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 122 min
- Genret:
- Toiminta, Trilleri, Rikos
- Elokuvasarja:
- Batman, Batman - paluu, Batman Forever, Batman & Robin
Batman, goottihenkisen Gotham Cityn synkkä öinen kostaja. Tim Burton, goottihenkisten elokuvien synkkä ohjaaja. Jack Nicholson, virnistelevää psykopaattia loistavasti näyttelevä virnistelevä psykopaatti. Klassikko on kasassa.
Vaikka Christopher Nolanin Batman Begins tekeekin monet asiat tätä Burtonin versiota paremmin ja Burton itsekin parantaa montaa osa-aluetta Batman - Paluussa, on tämä näistä kolmesta se suurin klassikko ja elokuvahistoriallisesti tärkein, ja ainakin omalla arvoasteikollani Batman-leffojen kakkossijalla (Paluu tietenkin ensimmäisenä). Tämä elokuva palautti supersankarit valkokankaalle valtavalla menestyksellään ja takasi mukana olijoille (varsinkin Nicholsonille) mukavasti rahaa pitkäksi aikaa.
Tarina on supersankaristandardeilla hyvää alhaista keskitasoa. Jack Napier tippuu kemikaalialtaaseen, muuttuu Jokeriksi ja ryhtyy tappamaan ihmisiä ihan vain tappamisen vuoksi. Tämän jälkeen hän kaappaa Bruce Waynen elikkäs Batmanin tyttöystävän ja aikoo myrkyttää koko kaupungin Smilex-kaasullaan. Niin Jokerin kuin Batmaninkin taustat jäävät kuriositeeteiksi toiminnan vallatessa leijonanosan elokuvasta. Gordon on tyhmistetty jostain käsittämättömästä syystä perinteiseksi Sisu-Wiggumiksi. Vicki Valen, eli Waynen/Batmanin tyttöystävän, ja erään toimittajan Batman-tutkimusta seuraava sivujuoni on ihan mukavaa seurattavaa.
Tässäkin leffassa Keatonin Batman jää Jokerin varjoon, osin sen takia, että Nicholson on sata kertaa Keatonia parempi näyttelijä, osin sen takia, että Jokeri on sata kertaa Batmania kiinnostavampi hahmo. Sama kaava toistuu kaikissa Batman-filmatisoinneissa tämän jälkeen, eli pahikset ovat aina mielenkiintoisempia ja jännittävämpiä kuin sankari. Batman Begins on ainoa poikkeus tähän kaavaan, mikä ei taas ole ollenkaan hyvä asia, sillä jo pelkästään edellämainittujen asioiden takia konnat ovat Batmanien kantava voima.
Se, mikä tästä elokuvasta tekee oikeasti klassikon on sen mahtava tunnelma. Öinen Gotham City on kaunista katsottavaa, Elfmanin musiikki on hienoa ja yleensäkin kaikki perinteiset Burton-kliseet ovat mukana. Ja oikeasti, Nicholson on paras Jokeri ikinä.
Batman Begins -elokuvassa ohjaaja Christopher Nolan aloitti uuden Batman-saagan realistisemmalla ja lähtökohtia syventävämmällä tarinoinnilla, joka toimi yllättävän hyvin. Sen sijaan Tim Burtonin jo klassikkoasemaan nousseissa Batman-elokuvissa on paljon sekä hyviä että huonoja asioita. Vuonna 1989 ensi-iltansa saanut Batman on kuitenkin enimmäkseen hyvä elokuva.
Lapsena monta kertaa kyseisen teoksen katsoneena on varttuneempana helppoa arvostaa Burtonin työn hyvyyttä, ja toisaalta bongata heikkoja kohtia. Suurimmat puutteet ovat tarinan kokoamisessa, jossa syvyys, lähtökohdat ja tarkoitukset eivät palvele toisiaan. Harmittavasti moni asia jää näkymättömäksi ja tarinaan jää aukkoja. Sen sijaan burtonmainen visuaalinen ilme, musiikki ja synkkyys nousevat arvoon arvaamattomaan; pelkästään ne pelastavat paljon.
Kummassakin Burtonin Batman-filmatisoinnissa itse Lepakkomiehen tarina jää pahasti taka-alalle. Ensimmäisessä elokuvassa todellisen pääosan ottaa Jack Nicholson. Myöhemmin ajateltuna Nicholsonin Jokeri ei missään nimessä ole kovinkaan uskollinen sarjakuvan Jokerille (ja on tyystin erilainen kuin tulevan Batman-elokuvan Heath Ledger –Jokeri), mutta silti Nicholsonin esittämällä rikosprinssillä on omat vahvuutensa. Tämä tosin johtuu paljolti siitä, että Nicholson vain on niin loistava näyttelijä tällaisissa rooleissa.
Bruce Waynenä Michael Keaton on hieman jäykkä, mutta Batmanina hän on onnistunut ollen paras Lepakkomiehen näyttelijä heti Christian Balen jälkeen. Suurta plussaa myös siitä, että Waynen hahmon synkkyys on sopivasti esillä, tosin tässä jälleen on otettava esille ”tarinasyvyyskortti”, joka olisi vaatinut enemmän taustoitusta. Todettakoon myös, että Kim Basinger vetää hyvin roolinsa Vicky Valena ollen muutakin kuin vain kirkuva ja hento neitonen.
Kauhean kaltoin ei tee mieli kohdella tätä klassikkoa, joka jo ilmestyessään oli omaperäinen ratkaisu Batmanin tarinaan. Omalla tavallaan Burtonin luoma tarina sekä etenkin synkkä ja groteski Gotham City valloittavat katsojan. Ja vielä on loppuun hehkutettava elokuvan mahtavaa tunnusmusiikkia. Toistaiseksi tämä on paras Batman-elokuva ”Beginsin” jälkeen, Schumacherin tekeleitähän ei tee mieli edes arvostella.
Se aito, alkuperäinen, ensimmäinen ja ennen kaikkea paras Batman. Taino, miten sen nyt ottaa tuon ensimmäisen. Toinen jos Batman The Movie lasketaan. Mutta paras. Kyllä. Ehdottomasti. Elokuva ei ole nyt jälkikäteen ollut monienkaan melestä paras Batman tai loistava mestariteos. Jotkut ajattelevat että paras on Burtonin seuraava Batman - Paluu ja jotkut että se on 2005 tehty Batman Begins. Mutta minä ajattelen että tämä on paras. Ja ihmettelen että miksi muute eivät. Koksa tämä elokuva on täydellisen kaunis ja ajaton mestriteos.
Bruce Wayne ( MIchael Keaton) elää kasoiselämää. Toisessa elämässä hän on multimiljardööri joka asuu kartanossa. Toisessa hän taas on Batman. Turha edes kertoa millainen Batman on. Mutta Batman saa vastaansa sitten Jokerin ( Jack Nicholson). Ja Jokeri ei olekkaan aivan helppo vastus. Normaali elämässä hän yrittää pitää kasassa suhdetta Vicky Valen (Kim Basinger) kanssa.
Yhdyn muihin. Nicholson varastaa shown. Keatonkin on toki loistava ja paras Batman mutta Nicholson on ylivoimainen. Jätkä on siis ihan superia. Ei ois voinu parempaa ihmistä löytyä Jokerin rooliin. Äijän muista leffoista voi todeta että ei jätkä kyllä voi huonosti näytellä, mm: Yksi lensi yli käenpesän, Chinatown, Hohto ja The Departed. Onhan mies sentään voittanut jo kolme Oscaria. NIin ja kuten sanoin Keatonkin on elmänsö vedossa. Basingerkin on hyvä.
Yksi leffan tärkeimmistä asioista on kuitenkin itse tapahtumapaikka. Gotham City. Sairaalloisen upea. Ei ole missään muussa elokuvassa varmaan näin mahtavaa kaupunkia. Tai näin mahtavasti tehtyä. Gotham City on niin mahtava että, ai! SIlmiin koskee!
Musiikit ovat taas (yllätys, yllätys) Danny Elfmanin käsialaa. Ohjaus on 100 % Burtonia. Satua satusedältä. Mutta katsokaa tämä elokuva jo pelkästään Nicholsonin ja Gotham Cityn taia jos ei muuten kiinnosta. Paras Batman mitä on tullut ja paras Batman mitä tulee ikinä olemaan. Tässä jos jossain elokuvassa voi painostaa sanaa kaunis. Kaunis.
Bruce Waynella oli rankka lapsuus. Nyt hän on multimiljardööri, joka asuu suuressa kartanossa yhdessä uskollisen hovimiehensä Alfredin kanssa. Bruce puolustaa Gotham Cityä omalla tyylillään lepakoksi pukeutuneena. Ihmeellisiä vempeleitä käyttämällä pahat kaverit saavat turpaansa. Vaikka Batman on pohjimmiltaan hyväntahtoinen ja oikeudenmukainen viittasankari, niin poliisivoimat eivät ole ilahtuneet hänen tyylistään.
Turhaan parjattu Michael Keaton sopii loistavasti mysteerisen supersankarin ja ulkokuorensa sisälle pakenevan miljardöörin rooliin. Hänen ihastustaan esittää tässä elokuvassa Kim Basinger, joka osaa söpöilemisen lisäksi myös näytellä. Valokuvia lehteen ottava tyttönen jää kuitenkin hieman pinnalliseksi hahmoksi, romantiikkaa ja jännitystä elokuvaan tuovaksi pelinappulaksi luotu. Ohjaajamestari Tim Burton osaa hyvin luoda yksityiskohtia ja hänen synkkä maailmansa sopii hyvin Gotham Cityn ulkokuoreksi. Seikkailu, jännitys, toiminta ja huumori tekevät hyvin yhteistyötä tässä onnistuneessa sarjakuva-adaptaatiossa. Kieron musta huumori sopii hienosti maustamaan persoonallista supersankaritarinaa.
Ensimmäisessä uuden sukupolven Batman-elokuvassa lepakkojäbä saa vastustajakseen Jokerin, hymyilevän psykopaatin. Jack Nicholson tulkitsee tuota meikkeihin piiloutuvaa mielipuolta täydellisesti. Nicholsonin show on päätä huimaavaa katsottavaa. Vaikka Nicholson olisi oikeasti sarjakuvien nuoren ja pirullisen Jokerin hahmoon liian vanha, niin Nicholson on onnistunut luomaan hahmosta omannäköisen. Loistava roolisuoritus on ehdottomasti yhessä elokuvan visuaalisen annin kanssa pläjäyksen parasta antia.
Burtonin kokonaisuudet jäävät usein aika yksipuolisiksi, niin kuin tälläkin kertaa. Mahdollisuuksia olisi ollut parempaankin. Leffa on erittäin hyvä, mutta jotain ratkaisevaa jää puuttumaan. Brucen lapsuuden tragediat olisivat tarvinneet ehdottomasti enemmän syvennystä, tyyliin Batman Begins. Myös jotkut juonenkäänteet ovat typeriä ja sarjakuvalle epäuskollisia, mutta visuaalinen anti vastaa onneksi täydellisesti sarjakuvan maailmaa. Ärsyttävintä on ehdottomasti roolihahmo nimeltä etsivä Gordon (Pat Hingle), josta on tehty sarjakuvista poiketen hauska ja hieman hölmö poliisisetä. Aivan eri luokkaa kuin sarjakuvista tuttu Batmanin luotettava ystävä.
Batman-elokuvissa on aina sama yksittäinen virhe. (Ei koske Batman Begins-elokuvaa). Lähes jokaisessa roisto varastaa shown Batmanilta. Tässäkin käy niin. Michael Keatonin vaisusti tulkitsema Batman jää pahasti hulppean Jack Nicholsonin tulkitseman Jokerin varjoon. Karnevaalimainen, hullusti naurava sekopääkeppostelija on jotain niin huikeaa, että viittasankari ei nouse edes millään tasolla mielenkiintoiseksi hahmoksi. Michael Keaton ei onnistu piirtämään hahmoonsa minkäänlaista henkistä vammautuneisuutta. Edes fyysisesti Keaton ei ole valmistautunut rooliinsa, eli lihaksia ei näy. Kim Basinger Vicki Valena ei myöskään juuri paremmin onnistu.
Tim Burton kuitenkin ohjaa komeasti ja välillä sangen tyylikkäästikin. Sarjakuvamaisia kuvakulmia ja tyylittelyä on havaittavissa. Plussaa Danny Elfmanin hienolle musiikille.
Batmanin vahvin valtti on siis Jack Nicholson. Jokerin roolissa tosiaan pääsee irrottelemaan ja kunnolla. Lähes jokainen Jokerikohtaus on jollain lailla erittäin nautittava. Oli se sitten hauskoja repliikkejä tai muuten vain hillitön kohtaus. Museokohtaus, Jokerin ensiesiintyminen sekä taistelu kellotornissa ovat ikimuistoisia kohtauksia.
nimimerkki: Mr. MovieMan
Kun uusin Batman (Batman Begins) tuli teattereihin, ajattelin katsoa tämän ensimmäisen Batman-elokuvan muutaman vuoden tauon jälkeen. Olin jo ehtinyt unohtaa, miltä Danny Elfmanin musiikki kuulostaa ja millainen ilveilijä Jack Nicholson on Jokerina. Tim Burton on elävöittänyt rappiolla olevan Gotham Cityn eloon niin mahtavasti, että ihan silmiin koskee. Vaikka Michael Keatonin valitsemista Batmanin/Bruce Waynen rooliin aikoinaan vastustettiinkin, kyllä hän on monin verroin parempi kuin esim. Val Kilmer, joka on aivan liian kiiltokuvapojumainen Batmanin vaativaan rooliin.
No niin, takaisin itse arvosteluun... Jack Nicholson on aivan mahtava Jokerina/Jack Napierina. Pidin erityisesti kohdasta, jossa hän katsoo ensimmäistä kertaa peiliin Jokerina ja näkee kasvonsa. Hänen Jokeri-nauruaan ei yksinkertaisesti pysty jäljittelemään!
Kim Basinger on juuri sopivan hyvä Vicki Valen rooliin. Hän tosin kirkuu aivan liikaa. Ja välillä kirkaisut tulevat jälkijunassa. Elokuvassa nähdään myös Star Wars -episodeista 5 ja 6 tuttu Billy Dee Williams, uutena yleisenä syyttäjänä, Harvey Dentinä.
Suosikkejani elokuvan kohtauksista ovat Bruce Waynen esiintymiset omana itsenään. Hän on Waynenä mukavan poikamainen ja ujo persoona ja Batmanina synkkä ja hiljainen. Juuri sopiva olemus tummapukuiselle kostajalle, joka koettaa tappaa vanhempiensa murhaajan.
Vaikka elokuvassa on monia mahtavia kohtauksia ja erillisiä tapahtumia, yksi kuitenkin nousee ylitse muiden: "Hän antoi meille signaalin!" - Batmanin signaali kytketään päälle ja ihmiset katsovat Gothamin taivaalle, jossa Lepakkosignaali näkyy mahtipontisen musiikin säestämänä. Kohta on niin mahtava ja täynnä dramatiikkaa, että huhhuh! Kun Batman seisoi korkealla talon katolla, melkein tuli kyynel silmään. Tajusin, miltä Batmanista olisi oikeasti tuntunut olla viimeinkin hyväksytty kotikaupungissaan. Vain yhtä asiaa jäin kaipaamaan: elokuvan viime sekuntien aikana musiikki olisi voinut olla sama, kuin mikä se oli Lepakkosignaalin leimahtaessa taivaalle. Pakko tästä on kuitenkin täydet pisteet antaa, niin täydellinen elokuva on.
nimimerkki: Batman
Arvostelija
Batman
Vieras
60-luvulla syntyi Batman-sarjakuvien pohjalta camp-henkinen tv-sarja, jossa Adam West ja Burt Ward pitivät yllä typerän näköisiä trikoita ja meininki oli muutenkin järjetön. Yli 30-vuoden jälkeen elokuvamaailman synkistelijä Tim Burton sai Batmanin ohjattavakseen, sanoen palauttavansa sen takaisin sarjakuvan synkkään tunnelmaan.
Tässä leffassa Batman (Michael Keaton) saa vastaansa Jack Napierin (Jack Nicholson), joka putoaa AXIS-kemikaalitehdasta ryöstäessään happoon ja muuttuu Jokeriksi. Nämä kaksi sitten taistelevat sitten Gotham Cityn yössä ja tätä kaikkea säestää Burtonin hovisäveltäjän Danny Elfmanin mahtipontinen- ja Princen letkeä musiikki. Tämä ensimmäinen Batman on sarjan paras. Paremmaksi Batmaniksi kehuttu "Batman - Paluu" ei mielestäni ole todellakaan tämän tasoinen, se oli enemmänkin sekamelska.
Michael Keatonin nimittäminen pääosaan sai aikaan valtavasti kritiikkiä, koska häntä pidettiin liian valjuna yksinäisyyden riivaamaksi kostajaksi. Keaton on täydellinen pukiessaan Batmanin puvun päälleen, mutta aika pökkelömäinen Bruce Waynena, mutta se ei haittaa. Miksi? Koska Batmaneissä on tapana, että rikolliset varastavat show'n ja niin käykin. Jack Nicholson, jolla on kokemusta erillaisten mielipuolten esittämisestä pääsee näyttämään mielipuolisimpia ilmeitään irvokkaana Jokerina. Sarjakuvan aikoinaan piirtänyt Bob Kane pyysi kuulemma itse Nicholsonin kyseiseen rooliin ja mikä nerokas valinta se olikaan. Kaikki jotka ovat lukeneet sarjiksia tietävät että Nicholson on aika lihava langanlaihaksi Jokeriksi, jonka Kane piirsi. Mutta muuten Nicholson on täydellinen eikä häntä syyttä ole ylistetty parhaimmaksi Batman-konnaksi. Sitten on vielä naiskauneuden hoitava Kim Basinger yritteliäänä valokuvaaja Vicki Valena. Hän on ihan ok rooliinsa, vaikka kirkumista olisi voinut vähentää.
Tämä on oikeastaan ainoa hyvä Batman. Kakkososa sortui liian monimutkaiseen käsikirjoitukseen, kolmas meni täysin eri linjoilla ja neljännestä ei tarvitsekaan puhua. Jos haluaa nähdä supersankarin, jolla ei ole yliluonnollisia kykyjä tyyliin "Superman" ja Spider-Man", niin sitten tämä on nappivalinta.
nimimerkki: Koralli
Arvostelija
Koralli
Vieras
Kaikkien aikojen ensimmäinen suuren budjetin Batman-leffa oli suuremman luokan menestys eikä syyttä. Burton herättää synkän Gotham Cityn eloon niin uskomattomalla tavalla, ettei sanoin voi kuvailla. Juoni näin nopeasti: Psykopaatti Jack Napier (Jack Nicholson) putoaa happoon ja palaa irvokkaan näköisenä Jokerina, joka yrittää vallata Gothamin. Batmanin täytyy estää Jokerin suunnitelmat. Se siitä.
Tämä elokuva palauttaa Batmanin takaisin siihen mikä hän on, yksinäisyyden riivaama yön ritari, 60-luvun camp-henkinen tv-sarja ja sen pohjalta tehty kokoillan elokuva ei jättänyt jälkeensä mitään muuta kuin että Batman on supersankari koomisella puvulla. Näyttelijöissä leffaan oli valitsemista. Batmanin rooliin oli pyydetty mm. Pierce Brosnania, Alec Baldwinia ja Charlie Sheenia, ennen kuin Michael Keaton tuon paikan sai.
Ihan hyvin Keaton roolinsa hoitaa, vaikka hänen nimittämistä Batmaniksi vastustettiin aluksi jyrkästi. Jokerin rooliin oli pyydetty mm. Robin Williamsia ja Tim Currya, ennen kuin ilmiömäinen Jack Nicholson sai paikan. Nicholson sekoaa taas niin pahasti, että käy välillä mielessä onko hän oikeasti hullu. Nicholsonin tapa tulkita erillaisia mielipuolia on jotain niin upeaa, että on pakko kunnioittaa (katsokaa vaikka "Hohto" ja "Yksi lensi yli käenpesän", jos haluatte nähdä Nicholsonin sekoamista enemmän). Kirkuvan naisroolin hoitaa Kim Basinger valokuvaaja Vicki Valena.
Kun synkkään Gotham Cityyn lisätään nämä hyvät näyttelijät, Danny Elfmanin ja Princen musiikki sekä Burtonin visuaalisuudentaito, on tulos jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. Batman on varsin onnistunut pläjäys, vaikka Burton teki seuraavasta osasta vielä paremman ja synkemmän.
nimimerkki: Gargo
Arvostelija
Gargo
Vieras
Leffan alussa Jack Napier (Jack Nicholson) tippuu happokylpyyn ja hänestä muuttuu Jokeri. Samaan aikaan kaupunkiin saapuu viehättävä valokuvaaja Vicky Vale (Kim Basinger), joka tekee juttua Lepakkomiehestä. Batmanin (Michael Keaton) ja Jokerin ympärille muodostuu oikea oravanpyörä kun molemmat ovat ihastuneet Vicky Valeen ja molemmat haluavat kostaa toisilleen, Batman vanhempiensa kuoleman, Jokeri happokylpyyn joutumisen.
Tim Burton onnistuu tässä kenties parhaassa Batman-elokuvassa. Jack Nicholson loistaa parhaana Batman-konnana. Michael Keaton sopii parhaiten Lepakkomiehen rooliin. Miksi kolmos- ja nelososista ei saatu lähelläkään yhtä hyviä kuin kahdesta ensimmäisestä? Koska ei ollut Tim Burtonia ohjaajan puikoissa eikä Keatonia Batmanin puvussa. Jos haluat katsoa supersankari-elokuvaa, tätä minä suosittelisin.
nimimerkki: santeri
Arvostelija
santeri
Vieras
Harmillista, mutta Tim Burtonin synkistely ja supersankarieepos Batman ei toiminut enää kuten lapsuus sen oli määritellyt. Ainakin puolikas ellei kokonainen tähti oli karannut vuosien myötä ja hieman sellainen ajansyömä fiilis jäi vanhasta kunnon nahkaviittasankarista. Välistä jopa ihan nauratti tuo nahkatrikoomeininki, mutta onneksi "nauran vain ulospäin, hymyni ei ulota pinnan alle".
Batman liikahtelee ihan sieltä säälittävimpien hetkien syövereistä koukkuvaijereiden kanssa loistokkaisiin leffahetkiin vain pudotakseen katolta takaisin pohjalle. Jack Nicholsonilla on se kuulu pirullinen ilme taas kasvoillaan, entistä kierompana jopa hetkittäin. Hän on konkreettisesti Burtonin jokerikortti, joka pelastaa paljon. Michael Keaton on mielestäni monesti aika vaisu, eikä Batmanin & Bruce Waynen rooli tee poikkeusta. Supersankarileffojen kaunotarkisassa Kim Basinger häviää vaikkapa Hämiksen kullalle Mary Janelle 6-0.
Brucen Waynen tyly nuoruus ja Jokerin cool "oletko tanssinut paholaisen kanssa kelmeässä kuunvalossa?" –kysymys ovat sitä parhainta osastoa, jossa Burton on omimmillaan ja saksii filkasta irti kaiken tumman paatoksen. Muu jää helpommin unholaan. Ehkäpä viime vuosien sarjakuvaversiontien ja supersankaristoorien ylitarjonta ovat hieman nakertaneet terää superheroilta. Sellaista se inflaatio on.
Sananen vielä Burtonin hovisäveltäjä D. Elfmanista: hän ansaitsee nimittäin syvän kumarruksen, vaikka ei aivan parhaimpien töidensä tasolla Lepakkomiehen scorella olekaan.
Supersankarielokuva on genre, jossa sarjakuvasankareista tehdään yleensä huonoja elokuvia. Tämä on poikkeus. Ikinä ei olisi uskonut että Batmanista on tehty tälläinenkin näin synkkä elokuva. Aikoinaan Amerikassa ja myös Suomessakin pyörinyt sarja oli taas vallan muuta.
Juoni on varsin tuttu. Bruce Wayne (Michael Keaton) on playboy-miljönääri joka elää kaksoiselämää. Päivisin hän tekee hyväntekeväisyyttä ja öisin liitelee kapungin yllä Batmanina. Kaupunkiin tulee uusi konna Jokeri (loistava Jack Nicholson), jolla on pahat mielesssä. Näin Batmanille tulee pelastushommia.
Omasta mielestäni Batman on paras tähän asti näkemäni sarjakuvafilmatisointi. Siinä melkein kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Tim Burton on hyvä ohjaajana ja näyttelijät ovat hyviä. Aikoinaan Batmanim rooliin valitusta Michael Keatonista nousi iso kohu sillä suurin osa leffaväestöstä ei uskonut Keatonin kykyihin, mutta silti Michael näyttelee hyvin Batmanina. Voin jopa sanoa että paras Batman-näyttelijä jonka olen tähän asti nähnyt. Muut näyttelijät, kuten Jack Nicholson ja Kim Basinger ovat myös hyviä.
Yhteenvetona Batman on varsin mukavaa viihdettä. Synkkyys on itse asiaa mutta väkivaltaa olisi voinut hieman pehmentää. Muuten loistava elokuva, joka sai myös hyvän jatko-osan ja lisää jatko-osia jotka olivat jo sitten kuraa.
nimimerkki: Mask
Supersankarielokuva on hyvin vaikea genre. Yleisö on äärimmäisen vaativa ja samalla tulisi miellyttää myös muuta kuin kohdeyleisöä.
Tim Burtonin ohjaama Batman on paitsi hyvä supersankarielokuva, myös hyvä elokuva. Gotham Cityn rikollisia taikauskoisessa kauhussa pitävä Batman saa uuden, psykoottisen vastustajan Jokerista. Näiden kahden hahmon välistä taistelua käydään läpi vakavalla toiminnalla ja visuaalisesti komealla kuvauksella. Gotham City on täysin film noir-henkinen helvetti ajattomassa tilassa ja paikassa.
Jack Nicholsonin soolo psykoottisena rikoksena pellekeisari Jokerina on äärimäisen hienoa työtä. Jokeri on selkeästi hullu ja paha tapaus. Myöskään Michael Keatonin esittämä Batman/Bruce Wayne ei ole mikään tylsimys, vaan pakkomielteen ja yksinäisyyden riivaama aave, joka tulee olevaksi vain naamioitumalla. Kim Basingerin esittämä Vicki Vale putoaa harmillisesti näiden kahden väliin ja tekee roolinsa neutraalisti. Ei hyvää tai huonoa sanottavaa.
Kahden erinomaisesti tulkitun hahmon konflikti saavuttaa huippunsa goottilaisessa katedraalissa, ja tätä synkeää tarinaa säestää Danny Elfmanin hieno musiikki. Ei ollenkaan huono elokuva, vaikka ehkä hieman liian pitkä, mikä pudottaa sen pisteitä.
nimimerkki: Jurpo
Jaa... enpä ole oikeammin koskaan välittänyt supersankarielokuvista. Tämä on niistä kuitenkin paras.
Juoni nyt ei ole vaikeasti arvattava/tajuttava: Jokeri aikoo tuhota Gotham Cityn ja Batmanin täytyy pelastaa.
Tim Burton ohjaa tummasävyisesti ja hyvin, ja tekee Batmanista kohtalaisen hyvin sen psykopaattisen Kostajahahmon joka mies aikanaan oli niissä alkuperäisissä sarjiksissa. Juuri sellaisen, josta vanha jenkkiläinen TV-sarja oli mahdollisimman kaukana. Keaton on loistava valinta Batmaniksi, hän vetää roolinsa hyvin, miljoona kertaa paremmin kuin Clooney tai Kilmer, jotka ovat myös hyviä näyttelijöitä, mutta eivät sovi Batmaniksi niin ollenkaan. Mutta, koko showhan kuuluu tietenkin ilmiömäiselle Jack Nicholsonille joka näyttelee Jokeria niin hyvin ettei voi kuin ihmetellä.
Kaikenkaikkiaan Batman on hyvä elokuvana, kuin myös supersankarielokuvana. Ei maailman parhaita leffoja, mutta hyvin onnistunut, tumma ja kiinnostava elokuva.
Tällainen Batmanin pitää olla.
Normaalisti tälläiset sarjakuvaelokuvat ovat tarkoitettu vain nuorille tai suurille sarjakuvafaneille, mutta vuonna 1989 valmistuneessa Tim Burtonin Batmanissa on sitä jotain. Ohjaaja Tim Burton (Ed Wood) herättää synkän Gotham Cityn eloon loistavasti, Danny Elfmanin loistava musiikki on mielestäni yksi elokuvahistorian parhaista.
Kun Tim Burton valitsi Michael Keatonin esittämään playboy-miljönääri Bruce Waynea/Batmania, sitä kritisoitiin valtavasti, mutta kaikki varmaan ovat huomanneet että muut Batmanin esittäjät jäävät Keatonin varjoon, jopa Val Kilmer, vaikka hän näyttääkin sarjakuvahahmolta enemmän.
Jos muistellaan Bob Kanen luomaa Jokeri-hahmoa Jack Nicholson (Yksi lensi yli käenpesän) ei ruuminrakenteltaan sovi Jokeriksi, mutta muuten Nicholson varastaa shown täysin ja tekee ehkä uransa mielenkiintoisimman roolin. Joka elokuvaan tarvitaan silmänruokaa, ja sitä tarjoaa Kim Basinger (L.A. Confidential), jonka rooli on aika helppo, ja osittain ärsyttävä, sillä kirkumista olisi voinut vähentää.
Princen musiikkia on myös paljon haukuttu ja se muka pilaa elokuvan tunnelman, mutta minun mielestä se sopii elokuvaan, koska musiikki on aika letkeää, Jokeri on myös aika letkeä. Todellinen helmi Lepakkomiehestä ja hänen taistelusta pelottavaa Jokeria vastaan. Juoni on sarjakuvamaailman mukainen.
nimimerkki: Tuukka-Nero
Arvostelija
Tuukka-Nero
Vieras
Tim Burtonin läpimurto elokuva ei menetä otettaan ikinä. Tosin sarjan toinen osa on kyllä ehkä vähän parempi(ja synkempi), mutta se ei tarkoita etteikö Batman olisi hyvä (ja synkkä). Se on hyvä (ja synkkä).
Kaksi ensimmäistä Batmanniä ovat ehkä parhaat sarjakuvasta tehdyt elokuvat ikinä eikä syytä sillä niissä on paljon toimintaa (ja synkkyyttä) ja hyviä näyttelijöitä.
Ykkösen juoni tiivistettynä: Batman vs. Joker. Aika yksinkertainen vai mitä, mutta eihän juonella ole väliä kunhan elokuvassa on toimintaa, väkivaltaa ja tehosteita (ja synkkyyttä). Elokuva ei olisikaan niin hyvä ilman näyttelijöitä (ja synkkyyttä). Michael Keaton on edelleen paras Batman ikinä (ja synkin), mutta silti Jokerin näyttelijä Jack Nicholson varastaa shown.
Ja on se Kim Basingerkin ihan hyvä ja mukana on myös jo Star Warsseista tuttu Billy Dee Williams. Ohjaaja Tim Burtonin goottihenkiset (ja synkät) tehosteet jylläävät ja ovat vielä tänäkin päivänä upeaa katsottavaa. Elokuvan hienoista(ja synkistä) musiikeista vastaa Danny Elfman ja elokuvan lauluista taas vastaa Prince.
Loppujen lopuksi Batman on edelleen ihan hyvä leffa jossa on mukavasti synkkyytä, mutta ehkä vähän liikaa väkivaltaa. Jos et ole nähnyt vielä yhtäkään Batman elokuvaa kannattaa katsoa 1&2, mutta 3&4 voit jättää väliin. Tai no kyllä se kolmonenkin menee Jim Carreyn ja Tommy Lee Jonesin ansiosta, mutta nelosessa George Clooney, Arnold Schwarzenegger ja Uma Thurman vain nolaavat itsensä.
Juorujen mukaan tulossa olisi vielä Batman: Golden years, jossa Batmanniä esittäisi edelleen Clooney. Voih! Kannatta myös tutustua Tim Burtonin muihin elokuviin kuten: Beetlejuice, Painajainen ennen joulua, Mars hyökkää, Päätön ratsumies ja Apinoden planeetta.
nimimerkki: Ash






















































